On kulunut 40 vuotta siitä, kun Whitesnake julkaisi kolmannen studioalbuminsa ”Ready An´ Willing”. Legendaarisen Martin Birchin (mm. Iron Maiden, Black Sabbath, Blue Öyster Cult sekä Rainbow) tuottama levy oli siihen asti kovana keikkajyränä tunnetuksi tulleen yhtyeen ensimmäinen kaupallisesti menestynyt levy, sillä albumi kipusi brittien listalla aina sijalle 6, myyden saarivaltiossa kultaa. Levyllä keulamies David Coverdalen rinnalla musisoi monissa liemissä marinoitunut kova viisikko, eli entiset Deep Purple -kumppanit Jon Lord (kosketinsoittimet) ja Ian Paice (rummut), sekä kitaristit Bernie Marsden ja Micky Moody ja basisti Neil Murray.
Levyn avaa yksi legendaarisimmista valkokäärmeviisuista, eli sittemmin ”Slip Of The Tonguella” (1989) uudelleenkäsittelyyn päätynyt ”Fool For Your Loving”. Biisin voi huoleti laskea rokkiklassikoiden joukkoon ja jokaisen kuulijan oma maku ratkaiskoon kumpi versio uppoaa paremmin. Vuoden 1980 ”Fool For Your Loving” svengaa mahtavasti Paice/Murray -kaksikon loihtiman grooven päälle, Coverdalen upean vokalisoinnin viimeistellessä mainion kipaleen. Toisena kuultava ”Sweet Talker” on letkeä kaljarock-boogie, jota voisi kuvata alkuaikojen perus-Whitesnakeksi. Kappale ei ole missään nimessä WS-klassikko, mutta jos biisistä löytyy lehmänkello kertosäkeestä ja lyhyt, mutta komea Lordin urkusoolo, niin ei tämä voi missään nimessä olla huono.
” I want you to rock me. All night long Rope an’ ride me, baby. Do me wrong
Roll me over, make be bleed. I’d dance with the devil. To get what I need.”
Albumin nimikkokappale edustaa alkuaikojen Whitesnakea parhaimmillaan: hurja nivustaive-svengi, killeri-kertosäe, saumatonta musisointia ja lyriikat jotka paneutuvat sananmukaisesti itse asiaan. Upea biisi. ”Carry Your Load” nostaa hattua yhdelle Whitesnaken suurelle vaikuttajalle, eli Free-yhtyeelle, sillä niin lähelle kyseisen bändin tuotantoa mennään. Samaa voidaan sanoa Coverdalen jo aiemmin ensimmäisellä soololevyllään ”White Snake” (1977) levyttämällä ”Blindmanilla”. Bluesrock-balladi, jota on höystetty ripauksella soulia välttää pahimmat karikot, ollen yksi suosikeistani levyllä.
”Ain’t Gonna Cry No More” käynnistyy hyvin samoilla linjoilla, kuin edeltäjänsä. Soppaan sekoitetaan kuitenkin hitunen Led Zeppelinia ja lopputuloksena on maukas keitos. ”Love Man” vie kuulijansa matkalle bluesin maailmaan. Biisi ei nouse klassikoiden joukkoon, mutta vanhat tutut mausteet toimivat hyvin myös Whitesnaken käsittelyssä.
” You never call me, babe, until your man is gone
I know it’s you. When I pick up the telephone.”
”Black And Bluen” ränttätänttä-rokissa Coverdale toivoo varatulta naiselta hieman rankempaa käsittelyä ja Lordin kapakkapianon värittämä biisi rullaa komeasti. Mainiota kaljoittelu-rokkia. Päätöksenä soivan ”She’s A Womanin” juuret ovat myös syvällä mustassa musassa bändin rokatessa hurjasti. Biisi itsessään on levyn heikoin sävellys, mutta Lordin Moog-soolo ja bändin huikea poljento paikkaa sen, mitä itse kappaleen tasossa menetetään.
”Ready ‘An Willing” on hämmentävä muistutus siitä, mitä alkuaikojen Whitesnake musiikillisesti oli. Matkaa ”MTV-Whitesnakeen” ei ollut kuin seitsemän vuotta, mutta musiikillisesti matka tuntuu vähintään kaksinkertaiselta. Itse pidän yhtyeen kaikista aikakausista, mutta sydämessäni on erityinen paikka alkuaikojen Whitesnaken syntiselle groovelle, jonka bändi jossain määrin myöhemmin menetti. Albumi ei sävellysten tasolta ole muutamaa ässäraitaa lukuun ottamatta mikään nappisuoritus, mutta bändin upeasti svengaava soitto nostaa myös keskinkertaiset biisit lentoon. Erityismaininnan haluan antaa rytmisektio Paice/Murraylle. Herrojen suoritus on upea esimerkki siitä, miten rock-rytmisektion tulee soittaa.
8-/10
Ilkka Järvenpää
1. Fool For Your Loving
2. Sweet Talker
3. Ready An’ Willing
4. Carry Your Load
5. Blindman
6. Ain’t Gonna Cry No More
7. Love Man
8. Black And Blue
9. She’s A Woman
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää){kind=link}