Kotimaamme hevi- ja rockpiirien tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin muusikoihin lukeutuva, muun muassa Tarot-yhtyeen perustajana sekä Nightwishin pitkäaikaisena jäsenenä tunnettu Marko Hietala bändeineen, juhlisti 7.2.2025 julkaistua uutta toista oman nimen alla ilmestynyttä albumiaan ”Roses From The Deep” kuuden keikan mittaisella Suomen kiertueella.

Samalla päivämäärällä yhtye aloitti kiertueensa Lahden Finlandia-klubilta. Lahden jälkeen kiertue jatkoi Kuopioon, Helsinkiin, Savonlinnaan, Tampereelle ja Turkuun, ennen kuin meneillään oleva Euroopan valloitus alkoi. Suomen kiertueella ilahduttavana erikoisvieraana nähtiin kotimaisen power metal -yhtye Battle Beastin laulaja Noora Louhimo.

”Battle Beastin keikkatauon ja albumin teon ohella lähden ilolla Markon rundille mukaan, sillä haluan tukea alan hyviä tyyppejä ja hyvää musiikkia. Näinä aikoina meidän kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen kulttuurialalla ja korostaa yhteisöllisyyttä. Musiikki tuo ihmiset yhteen”, Louhimo kommentoi.

Marko Hietalan ensimmäinen sooloalbumi ”Mustan Sydämen Rovio” julkaistiin sekä suomeksi että englanniksi (engl. ”Pyre Of The Black Heart”), ja nyt julkaistussa ”Roses From The Deep” -uutukaisessa pitäydyttiin englannin kielessä yhtä suomenkielistä kappaletta lukuun ottamatta. Luotto tuoreimpaan materiaaliin oli vankka, sillä albumin kymmenestä kappaleesta esityslistalle päätyi peräti kahdeksan.

Alkuun kuultu myös levyn avaava ”Frankenstein’s Wife” on erinomaisen monipuolinen rockpala uudemman Alice Cooperin sekä Deep Purplen hengessä ja yleisö syttyi tälle heti. Hauskan ja erittäin tarttuvan melodiakulun omaava ”Rebel Of The North” sekä tuhdin raskassointinen ”Proud Whore” jatkoivat uusien kappaleiden esittelyä onnistuneesti.

”Isäni ääni” oli Marko Hietala -bändin ensimmäinen single ja soi kerta toisensa jälkeen tunteikkaana yleisön herkistyessä. Näille biiseille kehittyi nopeasti Hietalan keksimät lempinimet ja näin ilmoille kajahti siis Frank, Repe, Horo ja Iskä.

Suomenkielisellä materiaalilla jatkettiin, kun vuoronsa sai illan ensimmäinen cover, Hectorin ”Olet lehdetön puu”. Vuoden 1973 ”Herra Mirandos” -albumilta löytyvää sävellystä esitettiin livenä Hietalan bändin toimesta jo vuonna 2019 ja viime vuonna kappaleesta julkaistiin myös ”Vain elämää” -sessioissa taltioitu virallinen digitaalinen single.

”Vain elämää” -ohjelmalla oli taatusti osaa erittäin hyvään lipunmyyntiin, sillä lähes jokainen kotimaan keikoista oli jo ennakkoon loppuunmyyty. Tästä intoutuneena bändi päätti esittää alun perin Hanna Pakarisen esittämän lastenlaulun ”Mörkö mainio”, mikä nousi lyhyessä ajassa suosituksi. Hietala ei muistanut sanoja tähän ja joutui turvautumaan näin modernilla aikakaudella takahuoneesta haettuun puhelimeen, josta sanat sai kätevästi esille. Taustanauhalta soineen basson oli esittänyt Erkki Silvennoinen.

Lahdessa livedebyyttinsä kokivat muun muassa ”Impatient Zero” sekä ”The Dragon Must Die”. Jälkimmäinen kahdeksanminuuttinen eepos vaikuttaa olevan monen suosikki uudelta albumilta ja niin myös Hietalan. Hietalan mukaan oli myös selvä juttu, että kappale tullaan soittamaan livekeikoilla.

”The Dragon Must Die” on hengästyttävän hieno sävellys, joka kätkee sisäänsä todella monipuolisesti erilaisia tyylisuuntauksia. Koko bändi pisti livevedossa parastaan ja erityisesti kosketinsoittaja Robert Engstrandilla oli hauskaa. Hietala kuvaili biisiä eeppiseksi proge-folk-rock-metallisotkuksi ja kommentti on helppo allekirjoittaa, sillä sen verran monimuotoisin vivahtein tämä raskas rock esitettiin. Paikoin jopa sinfoniseen metalliin taipuva sävellys oli riemastuttavaa kuultavaa ja yleisö selvästi piti kuulemastaan.

Hietala hieman kummaksui kappaleen jälkeen kuinka jengi oli fiiliksissä, vaikka mainstream oli mahdollisimman kaukana. Ei mikään ole hienompaa, kuin se, että digataan myös perinteisen muotin ulkopuolelta. ”Juoksen rautateitä” pisti vielä vähän lisää vauhtia koneeseen, kunnes oli aika hiljentyä tunnelmoimaan.

Tuhannen kitaran ja tuhannen nuotin mies Tuomas Wäinölä vaihtoi sähkökitaran akustiseen versioon ja ”Isäni äänen” tapaiselle herkistelylinjalle palattiin, kun herkät ”Two Soldiers” sekä ”Roses From The Deep” -nimikappale esitettiin akustisesti. Usealla meni roska silmään, sillä sen verran kauniita kyseiset sävellykset ovat. ”Two Soldiersin” albumiversiolla Hietalan kanssa duettona esittävää JP Leppäluotoa ei nähty Lahdessa ja hänen osuutensa lauloi Tuomas Wäinölä.

Koska illan vierailevaksi tähdeksi oli kutsuttu Noora Louhimo, Tarja Turusen kanssa julkaistu ”Left On Mars” oli odotettu duetto Hietalan ja Louhimon kesken, nyt kun Tarja ei ollut näillä Suomen keikoilla mukana. Myös Louhimon ääni sopi kappaleeseen vaikuttavalla tavalla ja onneksi hänen vierailunsa ei jäänyt yhteen ainoaan duettoon.

Seuraavana esitysvuoronsa saivat mystiset medley-osuudet, eli Hietalan mukaan kaksiosainen teos ”40 vuotta 20 minuutissa”. Noora Louhimon pitkäaikainen unelma on ollut laulaa Nightwishin tuotantoa lavalla yleisön edessä ja nyt toive vihdoin toteutui. Medleyn avannut perusvarma ”Nemo” (”Once”, 2004) sai jo hymyn huulille, vaikka tähän olisi voinut valikoida vähän harvinaisemman ja enemmän Hietalaan yksilöityvän Nightwish-palan.

Huutoon vastattiin, kun ilmoille kajautettiin otteet Hietalan omista sävellyksistä, ”The Islanderista” (”Dark Passion Play”, 2007) sekä ”Weak Fantasysta” (”Endless Forms Most Beautiful”, 2015). Varsinkin eeppinen ”Weak Fantasy” kuulosti tässä hetkessä Hietalan ja Louhimon laulamana tajuttoman hyvältä. Oli helppoa palata muistelemaan esimerkiksi vuonna 2015 Tampereen Ratinan stadionilla koettua Nightwishin tähän mennessä suurinta kotimaan keikkaa. Medleyn ensimmäinen osuus päätettiin muista kappaleista poiketen lähes kokonaan kuullun ”Wish I Had An Angelin” (”Once”, 2004) myötä, mutta lisää oli vielä tulossa.

Moni nuoremman polven edustaja saattaa tuntea Hietalan kärjistetysti käytännössä ainoastaan Nightwishista, mutta vanhemmat musadiggarit vannovat tietysti Tarotin nimeen. Tarot-medleyssä oli käytetty pakollisen ”Wings Of Darknessin” (”The Spell Of Iron”, 1986) lisäksi enemmän mielikuvitusta, sillä bändi veti osiot kappaleista ”The Punishment” (”For The Glory Of Nothing”, 1998), ”Sleepless” (”Stigmata”, 1995), ”Painless” (”Suffer Our Pleasures”, 2003) sekä ”I Walk Forever” (”Gravity Of Light”, 2010). Hietala lauloi ensimmäiset neljä yksin ja Louhimo liittyi mukaan ”I Walk Foreverin” jylhään kertosäkeeseen.

Yhtään tämän nelikon kappaleista ei kuultu Tarotin vuosien 2023 ja 2024 comeback-keikoilla, joten oli erittäin ilahduttavaa kuulla näitä mahtavia sävellyksiä myös perinteisen Tarot-settilistan ulkopuolelta. Hauskana faktana tässä medleyssä en saanut paria biisiä millään päähän ja jouduin kysymään keikan jälkeen mitkä ne olivat. Vaikka Tarotin koko tuotanto on kuunneltu ja opiskeltu lukemattomia kertoja, mielessä pyöri vain ”E.T.I.” ja ”The Colour Of Your Blood”, vaikka kappale oli ”The Punishment”, perkele. Lisäksi ”Sleepless” sai tässä yhteydessä selvästi tuhdimman sovituksen ja näyte oli lyhyt.

Varsinainen setti oli hyvä päättää mukavaan ”Stones”-hittiin, jonka kertosäkeeseen oli helppo yhtyä. Hietalan pallivitseistä voi taas olla montaa mieltä. Alapään vitsiosasto sai vielä jatkoa, kun Hietala totesi, että ”broidi tapasi sanoa, että paljaallaan tuntuu paremmalta”, ottaen samalla silikonitapit (in-earit) pois ruumiinsa onteloista ja kuunnellen yleisön mylvintää.

Encoreen oli säästetty vielä yksi cover, eli Black Sabbathin aina yhtä ajankohtainen ”War Pigs”. Birminghamissa oltiin selvänäköisiä jo 1970-luvulla tätä klassikkoa kirjoittaessa. Tuttuun tyyliin Hietala ryöpytti sekä kotimaan, että ulkomaiden poliitikkoja ja lauloi lopussa melodiaa uniikilla tavallaan tuoden kappaleeseen oman mausteensa.

Lopussa kuultiin Anssi Nykäsen pitkä, peräti viittä minuuttia lähennellyt rumpusoolo. Nykäsellä oli aihetta juhlaan, sillä yli 5000 levytetyllä kappaleella soittanut taituri täytti juuri keikkapäivänä 60 vuotta. Näin ollen Nykäselle laulettiin yhteislaulu syntymäpäivän johdosta ja mies piti jatkoksi lyhyen kiitospuheen.

Loppuun oli varattu vielä herkkä ja kaunis päätös, kun ”Truth Shall Set You Free” tunnelmoitiin Hietalan soittaman sähkösellon ja vielä kerran lavalle nousseen Nooran laulun saattaessa show’n tyylikkäästi päätökseensä. Myös tulevan yhteistyön mahdollisuutta Hietalan ja Louhimon välillä on väläytelty, mikä olisi hieno asia!

Marko Hietalan ”Roses From The Deep” on omissa kirjoissani varmasti yksi tämän vuoden parhaimmista levytyksistä ja oli hienoa kuulla livesetissä käytännössä kaikki albumin biisit. Harvinaisesti ja hämmästyttävästi reilusti yli kaksi tuntia kestänyt keikka on usean hatunnoston arvoinen suoritus ja nyt ei todella menty siitä, mistä aita on matalin, päinvastoin.

Hietala bändeineen on nähtävissä Suomessa seuraavan kerran kesän festareilla, joihin lukeutuvat Tuska, Rokki Raikaa, Kuopiorock, SmugglerRok sekä Rock Nordis Rock. Festareille siis!

Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen © Metalliluola