Alkuvuoden 2016 teemana Kuopion Henkassa on ollut paikallisten bändien tukeminen – Support Your Local Live Music. Lauantaina 20. helmikuuta lavalle nousi savometallin lähettiläs Verjnuarmu ja lauteita lämmittelemään nuori ja äkäinen trash/death kokoonpano Licuation.
Licuationin aloittaessa energisen settinsä seisoi suurin osa yleisöstä ringissä turvallisen välimatkan päässä esiintyjistä, vain joidenkin rohkeiden uskaltautuessa lavan eteen. Lämmittelijän osuus tuli hyvin hoidettua ja nuorten miesten reipas ote ohjasi porukan lähemmäs pääkallopaikkoja lavan läheisyydessä, jopa ihan suorin sanallisin ohjein tai nimellä kutsuttuna. Myös muutama innokas muodosti pienimuotoista moshpitiä lavan edustalle. Pienet tekniset pulmat, kuten mikin hetkittäinen kiertäminen ja vingahtelu eivät hidastanut tahtia laisinkaan.
Verjnuarmun keikka Henry’s Pubissa oli tavallaan myös lokakuussa 2015 julkaistun uuden albumin ”1808” levynjulkaisukeikka, joten juhlan tuntua oli ilmassa. Bändin jäsenten astuessa esiin oli lavan edusta jo kansoitettu ja tupa täynnä. Yhtyeen soittama folk/death metalli savon murteella ja hyvin pohjois-savolaisilla teemoilla sytyttää selvästi paikallisen metalliväen. Yleisön ikäjakauma oli suuri ja mukana näkyi yhtälailla miehiä ja naisia edustamassa Verjnuarmu-paidoissaan. Yleisön kommenteista päätellen en ollut ainoa, jonka ensimmäinen bändin keikka on koettu ensimmäisen levyn Muanpiällinesen Helevetin aikaan.
Bändin imagoon kuuluu taiteilijanimet ja roolit, joista pidetään kiinni lavalla. Uuden albumin teemaan liittyen esiintymisvaatetus oli historiallisen aseväen tyylinen, levyn aihepiiri kun on vuonna 1808 Savon alueella riehuneen Suomen sodan taistelut. Asujen historiallisesta autenttisuudesta en osaa sanoa, mutta ehdottomasti tähän tilaisuuteen sopivat.
Pääesiintyjän setti alkoi uuden levyn tuotannolla ”Verjvirta” ja sitä seurasi useampi biisi vanhoja tuttuja aikaisemmilta levyiltä. Kokonaisuudessaan tunnelma pysyi korkealla ja biisi toisensa jälkeen ruhjottiin eetteriin savolaisella mustalla huumorilla ja tiiviillä sykkeellä. Vain uuden levyn hieman taiteellisempi kolmen kappaleen kokonaisuus ”Kuoleman ruotu” – ”Verenseisauttaja” – ”Huavakuume” teki kokonaisuuteen hitaamman suvantovaiheen. Encoreissa kuultiin luonnollisesti myös varmasti koko yleisön odottama ”Laalavat Jouset”, joka yleisön osallistumisen innosta päätellen on Pohjois-Savon uusi maakuntalaulu.
Äänentoistossa haittasi hetkittäin melodisten lauluosuuksien hukkuminen kitaran alle, vaikka kitaran äänenvoimakkuutta säädettiinkin kesken keikan. Muuten volyymitaso oli varsin kohtuullinen. Erityisen kivaa oli koittaa erottaa biisien hitaammissa kohtaa Ruotusotamies Woeman ”viijen kielen kiristelyä” eli bassokuvioita, joihin en ole levyltä kuunnellessa aikaisemmin oikeastaan kiinnittänyt huomiota.
Erityinen kiitos kuuluu jälleen järjestäjille järkevästä aloitusajasta. On paljon mukavampi mennä katsomaan live-esityksiä jotka alkavat kymmeneltä, kuin kahdeltatoista. Keikkaan jaksaa vielä keskittyä hyvin ennen puoltayötä ja siitä voi sitten halukkaat jatkaa puimaan kokemustaan loppuyöksi.
Toimittaja (teksti ja kuvat): Raisa Krogerus, Metalliluola (c)
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.