Yhden hard rockin legendaarisimman yhtyeen, eli Van Halenin aktiiviuran viimeisen studiolevyn ”A Different Kind Of Truthin” julkaisusta tulee kuluneeksi 10 vuotta. Levyä edeltänyt kaupallisesti ja taiteellisesti flopannut ”Van Halen III” ilmestyi vuonna 1998, joten edellisestä VH-levystä oli kulunut jo 14 vuotta. ”III”:lla laulaneen Extreme-vokalisti Gary Cheronen jälkeen Van Halen palasi yhteen Sammy Hagarin kanssa, mutta kitaristi Edward Van Halenin päihdeongelmat ja tulehtuneet välit Hagarin kanssa tuhosivat tämän comebackin. Hagarin myötä bändistä poistui myös basisti Michael Anthony, jonka korvasi Eddien poika Wolfgang. Sammyn tilalle vokalistin tontille palasin bändin kuuden ensimmäisen levyn laulaja, eli ainoa oikea Timantti-Dave, David Lee Roth.
Ennen uutta studiolevyä Van Halen keikkaili reippaasti hyvällä menestyksellä pääasiassa USA:ssa, ennen kuin bändi päätyi levyttämään tuottaja John Shanksin (Bon Jovi, Alanis Morissette, Sheryl Crow jne.) kanssa. Albumille päätyi lopulta 13 biisiä, joista seitsemän oli vanhoja sävellyksiä, joiden juuret ylsivät aina 1970-luvulle asti. Nämä kappaleet kävivät läpi suurempia ja pienempiä muodonmuutoksia ja saivat rinnalleen kuusi uutta vetoa. Näin yleisöllä oli käsissään ensimmäisen kerran uusi Rothin laulama Van Halen -studiolevy sitten ”1984”-klassikon.
Albumi käynnistyy levyn ensimmäisellä sinkulla ”Tattoolla”, jonka syntyhistoria kantaa vuoteen 1977. ”Down In Flames” -nimellä aikoinaan kulkenut biisi on levyn kevyin esitys, joten sen päätyminen singleksii ei ollut mikään suuri yllätys. Biisistä löytyy tarttuva kertosäe ja komea kitarasoolo, mutta muuten kyseessä on yksi kokonaisuuden heikoimmista sovituksista.
” A little low on cash
But I’m high on luck
I wanna be your knight in shining pick-up truck
With a Chevy for my summer home
Let’s get the party started
It’s looking like the city towed
My other apartment.”
Myös sinkkuna julkaistu ”She’s The Woman” on sitten sitä itseään, eli Van Halenin alkuaikojen tyylistä räväkkää rokkia, josta ei virtuositeettia tai huumoria puutu. Rauhallisesti käynnistyvä rokkari ”You And Your Blues” on yksi levyn omista suosikkibiiseistä, joka olisi ollut kotonaan esimerkiksi Van Halenin kolmannella levyllä ”Women And Children First” (1980).
”China Town” käynnistyy Eddien huimalla kitara-lickillä, josta siirrytään runttaukseen, jota puskee eteen-päin erityisesti Alex Van Halenin tuplabasari-komppi sekä Eddien tiukka kitarariffi. ”Blood And Fire” on taas tuttua ”vanhaa kunnon Van Halenia” eli hyväntuulista ja iloista, tarttuvaa hard rock -musiikkia. ”Bullethead” on suoraviivainen rokkari, jonka syntyhistoria on myös 1970-luvulla.
”As If” sisältää yhden Van Halenin uran raskaimmista riffeistä, suunnaten siitä virtuoosimaiseen kitarailoitteluun ja tuplabasari-mellakkaan, joka pysyy bändin käsissä. ”Honeybabysweetiedoll” sisältää komeaa kitaratyöskentelyä, mutta Roth ei ole saanut kappaleeseen selkeää laulumelodiaa. Tätä ongelmaa ei ole ”The Trouble With Neverissa”, josta löytyy yksi levyn tarttuvimmista kertosäkeistä, yhtyeen tarjotessa kuulijalleen taas vanhaa kunnon vintage Van Halenia.
”Outta Space” alkaa Eddien hurjalla kitarariffillä, bändin rokatessa taas perinteiseen VH-tyyliin. ”Stay Frostya” voisi puolestaan kutsua debyyttilevyltä löytyvän ”Ice Cream Man” -klassikon pikkuveljeksi, lähtien Rothin soittamasta akustisesta kitarasta. Homma toimi 1970-luvun lopulla ja toimii yhä 35 vuotta myöhemmin. ”Big River” on taas sitä itseään, eli taattua Van Halenia, samoin kuin levyn päättävä ”Beats Workin’”.
”A Different Kind Of Truth” on rakkauskirje jokaiselle Rothin aikakauden Van Halen -fanille, jotka vierastivat Sammy Hagarin kipparoiman yhtyeen AOR-sävyjä. Toki useamman biisin juuret ovat vuosien takana, mutta bändi onnistui sytyttämään nämä sävellykset sellaiseen liekkiin, että teokselta huokuu tekemisen ilo ja hyvä meininki.
Jollei lokakuussa 2020 kuolleen Eddie Van Halenin arkistoista löydy uutta julkaisematonta Van Halen -albumia, jää ”A Different Kind Of Truth” viimeiseksi viralliseksi Van Halen -pitkäsoitoksi. Päätös oli komea.
Rothin ääniala on kaventunut, mutta sen vastineeksi hurtti huumori ja huima karisma eivät ole kadonneet minnekään. Veljekset Van Halen ovat albumilla totaaliliekeissä, erityisesti Eddien paiskatessa kehiin huimia sooloja sekä mainioita riffejä. Monet fanit kaipasivat Michael Anthonyn korkeaa tenoriääntä taustalauluissa, mutta nuorin Van Halen, eli basisti Wolgang hoitaa oman tonttinsa jämäkästi.
Albumi nousi julkaisun aikoihin USA:n albumilistan kakkoseksi ja Suomen listan kolmoseksi, ja oli kaupallinen sekä arvostelumenestys ympäri maailmaa.
8-/10
Ilkka Järvenpää
1. Tattoo
2. She’s The Woman
3. You And Your Blues
4. China Town
5. Blood And Fire
6. Bullethead
7. As Is
8. Honeybabysweetiedoll
9. The Trouble With Never
10. Outta Space
11. Stay Frosty
12. Big River
13. Beats Workin’
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}