On kulunut 30 vuotta siitä, kun Whitesnake julkaisi kahdeksannen studiolevynsä ”Slip Of The Tongue”. Tämän kunniaksi Metalliluola otti pitkäsoiton uudelleen syyniin.
Vuonna 1988 Whitesnake oli uransa huipulla. David Coverdale oli onnistunut lyömään rykmenttinsä pitkän yrittämisen jälkeen läpi USA:ssa, myyden 1987 ilmestyneellä ”Whitesnake/1987”-levyllä yli 8 miljoonaa kappaletta pelkästään valtameren tuolla puolen. Tuttuun Whitesnake-tyyliin tämä ei tapahtunut ilman haavereita. Bändi ja erityisesti bändin biisintekokaksikko, eli Coverdale sekä kitaravirtuoosi John Sykes saivat toisistaan tarpeeksi, jonka seurauksena Whitesnakesta ei ollut levyn jälkeen jäljellä muuta kuin nokkamies Coverdale.
Kiertueelle Coverdale kasasi todellisen hard rockin all star -bändin, palkatessaan kitaroihin Vivian Campbellin ja Adrian Vandenbergin, sekä bassoon ja rumpuihin Rudy Sarzon ja Tommy Aldridgen. Tämä kokoonpano kesti vain yhden kiertueen, sillä Coverdale ja Campbell ajautuivat vuorostaan erilleen. Lähinnä tämä johtui siitä, että Coverdale halusi kirjoittaa tulevan levyn biisit Vandenbergin kanssa. ”Slip Of The Tonguelta” puuttui siis Campbellin hävittyä kuvioista kokonaan toinen kitaristi.
Coverdale päätti paikata Campbellin jättämän aukon vielä isommalla nimellä, rekrytoiden parhaiten David Lee Rothin yhtyeestä tunnetun kitaravelho Steve Vain. Tuottajapallille valittiin edelliseltä levyltä tuttu kaksikko Mike Clink sekä Keith Olsen. Tässä vaiheessa Vandenberg teloi kätensä, jonka seurauksena kitaravastuu jäi täysin Vain harteille.
”Slip Of The Tongue” käynnistyy nimikkobiisillä, jota voisi kuvata massiiviseksi testosteroni-räjäykseksi. Coverdalen vokaalit kulkevat erittäin korkealta ja Vain kitara-armada maalaa kappaleeseen mahtipontisia maisemia. Kyseessä on kaikessa massiivisuudessaan murhaava pelinavaaja. Komean alun jälkeen bändi lyö seuraavana rokkivaihteen päälle panobiisi ”Cheap’an Nastylle” sekä vanhan Whitesnake-klassikko ”Fool For Your Lovingin” uudella versiolla. Näistä erityisesti jälkimmäinen sisältää täyden laidallisen Vain huimaa virtuositeettia.
”Now You’re Gone” on toimiva balladi, joka pitää levyn tason korkealla, sen sijaan ”Kittens Got Claws” pieni harha-askel ennen kuin tätä seuraava biisikolmikko ”Wings Of The Storm”, ”The Deeper The Love” ja ”Judgment Day” nostaa levyn jälleen lentoon. Mahtipontiset ”Wings Of The Storm” ja ”Judgment Day” kuuluvat levyn eliittiin. ”Slow Poke Music” tasapainoilee kaatumisen partaalla, mutta levyn päättävä kaunis balladi ”Sailing Ships” viimeistelee albumin hienolla tavalla.
30 vuotta levyn julkaisemisen jälkeen ”Slip Of The Tongue” on yhä monelle pitkän linjan Whitesnake-fanille vaikea levy. Steve Vain kitarointi on todella kaukana bändin alkuaikojen blues rock- tunnelmista ja miehen studiossa äänittämät lukemattomat kitararaidat eivät varsinaisesti tee levystä luonnollisen kuuloista. Albumille on myös päätynyt pari haparoivaa sävellystä, mutta toisaalta tämä turboahdettu teos yksinkertaisesti jyrää. Nostan levyn omaksi suosikikseni Whitesnaken tuotannosta. Joskus isompi vain yksinkertaisesti on parempi.
9/10
Ilkka Järvenpää
1. Slip Of The Tongue
2. Cheap an’ Nasty
3. Fool For Your Loving
4. Now You’re Gone
5. Kittens Got Claws
6. Wings Of The Storm
7. The Deeper The Love
8. Judgment Day
9. Slow Poke Music
10. Sailing Ships
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}