[three_fourth]Tunnelmallisen pianon säestyksellä ja kappaleella ”Iloisia ajatuksia” käynnistää W. Iivarinen toisen sooloalbuminsa. Iivarinen kuvailee saatteessa levyn loputtoman synkkyyden sijasta sisältävän enemmän sen nimen mukaisesti melankoliaa, ja kertoo mukana olevan nyt toivoa. Toivottomuuteen aiemmassa musiikissaan erikoistuneen Tytär-yhtyeen laulaja/säveltäjä soittaa albumilla myös kitarat sekä vastaa ohjelmoinnista. Tytär-yhtyeen paluun kerrotaan puolestaan tapahtuvan loppuvuodesta alunperin 2009 nauhoitetetun ”Synkkyyden ylistys”-levyn myötä.
Iivarisen pääbändin vaikutus kuuluu luonnollisesti ”Melankolian” kiemuroissa, onhan kyse samasta säveltäjästä ja tulkitsijasta. Vaikutteet etenevät hiljaisesta tunnelmoinnista suomalaiseen iskelmään ja raskaampaan hevipoljentoon. Yhdistelmä ei ole ennenkuulumaton, mutta toimii jopa saman kappaleen sisällä sovitusten soljuessa saumattomasti yhteen. Loputtoman pimeyden ylistys ei siis ole kyseessä vaan biisit ovat jollain tavalla vapautuneempia ja tutkiskelevampia. Kuulijalle ei kerrota totuuksia siitä, miten paha maailma on vaan levy tuntuu esittävän enemmän kysymyksiä, ja se toivonpilkahduskin ajoittain tuntuu kappaleiden sanomassa välähtävän.
Albumilla on kestoa ainoastaan 29 minuuttia mikä tässä kohden on vain ja ainoastaan vahvuus, kiekon huomaa kuuntelevansa kokonaisuutena ja yksittäisiä biisejä harvemmin nousee erikseen soittolistalle. ”Melankolia” jakaa varmasti mielipiteitä. CMX-faneille levy saattaa olla liian sisäänpäin kääntynyt, ja iskelmämarkkinoille liian tumma. Toisaalta raskaammat kohdat vievät kotimaisen metallisoundin ystävät varmasti mukanaan. Videonakin julkaistun ”Surunviejän” voisi kuvitella soivan radiossa, mutta muuten melodiat eivät ole kaupallisimmasta päästä. Hittilistoille tämän kaltainen musiikki ei ole tarkoitettu, eikä ”Melankolia” ole kertakäyttötavaraa. Suosittelen ottamaan levyn kuunteluun, mikäli tummempi ja surullisempi raskas rock on sydäntä lähellä.
8/10
Ville Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1.Iloisia ajatuksia
2.Surunviejä
3.Kansallisromantiikkaa
4.Sinun nimesi on maailma
5.Suru kasvoilla
6.Ikuinen elämä
7.Myrkkyjen ruhtinas
8.Melankolia[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}