Nyt julkaistu ”Sworn” esittelee Torch Usin raakaa ja kompromisseja kaihtavaa voimakasta soundia. Kappaleessa kuullaan vanhan koulukunnan death metal -tunnelmia yhdistettynä raskaisiin riffeihin ja aggressiiviseen grooveen, vangiten sekä nostalgista että raikasta intensiteettiä. Kyseessä on ensimmäinen maistiainen bändin tulevalta 27. marraskuuta julkaistavalta EP:ltä ”To Non-Existence”.
Torch Us on turkulainen, nelihenkinen metalliyhtye, joka on perustettu vuonna 2022. Yhtye yhdistää raakaa aggressiota ja melodista synkkyyttä tavalla, joka jättää jäljen kuulijaan. Bändin soundi liikkuu melodisen death metalin ja raskaiden groove-riffien rajapinnassa, maustettuna vanhan koulukunnan rujolla ja tinkimättömällä ilmaisulla.
Jori Haukio (guitars, programming), Marko Tommila (drums), Ville Viljanen (vocals),
Jarkko Kokko (guitars), Teemu Heinola (bass)
Kuva: Sami Teeri
Tiedote 28.9.2025
Melodisen death metalin yhtye Mors Principum Est on julkaissut uuden studioalbuminsa “Darkness Invisible” PERCEPTION – A Division of Reigning Phoenix Music -yhtiön kautta. Albumi sisältää yhtyeen omassa tuotannossa syntynyttä materiaalia, joka yhdistää yhtyeelle tyypillisiä riffejä, orkestrointeja, elektronisia elementtejä ja vaihtelevia tunnelmia.
Sanoituksissa käsitellään muun muassa olemassaolon kysymyksiä, psykologista eristäytyneisyyttä ja minuuden haurautta. Laulaja Ville Viljasen tulkinta vaihtelee eri tyylien välillä tukien kappaleiden ilmaisua.
Albumin kansitaiteen on toteuttanut Álvaro Valverde Fernández. Levyn äänitys tehtiin Ansa Studiolla Suomessa. Miksauksesta vastasi Jens Bogren ja masteroinnista Tony Lindgren Fascination Street Studiosilla Ruotsissa.
Kappaleet: 01. Of Death 02. Venator 03. Monuments 04. Tenebrae Latebra 05. Summoning The Dark 06. Beyond The Horizon 07. The Rivers Of Avernus 08. In Sleep There Is Peace 09. An Aria Of The Damned 10. All Life Is Evil Bonus Track (digipak / digital only): 11. Makso Mitä Makso [ISAC ELLIOT Cover] Kansi: Álvaro Valverde Fernández
Mustaa metallia vaaliville koittaa juhlahetki, kun black metal -yhtyeistä kenties se kaikista legendaarisin, norjalainen Mayhem, ulottaa ”Death Over Europe” -kiertueensa Helsingin Kulttuuritalolle helmikuun 26. päivä.
Oslossa vuonna 1984 perustettu Mayhem on yksi black metalin merkittävimmistä ja kiistellyimmistä tekijöistä. Paitsi musiikillisista ansioistaan, Mayhem tunnetaan myös traagisesta ja valitettavan väkivaltaisesta historiastaan.
Mayhemin tunnetuimpiin albumeihin kuuluu vuonna 1994 julkaistu ”De Mysteriis Dom Sathanas”, jota pidetään laajalti yhtenä black metallin merkkiteoksista.
Synkän paketin täydentävät ruotsalainen black metal -klassikko Marduk, sekä yhdysvaltalainen death metal -jyrä Immolation.
Lipunmyynti konserttiin alkaa perjantaina 10.10.2025 klo 12:00 Lippu.fi:n verkostossa.
TuskaLive ja Grey Beard esittävät:
Mayhem – Death Over Europe Tour Special Guest: Marduk Support: Immolation
26.2.2026 Helsinki – Kulttuuritalo
Liput alk. 59,90€ | Lippu.fi
K-18 | ovet 18:00
Superbändi TheWinery Dogsin, eli Mike Portnoyn (Dream Theater, Transatlantic), Billy Sheehanin (David Lee Roth, Mr. Big) sekä Richie Kotzenin (Poison, Mr. Big) yhteinen taival eteni kakkosalbumiin ”Hot Streak” kymmenen vuotta sitten. Kolmikon debyytti ”The Winery Dogs” (2013) onnistui hyvin paketoimaan 1970-luvun classic rockin, hard rockin sekä huiman virtuositeetin klassiseen trio-kokoonpanoon, menestyen myös kaupallisessa mielessä lupauksia herättävästi.
”Hot Streak” käynnistyy ”Oblivionilla”. Biisi starttaa hienolla introlla, joka pistää heti potut kellariin. Virtuoosimainen intro on omiaan saamaan musiikinharrastajat, instrumentista riippumatta, harkitsemaan soittokamojen kanittamista ja miettimään olisiko sittenkin kannattanut satsata toiseen harrastukseen. Itse kappale on nopeatempoinen sovitus, joka on kuin suunniteltu kuunneltavaksi siihen hetkeen, kun edessä on tyhjä moottoritie ja teet päätöksen runtata tallan pohjaan. Mainio esitys rullaa eteenpäin muikeasti, antaen samalla jokaiselle muusikolle mahdollisuuden esitellä virtuositeettiaan. Biisi ei ole pelkkää kikkailua, vaan kyseessä on toimivalla kertosäkeellä varustettu sävellys. Virtuositeettimyrskystä selvittyäni huomioni kiinnittyi yhtyeen hienoon stemmalauluun ja Kotzenin mahtavaan ääneen. Toki mies on jo soolourallaan ja viime vuosina myös Smith/Kotzen -kokoonpanossa esitellyt Paul Rodgersin mieleen tuovaa tulkintaa, mutta The Winery Dogsin myötä herra saavutti entistä laajempaa yleisöä.
”Captain Love” käynnistyy edellä mainitun Rodgersin ex-bändin Freen mieleentuovalla riffillä. Keskitempoinen sovitus ei vyörytä muusikoiden virtuositeettia samalla tavalla kuulijan korville kuin avausbiisi, mutta raita on mainio perusrokkari sisältäen tarpeeksi korvakarkkia taituruutta odottaville. Myös Kotzenin vokaalisuoritukselle on pakko antaa erityismaininta; erittäin voimakasta ja sielukasta tulkintaa. Biisin kitarasoolo on mainio ja kun trio-kokoonpanolla ollaan liikkeellä, niin soolon alla ei ole erillistä komppikitaraa, vaan Portnoyn ja Sheehanin groove pitää paketin kasassa.
Nimikappale ”Hot Streak” vie bändin funkahtaviin tunnelmiin. Viisu svengaa kuin se kuuluisa Hirvi, eikä musiikillisesta ilottelusta tingitä edelleen lainkaan.
”How Long” starttaa Portnoy-Sheehan -introlla, Kotzenin liittyessä pian mukaan. Biisin säkeistö, eli kitaran tukema laulumelodia ei oikein auennut, mutta kertosäe herättää homman eloon.
”Empire” käynnistyy Kotzenin slidekitaralla. Biisi oli pudota levyltä, mutta Portnoyn toivomuksesta kappale työstettiin valmiiksi ja se jäi mukaan. Yli kuusiminuuttinen sävellys ei auennut, vaikka sisältää tyylikkään kitarasoolon.
Slovari ”Fire” on Kotzenin akustisen kitaran ja pianon ympärille kasattu balladi. Kappale on soul-sävyinen ja sellaisenaan mukiinmenevä, vaikka mitään ylimääräisiä hurraa-huutoja saanut aikaan. Balladin jälkeen The Winery Dogs palaa nopeamman materiaalin pariin utuisissa tunnelmissa etenevän ”Ghost Townin” myötä. Edeltäjänsä tavoin biisi on kivaa osastoa.
”The Bridge” avataan Portnoyn hienolla rumpuintrolla muun yhtyeen liittyessä hitaasti mukaan. Säkeistöt kulkevat eteenpäin rytmisektion jyrätessä, mutta valitettavasti kertosäe ei nouse lentoon. ”War Machine” palauttaa meiningin iskevämmän materiaalin pariin. Säkeistö etenee simppelin riffin varassa, biisin purkautuessa pop-henkiseen kertosäkeeseen.
”Spiral” käynnistyy Portnoyn lähes discokomppihenkisen biitin ja Sheehanin villin bassokuvion voimalla. Kotzenin sielukas laulu ja maalaileva kitara luovat perustan päälle psykedelisen pop rock -fiiliksen. Särökitaran iskiessä tämä numero vihjailee tiukalla nostatuksella, mutta sen sijaan bändi palaa kertosäkeessä takaisin pop-psykedeliaan. Mielenkiintoinen ja hämmentävä biisi. Tunnustan, että alussa yhdentekeväksi kokemani kappale nousi pitemmän päälle yhdeksi suosikikseni levyllä.
”Devil You Know” lähtee käyntiin reippaasti rokaten. Kappale edustaa keskinkertaisempaa linjaa, eikä liiemmin saa innostumaan. ”Think ItOver” starttaa Kotzenin soittamalla Fender Rhodes -sähköpianolla ja vie menon 1960-luvun soul-tunnelmiin. Uskalias veto, jossa bändi onnistuu hienosti. Kotzenin laulusuoritus on yksi albumin kohokohtia. Hän tulkitsee hämmentävän hyvin tämän soul-henkisen sävellyksen.
Viimeinen veto ”The Lamb” yllättää gospel-vaikutteisella introllaan, mutta pian siirrytään 1970-luvulle ja classic rock-tunnelmiin. Lähes seitsemän minuuttinen sovitus seikkailee tunnelmasta toiseen ja on hyvä päätös tälle albumille.
Usein ns. ”superbändeistä” puhuttaessa päädytään siihen lopputulokseen, että kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa. The Winery Dogs on miellyttävä poikkeus tähän trendiin. Bändin debyytti lupaili jo paljon, mutta ei aivan osunut maaliin. Yhtye ei tällä toisella levyllään osu vielä napakymppiin, vaikka kolme ensimmäistä raitaa lupasivat ilotulitusta.
Trion soittotaito on (tuskin ketään yllättäen) huima ja taitavaan stemmalauluun kykenevä pumppu omaa Kotzenissa loistavan vokalistin, eli tästä on ollut hyvä jatkaa, vaikka kolmannen albumin ”III” julkaisuun meni jäsenten eri kiireiden vuoksi lopulta kahdeksan vuotta.
Bändin itse tuottaman ”Hot Streakin” soundimaailma on luonnollinen. Musiikilla on tilaa hengittää, ja tästä itse turboahdettujen pro tools -soundien kiihkeänä vastustajana pidin kovasti.
8-/10
Ilkka Järvenpää
1. Oblivion
2. Captain Love
3. Hot Streak
4. How Long
5. Empire
6. Fire
7. Ghost Town
8. The Bridge
9. War Machine
10. Spiral
11. Devil You Know
12. Think It Over
13. The Lamb
Spiritual Front maaliskuussa Helsinkiin, Jyväskylään ja Kuopioon. Italialaisbändi juhlii 20 vuotta täyttävää Armageddon Gigolo -albumiaan. Kiertueella mukana myös kotimainen T. Jarva & The Dark Place ja ruotsalainen kauhukantrimies Rob Coffinshaker.
Spiritual Front julkaisi Armageddon Gigolo -albumin kesäkuussa 2006. Muun muassa mafiafolkiksi ja nihilistiseksi itsemurhapopiksi luokiteltu teos laajenee moneen suuntaan ja osoittaa, että italialaisyhtye on neljännellä pitkäsoitollaan löytänyt tiensä.
Pop, rock, folk ja gospelvivahteet kättelevät Armageddon Gigololla Nick Cave -maista lähestymistä musiikkiin. Spiritual Front oli 20 vuotta sitten kohtalokas, leikkisä ja valmis rohkeasti laajentamaan uuden folkin näkökulmaa.
Vuonna 2026 orkesteri juhlii teostaan livenä ympäri Eurooppaa ja saapuu sen kunniaksi maaliskuun 5. päivänä Helsinkiin, josta matka jatkuu Jyväskylään ja Kuopioon.
Spiritual Frontin lisäksi kussakin keikkakaupungissa esiintyy T. Jarva & The Dark Place, jonka vaihtoehtoinen countrysoundi ja tumma folk ovat soineet mitä moninaisimmissa tilaisuuksissa, joissa tanssi ja reipas fiilis eivät ole päällimmäisinä yleisön odotuksissa.
Aiemmin Sentencedin laulusolistina toiminut Taneli Jarva ja mm. Blake-yhtyeestä tuttu Sami Hassinen julkaisivat vuonna 2024 Post Festum -albumin, jonka jälkeen duo on levittänyt menestyksekkäästi melankolian, rappion ja hirtehishuumorin välistä vuoropuheluaan. Koplan viimeisin julkaisu on kahdeksanminuuttinen tumma oodi Still and Cold.
Nykyään T. Jarva & The Dark Placen kokoonpanoon kuuluvat myös rumpali Sami Käyhkö, kontrabasisti Ari Lampinen, kosketinsoittaja Janne Immonen sekä taustalaulajat Riina Rinkinen ja Hanna Wendelin.
Kiertueen kolmas akti on ruotsalainen pitkän linjan muusikko Rob Coffinshaker, jolle country on silkkaa kauhua.
Spiritual Front (ITA) / ”Armageddon Gigolo” 20th anniversary set
T. Jarva & The Dark Place (FIN)
Rob Coffinshaker (SWE)
to 5.3. Helsinki, On The Rocks, 27 e (Tiketti), 30 e (ovelta)
pe 6.3. Jyväskylä, Lutakko, 20 e (ennakko Jelmun jäsenet) 22 e (jelmu.net), 27 e (ovelta)
la 7.3. Kuopio, Maxim, 26 e (Tiketti) / 30 e (ovelta)
Skottiyhtye Saor, kotimainen Vermilia ja sveitsiläinen Cân Bardd tarjoavat lavalta erilaista raskautta.
Tunnelmalliset sovitukset, voimakkaat melodiat ja metallimusiikin palettia laajentavat ratkaisut ovat vahvasti läsnä Suomessa joulukuun alussa. Torstaina 4. joulukuuta Jyväskylän Lutakosta alkava kolmen pysäyttävän illan ketju käy myös Oulun Kantakrouvissa ja Helsingin On the Rocksissa.
Jyväskylässä ja Oulussa tunnelman luovat skottibändi Saor ja kotimainen Vermilia. Helsingissä mukaan tulee myös Cân Bardd Sveitsistä.
Andy Marshallin johtama Saor on tahkonnut folkin, black metalin ja tunnelmallisten äänimaisemien keskellä jo 12 vuotta. Vuoden alussa Amidst The Ruins -albumin julkaissut ryhmä tuo kotimaansa jylhän tunnelman mukanaan, eikä ole ihme, että gaelin kielessä Saor merkitsee vapaata.
Vermilian viimeisin pitkäsoitto, helmikuussa ilmestynyt Karsikko nosti bändiä merkittävästi suomalaisella ja myös kansainvälisellä metallikentällä. Levy päätyi viralliselle albumilistalle ja nimettiin myöhemmin YleX:n kuukauden albumiksi. Pakanametalliksi luokitellussa musiikissa yhdistyvät melankolia, mytologia ja äärimmäinen ilmaisu.
Cân Bardd esiintyy itsenäisyyspäivänä ensimmäistä kertaa Suomessa. Keskiaikavivahteet, kelttihenki ja black metal luovat atmosfäärin, jonka ääreen moni Suomessa on jo kaivannut. Lauantaina 6. joulukuuta tämä vihdoin toteutuu Helsingissä.
Saor (Skotlanti)
+ Vermilia (Suomi)
+ Cân Bardd (Sveitsi, vain Helsingissä)
to 4.12.2025 Jyväskylä, Lutakko
29,50 e (lippu.fi), 25 e (Jelmun jäsenet) 33 e (ovelta)
pe 5.12.2025 Oulu, Kantakrouvi
24,90 e (lippu.fi) / 30 e (ovelta)
la 6.12.2025 Helsinki, On The Rocks
Liput 28 e (Tiketti) / 31 e (ovelta)
Saksan metalliylpeyksiin lukeutuva Lord Of The Lost kutsuu kuulijoita pimeyteen julkaistulla One Of Us Will Be Next -biisillään ja –videollaan. Biisi valmistelee väkeä myös samalla joulukuun 12. julkaistavaan OPVS NOIR Vol. 2 -albumiin, joka on toinen osa OPVS NOIR -trilogiaa.
Herkät pianomelodiat ja toisaalta hyvin voimallinen soundimaailma vievät kohti meille kaikille väistämätöntä, elämän loppua.
”Konsertin keskellä viime vuonna tajusin yhtäkkiä: joku meistä tässä salissa on seuraava, joka lähtee. Paluumatkalla sinä yönä, muutaman viikon päästä, ehkä kuukausien tai vuosien kuluttua… Mutta väistämättä joku meistä kuolee seuraavana, eikä me palata enää samanlaiseen yhdistelmään mitä meillä on tässä ja nyt. Sama koskee jokaista perhetapaamista, jokaista juhlaa ystävien kanssa, jopa yhdessä vietettyjä hetkiä”, Chris Harms pohtii ja jatkaa:
”One Of Us Will Be Next on vetoomus olla takertumatta menneisyyteen tai etsimään onnea paremmasta tulevaisuudesta, vaan olla kiitollinen jokaisesta hetkestä, nykyhetkestä ja seurasta, jossa olemme — ja kohdata ihmiset juuri tällä tietoisuudella. Koska jokainen sana voi olla viimeinen, milloin tahansa.”
Tulevalta OPVS NOIR Vol. 2 -albumilta julkaistiin aiemmin tänä syksynä suomalaisittain erityisen mielenkiintoinen Raveyard-single, jolla on mukana myös Käärijä. Helsingissä kuvatun musiikkivideon ohjasi myös musiikkituottajana, säveltäjänä ja muusikkona tunnettu Lauri Hämäläinen.
OPVS NOIR Vol. 2 – kappalelista:
The Fall From Grace
Would You Walk With Me Through Hell? (feat. Infected Rain)
One Of Us Will Be Next
Walls Of Eden
Raveyard (feat. Käärijä)
The Last Star
What Have We Become (feat. IAMX)
Winter’s Dying Heart
Scarlight
Please Break The Silence (feat. Anna Brunner)
Sharp Edges
OPVS NOIR Vol. 2 on saatavilla useissa eri formaateissa ja erikoispaketeissa, jotka voit kaikki katsastaa täältä.
Näe Lord Of The Lost livenä:
LORD OF THE LOST Live 2025
LORDS OF FYRE CO-HEADLINE TOUR
LORD OF THE LOST & FEUERSCHWANZ
w/ The Dark Side Of The Moon
02.10.25 DE – Berliini / Columbiahalle
03.10.25 DE – Leipzig / Haus Auensee
04.10.25 DE – Offenbach / Stadthalle
10.10.25 DE – Hannover / Swiss Life Hall
11.10.25 DE – Fürth / Stadthalle
17.10.25 DE – München / Zenith
18.10.25 DE – Düsseldorf / Mitsubishi Halle
UK + IRELAND TOUR
30.10.25 UK – Wolverhampton
31.10.25 UK – Manchester
02.11.25 UK – Glasgow
04.11.25 UK – Belfast
05.11.25 IE – Dublin
07.11.25 UK – Bristol
08.11.25 UK – London
09.11.25 UK – Southampton
LORDFEST
13.12.25 DE – Hampuri / Sporthalle
Liput: tour.lordofthelost.de
FESTIVAALIT:
19.10.25 NL – Den Bosch / The Rock Circus
01.11.25 UK – Whitby / Tomorrows Ghosts Festival
LORD OF THE LOST Live 2026
DARK WINTER TOUR – USA & CANADA 2026
Co-Headliner Tour w/ The Birthday Massacre
Special Guest Wednesday 13
19.01.26 US – Baltimore, MD / Baltimore Soundstage
20.01.26 US – Philadelphia, PA / Theatre of Living Arts
21.01.26 US – New Haven, CT / Toad’s Place
23.01.26 US – New York, NY / Webster Hall
24.01.26 US – Worcester, MA / The Palladium
25.01.26 CA – Montréal, QC / Beanfield Theatre
26.01.26 CA – Toronto, ON / Phoenix Concert Theatre
28.01.26 US – Cleveland, OH / House of Blues
29.01.26 US – Cincinnati, OH / Bongart’s
30.01.26 US – Detroit, MI / St. Andrews Hall
31.01.26 US – Chicago, IL / Concord Music Hall
02.02.26 US – Minneapolis, MN / First Avenue
04.02.26 US – Denver, CO / Summit Music Hall
05.02.26 US – Salt Lake City, UT / The Complex
07.02.26 US – Los Angeles, CA / The Fonda
08.02.26 US – San Francisco, CA / UC Theatre
Australia 2026
19.02.26 AU – Brisbane / Crowbar
20.02.26 AU – Melbourne / Max Watts
21.02.26 AU – Sydney / Crowbar
22.02.26 AU – Adelaide / Lion Arts
LORD OF THE LOST on:
Chris Harms – laulu, kitara
Pi Stoffers – kitara
Benjamin “Benji“ Mundigler – kitara, koskettimet
Klaas Helmecke – basso
Gerrit Heinemann – Piano, koskettimet, perkussiot
Niklas Kahl – rummut
Ruotsalaisen junttahevin kestonimiin kuuluva Sparzanza palaa tänään uuden albumin äärelle ensimmäistä kertaa lähes vuosikymmeneen. Bändin yhdeksäs albumi From Dust to Darkness on verhottu bändin omaleimaiseen sekoitukseen murskaavia riffejä, synkkiä melodioita ja kertosäkeitä, jotka iskevät kuulijaa suoraan päin pläsiä. Levyn julkaisijana toimii Despotz Records.
“Soundimme on kehittynyt entistä raskaammaksi ja brutaalimmaksi. From Dust to Darknessilla olemme kokeilleet uusia juttuja ja venyttäneet rajoja. Kitaristimme Calle on kirjoittanut kasapäin inspiroivia riffejä, joista ei haastavia tahtilajeja puutu. Levy kuulostaa todella hyvältä ja olemme innoissamme, että olemme jälleen täydessä vauhdissa”, laulaja Fredrik Weileby hehkuttaa.
“Halusimme puskea itseämme pois mukavuusalueelta, jotta voisimme luoda jotain todella murskaavaa. Olen varma, että fanimme tulevat pitämään tästä levystä”, basisti Johan Carlsson jatkaa.
Albumilla kuullaan myös entistä enemmän erilaisia laulutekniikoita.
“Esimerkiksi The Great Noise sisältää kaikki mahdolliset laulutyylit – raakaa aggressiivisuutta ja herkkiä sävyjä – kuten pitääkin, kun lauletaan noitavainoista ja veressä syntymisestä,” Weileby naurahtaa.
Uudella albumilla Weileby todistaa olevansa uransa parhaimmassa vedossa, ja basisti Johan Carlsson antaa tästä kunniaa yhtyeen kitaristille:
”Kitaristimme Magnus Eronen työskenteli tällä kertaa myös äänittäjänä, ja tämä on kehittänyt koko bändiä, etenkin laulujen osalta. Hän tietää täsmälleen, milloin ja miten puskea Fredrikistä paras mahdollinen suoritus ulos”, Carlsson kertoo.
From Dust to Darkness -kappalelistaus: 1. Fear the Night 2. This is not a Love Song 3. The Accuser 4. Bloodborne 5. Bad Motherfucker 6. Twitch of the Death Nerve 7. The Blinding Absence of a Light 8. The Great Noise
Ruotsissa vuonna 1996 perustettu Sparzanza tunnetaan vuosituhannen alun rock- ja metallikentän aktiivisimpana Suomen-vierailijana. Edellisestä keikasta on vierähtänyt jo aikaa, mutta nyt yhtye on saapumassa ensi viikolla Suomeen neljän keikan mittaiselle kiertueelle.
KE 8.10. Tavara-asema, Tampere
TO 9.10. Lutakko. Jyväskylä
PE 10.10. On The Rocks, Helsinki
LA 11.10. Apollo, Turku
Sparzanza on:
Calle Johannesson – Kitara
Anders Åberg – Rummut
Johan Carlsson – Basso
Fredrik Weileby – Laulu
Magnus Eronen – Kitara
W.A.S.P.-diskografiassa unohdetuimpien levyjen listalle on kuulunut syksyn 1995 julkaisu ”Still Not Black Enough”. Tähän vaikuttivat monet tekijät, joista ei vähäisimpänä metallimusiikin aikakauden muutokset ja levyn aiempaa heikko promootio kaikilla rintamilla.
Tätä ennen W.A.S.P. oli julkaissut vuonna 1992 ”The Crimson Idolin”, joka on yhä vähintään historian parhaimpia, ellei kaikkien aikojen paras metalliteemalevy. Seuraajalle ladattiin siis kohtalaisen kovat paineet. Kuten ”The Crimson Idolin” kanssa, Lawless halusi julkaista seuraavan levyn sooloalbumina. Loppujen lopuksi ”Still Not Black Enough” ilmestyi W.A.S.P. -nimen alla. Kuunnellessa tätä voi pitää oikeana ratkaisuna. Temaattisesti ja musiikillisesti albumi nimittäin jatkaa yhtyeen voittavaa linjaa.
Rumpali Frankie Banali oli yhä kehissä ja Bob Kulick soitti kitarasoolot ”The Crimson Idolin” tavoin sessiopohjalta. Samat muusikot, tuotanto, soundi, kansitaide sekä Lawlessin synkät aiheet mm. äitinsä kuolemasta tekevät tästä todellisen seuraajan ”The Crimson Idolille” myös henkisessä ja musiikillisessa mielessä.
Tähän tarkoitukseen selvästi laskelmoidummin työstetty ”The Neon God” -tupla seuraavalta vuosikymmeneltä sisältää hetkensä, mutta jo heti nimikappale ”Still Not Black Enoughin” sovitukseen sekä tulkintaan on ladattu kiistatta enemmän vimmaa ja aitoa tunnetta.
Quiet Riotia vuosia luotsannut, vuonna 2020 menehtynyt Banali, oli vaikuttanut yhtyeessä jo ”The Headless Childrenilta” alkaen ja hänen soittonsa on aina ollut yksi W.A.S.P.:in keskeisimpiä laatutekijöitä. Samoin Kulick osasi lähes täydellisesti sooloillaan täydentää Blackien henkilökohtaisia tilityksiä. Mies ei yllä tässä aivan samaan mestarisuoritukseen kuin ”The Crimson Idolilla”, mutta soolot ovat kautta linjan hienoja ja usein tuntuvat luovan oman hahmonsa kappaleiden tarinaan.
Kohokohdiksi voisi nostaa singlenä ja musiikkivideona ilmestyneen ”Black Foreverin” tai Jefferson Airplanen vuoden 1967 hitin ”Somebody To Love”, joka taipuu yllättävän sujuvasti Blackien tulkintaan. Näiden ylle nousevat siitä huolimatta tunnelmallisemmat esitykset. Aikakauden balladeissa Lawless oli parhaimmillaan ja ”Keep Holding On” sekä erityisesti kaunis ”Breathe” vakuuttavat edelleen. Myös hitaasti rouhivassa ”I Can’t” -biisissä Blackie tuntuu laulavan vahvasti itsestään ja kyselee sanoituksissa itseltään mikä miehessä on vikana.
Pari vaisumpaa biisiä on valitettavasi lipsahtanut mukaan ja jostain syystä jo vuoden 1993 ”First Blood, Last Cuts” -kokoelmalla ilmestynyt ”Rock And Roll To Death” on laitettu myös tälle albumille. Biisi kuulostaa W.A.S.P.:in alkuaikojen materiaalilta ja tuntuu sopimattomalta tiiviissä sekä synkässä kokonaisuudessa.
Pelkästään ”The Crimson Idolin” varjo jättää ”Still Not Black Enoughin” pimeyteen ja tämän levyn tuotanto on myös selvästi heikompi. Mukana on vahvaa materiaalia, mutta tuntuu kuin Blackie olisi halunnut saada homman nopeasti alta pois, ennen kuin siirryttiin kokonaan uusille alueille.
Julkaisun aikoihin haastatteluissa Blackie ilmaisi selkeästi haluavansa reilut viisi vuotta aiemmin riveistä poistuneen kitaristi Chris Holmesin takaisin bändiin ja tämä toteutui seuraavalla ”K.F.D.”-albumilla, jolla W.A.S.P. otti sivuaskeleita teollisen metallin puolelle.
30 vuotta täyttänyttä ”Still Not Black Enoughia” harvoin enää muistellaan, mutta kyseessä on siitä huolimatta yksi aliarvostetuimmista teoksista amerikkalaisen metallilegendan uralla.
8/10
Ville Krannila
1.Still Not Black Enough
2.Somebody To Love
3.Black Forever
4.Scared To Death
5.Goodbye America
6.Keep Holding On
7.Rock And Roll To Death
8.Breathe
9.I Can’t
10.No Way Out Of Here
Punkia ja metallia yhdistelevä RiASA julkaisi uuden singlen ja musiikkivideon ”HiOMATON”.
”Onhan me ennenkin tampattu, että not our first disco, mutta taitaa kuume olla nyt korkeimmillaan,” yhte kertoo.
Kitaristi/ Bee Gees- fani Olli palaa sävellyksen alkulähteille: ”Lähtökohtana oli, että biisissä täytyy olla helvetin kova kitarariffi. Ja niinhän siinä on.”
Laulaja/ basisti/ avantgardisti Molli korostaa kuulijan oman tulkinnan tärkeyttä, mutta uhattuna kommentoi sanoitusta seuraavasti: ”Jos meillä jokin syvempi viesti on niin kyllähän se on sellainen oman äänen, omaehtoisuuden ja rosoisuuden ylistys. Tämä on tässä vahvana. Tasoja löytyy lauluntekemisestä vanhemman ja lapsen suhteisiin. Kaktusten kumoon potkiminen taas on nyökkäys ja kippis edesmenneelle ystävälle.”
Musiikkivideo syntyi harvinaisella tavalla, vahingossa. Bändi pakeni syysauringon säteitä kellarin hämäriin aikeinaan kuvata ”ihan vaan jotain somematskuu”. DIY- meiningillä ilman kummempia valmisteluja ja panostusta taltioitu kuvamateriaali hämmensi.
Rumpali/ tuottaja/ tekniikkavelho Kolli avaa: ”Materiaali näytti pirun hyvältä ja nousi ajatus, että tämä voisi toimia ihan kokonaisena musavideona. Pystykuvakaan ei haittaa kun puhelimilla näitä kuitenkin katsotaan. Eli pahoittelut, ei ollut tarkoitus tulla näin hyvä!”
Tiedote 6.10.2025
Vihdistä kotoisin oleva Enragement on vajaan 20 vuoden aikana ehtinyt julkaista useita levyjä, joista uusin "Extinguish All Existence" on juuri ilmestynyt death metaliin...
