Sammy Hagar -aikakauden Van Halen oli vuonna 1993 vielä uransa huipulla ja kolmen USA:n albumilistan kärkipaikan kaapanneen studiolevyn putkessa. Bändi päätti vuonna 1991 ilmestyneen ”For Unlawful Carnal Knowledgen” kiertueella äänittää uransa ensimmäisen virallisen live-levyn.
Albumille päätyi kiertueelta toukokuussa 1992 Fresnossa, Kaliforniassa äänitetty kahden keikan yhdistelmä. Kuten monet live-levyt myös ”Live: Right Here, Right Now” on läpikäynyt jälkikäteen perusteellisen paikkailun. Poikkeuksellista on se, että Hagar on suoraan tunnustanut laulaneensa levylle päätyneestä materiaalista suuren osan kokonaan uudelleen studiossa.
Van Halenilla oli tässä vaiheessa uraansa julkaistuna yhdeksän erittäin hyvin menestynyttä studiolevyä, jonka lisäksi bändillä oli myös Hagarin soolouran helmet käytettävissään settilistaa rakennettaessa. Tästä huolimatta levyn 24 kappaleesta joukkoon päätynyt vain neljä David Lee Roth -kappaletta (”Jump”, ”Panama”, ”Ain’t Talkin’ ’Bout Love” sekä The Kinks -cover ”You Really Got Me”).
Tämä ei toisaalta yllätä, kun tiedetään se, kuinka huonot välit yhtyeellä oli ex-vokalistinsa kanssa. Levylle on siitä huolimatta päätynyt yksi The Who -cover, kaksi Hagarin soolobiisiä ja laskutavasta riippuen peräti kymmenen kappaletta bändin tuoreimmalta studiolevyltä. Mielenkiintoisemmilla kappalevalinnoilla levystä olisi tullut huomattavasti parempi, sillä erityisesti ”F.U.C.K.”-materiaalista olisi voinut helposti pudottaa 2/3 pois ja keskittyä olennaiseen, eli klassikoihin. Näistä Van Halenilla ei todellakaan ollut pulaa.
Tästä huolimatta ”Live: Right Here, Right Now” ei ole totaalinen floppi. Lähelle levyversioita kulkevat hitit, kuten ”Poundcake”, ”When It’s Love”, ”Love Walks In”, ”Why Can’t This Be Love”, ”Finish What You Started” sekä ”Right Now” osoittavat, kuinka pysäyttämätön AOR-kone Hagarin vetämä Van Halen aikoinaan oli. Mukana ovat myös ajalle ominaiset soolospotit, joista olisin itse jättänyt levylle ainoastaan ”Kuningas” Edward Van Halenin osuuden.
Mahdollisuudet olivat rajattomat, mutta huonot biisivalinnat sekä massiivinen jälkituotanto jättävät kokonaisuuden harmittavan keskinkertaiseksi. Todelliset nappivedot ovat potentiaaliin nähden harvassa, mutta täysosumat toisaalta osuvat sitten kunnolla maaliin.
Mikäli bändi olisi tarjonnut yleisölle sitä, mitä varmaan suuri osa olisi halunnut, eli todellista live-levyä, saattaisin kirjoittaa arviota yhdestä kaikkien aikojen hard rock -konserttitaltioinneista. Nyt albumista paistaa harmittavan paljon fiilis, että kyseessä on studiossa äänitetty live todella keskinkertaisesta Van Halen -setistä.
Julkaisusta on tulossa uusi painos maailmanlaajuisen Record Store Dayn kunniaksi, ja mukana on muutama ennen julkaisematon raita. Huhujen mukaan tämä ennakoi sitä, että Hagarin aikakauden Van Halen -levyt ovat kaikki tulossa tämän jälkeen uudelleen masteroituina markkinoille.
6+/10
Ilkka Järvenpää
1. Poundcake
2. Judgment Day
3. When It’s Love
4. Spanked
5. Ain’t Talkin’ ’Bout Love
6. In ’n’ Out
7. Dreams
8. Man On A Mission
9. Ultra Bass
10. Pleasure Dome/Drum Solo
11. Panama
12. Love Walks In
13. Runaround
14. Right Now
15. One Way To Rock
16. Why Can’t This Be Love
17. Give To Live
18. Finish What You Started
19. Best Of Both Worlds
20. 316
21. You Really Got Me/Cabo Wabo
22. Won’t Get Fooled Again
23. Jump
24. Top Of The World
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}