Van Halen julkaisi uransa yhdeksännen studiolevyn ”For Unlawful Carnal Knowledge”, joka tunnetaan myös nimellä ”F.U.C.K.” 30 vuotta sitten. Välittämättä siitä mitä ympäröivässä rock-maailmassa tapahtui, Van Halen ei päätynyt muokkaamaan tyyliään tällä kolmannella Sammy Hagarin vokalisoimalla albumilla, vaan yhtye kuulosti vain omalta itseltään. Joitain muutoksia oli silti tapahtunut: Tuottajanpallille istui uutena miehenä todellinen legenda, eli Andy Johns, jonka CV:stä löytyi merkinnät työskentelystä eri tehtävissä mm. The Rolling Stonesin, Led Zeppelinin, Jethro Tullin sekä Freen kanssa. Toki vanha tuttu VH-tuottaja Ted Templeman oli myös mukana äänityksissä, ottaen vastuuta erityisesti Hagarin vokaaleista.
Albumi käynnistyy komeasti ”Poundcakella”, joka oli myös levyn ensimmäinen sinkkujulkaisu. Biisin intro syntyi Eddie Van Halenin studiolta löytämän sähköporan sekä kitaran avioliitosta. Introssa ja myös muualla kappaleessa kuultava efekti syntyi poran kiertäessä kitaran mikkien kautta. Tarttuva ”Poundcake” oli selkeästi rankempi biisi, kuin kahdelle edellisellä ”Van Hagar” -levyllä kuultu materiaali ja tämä kitaravetoisten sovitusten selkeä painotus kosketinsoitinbiisien kustannuksella oli ”F.U.C.K:in” selkein ero kahteen edelliseen VH-levyyn verrattuna.
”Judgement Day” alkaa todellisella tapporiffillä, mutta valitettavasti itse kappaleeseen ei saatu yhtä toimi-vaa kertosäettä kuin edeltäjäänsä. ”Spanked” kulkee Michael Anthonyn bassolinjan ja Eddien riffin voimin komeasti eteenpäin, mutta sitä vaivaa sama ongelma, kuin edeltäjäänsä: koukku puuttuu. Tätä puutetta ei ole myös musiikkivideon ympärilleen saaneella, pirteästi rokkaavalla ”Runaroundilla”, josta löytyy paljon hittipotentiaalia.
”Pleasure Dome” on jälleen murhariffin ympärille kasattu biisi, joka ei melodisesti osu maaliin, Hagarin hoitaessa puolet kappaleen lauluosuuksista puhumalla. Soitannollisesti bändi on liekeissä rankemman materiaalin parissa ja Eddien kitarasoolo on biisin ehdoton kohokohta.
”In ’n’ Out” ei nimestään huolimatta ole panobiisi, vaan Hagar keskittyy sanoituksissaan katselemaan maailmaa perusduunarin näkökulmista. Biisi itsessään on hyvä albumiraita, josta löytyy komea kitarasoolo ja toimiva laulumelodia. Panobiisiä kaivanneet kuulijat saavat haluamansa ”Man On A Missionin” myötä. Raita on juuri sitä itseään. Rinta kaarella eteenpäin kulkeva riffi on tämän kappaleen koossapitävä liima ja asiallisen sävellyksen bändi on mahtiriffin ympärille saanut kasattua.
”The Dream Is Over” starttaa hyvin levylle tyypillisenä rokkauksena, ollen ideoiltaan keskinkertainen. Kaikki muuttuu mainion ja pop-henkisen kertosäkeen nostaessa biisin lentoon. Erityismaininta pitää antaa Anthonyn taustalauluille ja Eddien yllättävän simppelille, mutta toimivalle slide-kitarasoololle.
Loppusuora lähtee liikkeelle albumin suurimmalla hitillä ”Right Now:lla”. Levyn ainoa selkeästi kosketinsoitinvetoinen biisi svengaa hurjasti Eddien takoessa pianostaan komppia etäisesti Ray Charlesille hattua nostavalla tyylillä. Hagar pitää kappaleen lyriikoita VH-uransa parhainaan ja voikin sanoa, että kaikki sovituksessa osuu täydellisesti nappiin. Klassikko mikä Klassikko.
”316” on Eddien yksinkertainen, mutta nätti soolobiisi pojalleen Wolfgangille, joka syntyi 16.3.1991. Viimeisenä kappaleena kuullaan ”Top Of The World”, jonka pääriffi kuultiin ensimmäisen kerran Van Halenin tunnetuimman biisin ”Jumpin” loppufeidauksessa. Kappale on ehdottomasti levyn keveintä osastoa, mutta tarttuva kertosäe, jossa kuullaan muuten taustalaulussa Toto-kitaristi Steve Lukatheria, nostaa sen levyn parhaaseen kolmannekseen.
”F.U.C.K.” on kaksijakoinen levy. Sen soundi on loistava, bändi on ilmiliekeissä ja albumin parhaat biisit ovat mainioita. Näiden vastapainoksi levyltä löytyy harmittavan paljon keskinkertaisen ja täyteraidan välimaastossa olevaa materiaalia. Tämä ei ostavaa yleisöä haitannut, sillä levy nousi kahden aiemman Hagarin kanssa tehdyn VH-levyn tavoin USA:n albumilistan ykköseksi myyden pelkästään jenkeissä yli 3 miljoo-naa kappaletta. Kiekko palkittiin myös vuoden 1992 Grammy-gaalassa parhaan hard rock -levyn kategoriassa.
7-/10
Ilkka Järvenpää
1.Poundcake
2.Judgement Day
3.Spanked
4.Runaround
5.Pleasure Dome
6.In ’n’ Out
7.Man On A Mission
8.The Dream Is Over
9.Right Now
10.316
11.Top Of The World
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}