Yksi ruotsalaisen black metallin tunnetuimmista nimistä, Watain, nosti itsensä maailmankartalle vuonna 2003 julkaistulla ”Casus Luciferilla,” jota voitaneen pitää yhtenä ”toisen aallon” kivijalka-albumeista. Kronologisessa järjestyksessä Watainin tuotantoon tutustuessaan ”Casus Luciferin” seuraajalle on sangen helppo ladata kovat odotukset. Neljä vuotta myöhemmin julkaistulla seuraajalla ”Sworn To The Darkilla” onkin suuret saappaat täytettävänä.
Albumi aloittaa lupaavasti mahtipontisella ja pahaenteisellä introlla varustetulla ”Legions Of The Black Lightilla.” Blast beatin jytistessä tunnelma nousee mustan ukkospilven lailla taivaanrannasta kietoen kuulijan synkkään ja armottomaan vaippaansa. Intron jälkeen sukelletaan yllättäen toisenlaiseen maailmaan. Suoraviivaisen ja armottoman black metallin sijaan ryske siirtyy paikoin jopa erehdyttävästi Slayeria muistuttavaan ulosantiin pääpainon ollessa enemmänkin thrash ja death metallin kuin blackin puolella. Mukana on myös heavy metallin melodisuutta, joka tekee avausbiisistä sangen mielenkiintoisen kokonaisuuden, jossa eri osaset loksahtavat yhteen kertosäkeistön tosin tuntuessa hiukan irralliselta.
Raskasta piikkinuijaa Mardukmaisella vimmalla heiluttava suoraviivainen ”Satan’s Hunger” jatkaa albumin väkevää alkua, mutta seisoo lopulta muun biisimateriaalin joukossa lajissaan ainoana, sillä avauskappaleesta tuttu tyylilajeja sekoittava linja jatkuu käytännössä läpi koko loppualbumin. Tasoa ei kyetä valitettavasti pitämään yllä edes yksittäisten biisien sisällä puhumattakaan koko albumista, vaan ”Legions Of The Black Lightin” asettama korkea rima putoaa kannakkeiltaan kerta toisensa jälkeen. Esiin voi nostaa mm. ”Storm Of The Antichristin” sekä ”Darkness And Deathin,” joilla genrekokkelin keskellä ollaan edes pääpiirteissään varsinaisen asian äärellä, joskin kokonaisuutta vesittävät kesken olennaisen suoritettavat tyylilajin ja temmon muutokset. Edellä mainittuja kehnommin samassa onnistuu nimibiisi ”Sworn To The Dark,” joka vaipuu keskivaiheilla tylsyyden syövereihin. ”Storm Of The Antichristin” puolivälissä on kuultavissa ehkä kaikkein selvimmät Slayer-lainaukset. Vaihdetaan vokaaleihin Tom Araya ja homma on siinä. Lainaukset toimivat tehokeinona kohtuullisesti, mutta kuuntelisin mieluiten Slayerit ihan Slayerina.
Välillä albumilla ajaudutaan jopa ”The Light That Burns The Sunin” kaltaiseen puolivelttoon Venom-imitaatioon yli 6-minuuttisen ”The Serpent’s Chalicen” syyllistyessä puolestaan puuduttavaan ja innottomaan jumputukseen, jonka tahdissa nukahtaa nopeammin kuin leikkaussalin pöydällä sinänsä ihan mukavan melodisen outron toimiessa tuutulauluna. Reikäjuustoa on tilkitty kaiken lisäksi kahdella turhanpäiväisellä välisoitolla ”Withershinsilla” sekä ”Dead But Dreamingilla,” jollaisia en ole koskaan yhdellekään albumille kaivannut skipattavaksi.
Levy ei oikein tunnu tietävän, onko se muna vai kana vai jotain siltä väliltä ja siihen on hyvin vaikeaa tarttua pitävästi mistään kulmasta. Puhtaasta black metallista ei voi puhua kuin hetkittäin ja genrelle ominaisia elementtejä käytetään säästeliäästi. Bändin tekemät ratkaisut tuntuvat jopa kaupallisuutta syleilevän helposti pureskeltavilta siloiteltua soundimaailmaa myöten. Välillä albumi lupailee suolaista salmiakkia, mutta tarjoaakin pettymykseksi täytelakritsia mauttomalla sisuksella tai vetäisee tikkarin suusta juuri, kun sen makuun on päässyt. Pahimpaan black metallin nälkään en voi missään nimessä ”Sworn To The Darkia” suositella, vaan tällöin on parempi pysytellä Watainin aiemman tuotannon puolella. Death ja thrash metallin ystäville se sen sijaan toiminee paremmin. Ei ”Sworn To The Dark” kuitenkaan mikään huono albumi ole ja yksittäisiä biisejä sieltä täältä poimimalla albumista saa irti hyviäkin elämyksiä kuten esim. ”Legions Of The Black Light,” jolla tyylilajien yhdistely toimii yleisen laadukkuuden vuoksi. Liian monella muulla biisillä samainen asia ainoastaan laimentaa sotahuudon huokaukseksi ja albumi uppoaa keskinkertaisuuden pohjattomaan suohon hukaten ”Casus Luciferin” luoman momentumin.
7½/10
Tomi Väänänen
1. Legions of the Black Light
2. Satan’s Hunger
3. Withershins
4. Storm of the Antichrist
5. The Light That Burns the Sun
6. Sworn to the Dark
7. Underneath the Cenotaph
8. The Serpent’s Chalice
9. Darkness and Death
10. Dead but Dreaming
11. Stellarvore
Tulisieluinen ja mustaverinen Savon Nosferatu, joka imee elinvoimansa raskaasta musiikista, hard rockista black metalliin. Musiikin ohella ajankäyttöä ohjaavat työ, perhe, lasten harrastukset, kuntosali, kalastus, jääkiekkohuliganismi sekä leffat ja tv-sarjat.
 - levyarvio. Tomi Väänänen, Metalliluola.){kind=link}