Sixgun Renegades - Slave to the Grid
San.: Teemu Räty, Niko Räty
Säv. ja sov.: Niko Räty, Miko Mattila, Samu Tuomi, Teemu Räty
Tuottajat: Mark Bertényi, Tuomas Riihimäki
Äänitys: Tuomas Riihimäki, Teemu Räty
Miksaus: Jori Saloranta, V.R. Studio
Masterointi: Svante Forsbäck, Chartmakers
Tiedote 26.4.2026
Pääkaupunkiseudulta ponnistava Sixgun Renegades esittelee uuden julkaisun myötä uuden jäsenensä, kun basisti Tuomas ”Topo” Koskipää astuu remmiin pitkäaikaisen basistin Miko Mattilan (2013-2025) jäädessä sivuun. Vuonna 2008 perustettu yhtye on imenyt vaikutteensa stadionrockin kivijaloilta; Thin Lizzy, Van Halen, Judas Priest ja Dokken etunenässä. Kolmen vuoden kova työ, palava rakkaus musiikkia kohtaan nivoutuu yhteen tulevalla neljännellä albumilla.
Slave To The Grid on meidän tähänastisen uran monipuolisin ja vahvin kokonaisuus. Albumi, jolla sävellystyö ja tuotanto yhdistyy tavalla, mistä olemme ylpeitä lopun elämää. Levyn teon aikana ei kuitenkaan säästytty haasteilta ja jouduimme tekemään myös kipeitä päätöksiä bändin tulevaisuuden jatkuvuuden turvaamiseksi. Jollain tapaa tämä levy tuntuu meille myös ns. vedenjakajalta ja levyn kappaleiden sanoituksissa käsitelläänkin irti päästämisen vaikeutta ja oman suunnan löytämisen tärkeyttä.
-Niko Räty
Turkulainen metalliyhtye BloodRedNails julkaisee 8.5.2026 V.R. Labelin kautta debyyttilevynsä Poems About… Levyn punainen lanka on yhdistää kappaleet ikään kuin runokokoelmaksi, joiden teema käsittelee mielen sekä ihmisyyden perukoita ja kommervenkkejä. Levy ei halua suoranaisesti istua suoraan minkään genren lipun alla. Bändi kuvailee levyä “nu-melodeathiksi” ja vaikutteita löytyy 00-luvulta, niin Children of Bodomilta, Lamb of Godilta kuin myös Slipknotilta ja Kornilta.
Levy muodostui sekä henkisen pahoinvoinnin, että maanisen pakottavan tarpeen kautta. Musiikkiin ammentuu mielenterveydellisten ongelmien monet kasvot. Masennus teemana esiintyy todella monimuotoisena, synkistä ajatuksista raivoon ja itsetutkiskelun aiheuttamasta itsevihasta ja sen vaikutuksista parisuhde-elämään.
Poems About… jatkaa rullaamista siitä, mihin singlet Free ja Proving Grounds valoivat
perustuskiven. Tempoa ja aggressiivisuutta löytyy yllin kyllin, mutta myös mukaansatempaiseville koukuille ja melodioille on jätetty tilaa.
Levyltä löytyy myös hyväntekeväisyyssingle Slava Ukrajini. Bändi on edelleen sitoutunut
maksamaan kappaleesta kaiken tulevan voiton Angels of Freedom organisaatiolle. Myös levyn kansikuva on ukrainalaisen Tony Kein käsialaa.
Bändi on ollut osana Turku Rock Academyn pääohjelmaa. Levyä edeltäneet singlet ovat kokonaan Márk Albert Bertényin tuottamia ja Jori Salorannan miksaamia. Levyn teon edetessä tuotanto tehtiin yhteistyössä Bertényin ja basisti Ian Perringin kanssa. Levyn muiden kappaleiden äänitys ja miksaus on Perringin käsialaa. Koko levyn masteroinnin teki Jackson Shuudifonya Southwest Masteringilla.
Nyt julkaistava My Wrath-sinkku on äärimmäisen vihainen biisi, jonka tempo ei jätä ketään kylmäksi. Raivoisan intron jälkeen vastapainona on groovaavaa menoa, meheviä melodioita ja tarttuva kertosäe. Kappaleen lyriikat kertovat vihan täytteisestä omankäden oikeuden vaatimisesta, sekä kärsimyksen tuottamasta palosta näyttää maailmalle. BloodRedNails on hyvin ylpeä tästä kokonaisuudesta. My Wrath esittelee BloodRedNailsin kyvyt täydellisesti.
Laulajakitaristi Tony Ewart kertoo: Poems About…-levy kuvastaa äärimmäisiä tunnetiloja ja siksi seon henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Se on auttanut käsittelemään monia asioita ja siksi toivonkin, että siitä on apua myös muille.
Basisti Ian Perring komppaa: Levy on tarkoitettu rakkauskirjeeksi 00-luvun vaikutteillemme. Siitä heijastuu monella tasolla mistä pidämme musiikissa. Halusin tuoda esiin soittamisen ilon ja räjähdysmäisen vauhdin, sama-aikaisesti kunnioittaen syviä emotionaalisia ja henkilökohtaisia kytköksiä.
Yhtyeen näkee livenä Tours About…-nimeä kantavalla kiertueella seuraavasti:
Poems About… 1. Illusion of Affection 2. My Wrath 3. As I Bleed 4. Barbed Wire Heart 5. Free 6. Slava Ukrajini 7. Wolves 8. Proving Grounds 9. Kill Yourself 10. Darkness Resides Lyrics & Music: Tony Ewart Recorded and mixed by Ian Perring Mastered by Jackson Shuudifonya, Southwest Mastering
BloodRedNails on Tony Ewart, laulu ja kitara Matti Rundelin, kitara Ian Perring, basso Sebastian Aaltonen, rummut
Music & Lyrics: Pete Leppänen
Arrangement: Dharma Guns
Tiedote 24.4.2026
Helsinkiläinen dandy-punkbändi Dharma Guns palaa toisella levyllä Nightmares and Broken Dreams. Albumi ilmestyi digialustojen lisäksi myös vinyylinä ja CD:nä.
Dharma Guns paalutti itsensä toimintarockin liekehtivälle kartalle heti debyyttilevyllään Ex-Generation Superstars, jolla bändi käsitteli sukupolvien välisiä kuiluja. Uusi albumi pureutuu perintöön, jonka tuleville sukupolville jätämme.
Rockin riehakkuus on bändin DNA:ssa. Se kipinöi läpi tämänkin albumin ja esimerkiksi ”King of Action Rock”-biisillä potkaistaan viimeisetkin karstat koneesta.
“Nightmares and Broken Dreams sai alkunsa “Shock O’clock” -biisistä, josta sittemmin tuli myös albumin avausbiisi. Tekstimaailma loi kehykset koko albumin ilmeelle ja kitarariffissä on ripaus Nirvanaa. On jotenkin herkullista aloittaa levy kaikkein toivottomimmalla biisillä, jolta löytyy riimipari: ‘we’ve had our chance / humankind won’t last'”, laulajakitaristi Pete pohtii ja jatkaa: “Mutta ettei kaikki olisi niin lohdutonta, päätöskappaleeseen ‘The Voice of the Underdogs’ on kätketty myös toivon pilkahdus ja ohje ihmiskunnalle: be fucking kind”, hän muistuttaa.
Dharma Guns on onnistunut kirkastamaan rock’n’rollinsa persoonalliseksi MC5:n, The Hellacoptersin ja The Lords of the New Churchin kaltaisten bändien perinnön jatkajaksi. Toinen albumi tarjoaa tiukan kokonaisuuden bändin päätoimialueelta, action rockin sydämestä. Biisien nimet, kuten “Devil’s Beat”, ”Fear of Getting Bored” ja “Clowns in the Castles” kertovat, missä mennään, mutta bändi maalailee myös uusia sävyjä: “Bruised Body and a Broken Knee” nojaa vahvasti bluesiin, kun taas “Black Cloud” sisältää jopa akustisia kitaroita.
“‘Black Cloud’ on meidän grunge-balladi. Hiipivästi kasvava oodi ilmastokriisin ja -denialistien kanssa kamppailevasta maapallosta. Tämä olisi voinut syntyä Seattlen sateisilla kaduilla joskus ysärin alkupuolella. Toisaalta rumpalimme Olli luonnehtii biisiä meidän ‘Stairway to Heaveniksi’. Ja äänityksetkin menivät tunteisiin: miksausvaiheessa kävimme hajoamisen partaalla yhden shakerin takia. Osa halusi sen pois, osa halusi pitää ehdottomasti mukana. Lopulta kaikki voittivat, kun shaker äänitettiin uusiksi ja pidettiin mukana*, Pete nauraa.
“‘Bruised Body and a Broken Knee’ syntyi kun toivuin vuoden takaisesta polvileikkauksesta. Pohjimmiltaan se käsittelee suhdetta maalliseen tomumajaamme, joka on toisille rakkauden, toisille tuhon temppeli. Kertsin merirosvokööri svengaa kuin humalainen tanssilavabändi vetämässä Tom Waitsiä”, Pete kuvailee.
Nightmares and Broken Dreams -albumilta on aiemmin julkaistu singlet ”King of Action Rock”, ”Devil’s Beat”, ”Scale of the Universe” ja ”The Voice of the Underdogs”. Dharma Gunsin debyyttialbumi Ex-Generation Superstars ilmestyi vuonna 2024.
Dharma Guns lähtee levyn myötä myös brittikiertueelle yhdessä Steve Vincentin kanssa. Parivaljakko nähdään yhdessä myös Helsingissä ja Turussa Dharma Gunsin levynjulkaisukeikoilla.
U.D.O. - TRIPLE ANNIVERSARY TOUR 2027 TAMPEREELLE HELMIKUUSSA 2027
Tiedote 28.4.2026
Saksan, Euroopan ja kenties koko maailman hevikeisari Udo Dirkschneider juhlii ensi vuonna triplaa: mestari itse saavuttaa komean 75-vuoden rajapyykin, U.D.O. -yhtye täyttää 40-vuotta ja U.D.O:n kahdeskymmenes studioalbumi näkee päivänvalon. Tämän kaiken kunniaksi U.D.O. suuntaa Triple Anniversary -kiertueelle, joka ankkuroituu Suomen etapillaan Tampereen Tavara-asemalle 20. helmikuuta 2027.
Acceptin nokkamiehenä uransa ensi vuodet vakuuttanut Udo Dirkschneider on ehtinyt olla monessa mukana. Lukemattomilla unohtumattomilla levyillä ja kiertueilla metallimaailmaa muokannut Dirkscheider on monen mielessä synonyymi tietyn, kultaisen aikakauden hevimetallille.
Lipunmyynti Tavara-aseman keikalle alkaa torstaina 30.4.2026 klo 16:00.
TuskaLive ja Grey Beard esittävät:
U.D.O. – TRIPLE ANNIVERSARY TOUR 2027
La 20.2.2027 Tampere – Tavara-asema
Liput alk. 65,90€ | Tiketti
Ikäraja K-18 | ovet 18:00
Tulevan kesän Provinssin musiikkiohjelma on nyt valmis. Kattaus on täydentynyt parillakymmenellä uudella nimellä, joiden joukossa on kiinnostavia kotimaisia ja kansainvälisiä esiintyjiä. Uusien nimien joukossa kansainvälistä osaamista Provinssiin tuovat yhdysvaltalainen bimbocore-artisti Scene Queen, European Talent Exchange -showcasesta tutkaan jäänyt islantilainen metalliyhtye Múr ja Sueden lämppärinä nähty vaihtoehtorokin kokoonpano swim school.
Kotimaisen taituruuden määrää festivaalilla nostavat muun muassa rakastettu poptaiteilija Vesta, kovassa nosteessa oleva Nyrkkitappelu, tarinoillaan sukupolvia yhdistävä Lyyti sekä paikallistykit CumMorbus ja 30-vuotisen uran tehnyt Sur-rur. Kaikkien artistien esiintymispäivät on nyt julkistettu.
Lisäksi festivaaliohjelmaa täydensivät Etta, Hildá Länsman & Tuomas Norvio,Ikinä, koira, Krypta, Malla, Matti Johannes Koivu, Modem, Saimaa, Stoned Statues ja Todd Moses.
Musiikkiohjelman lisäksi Törnävänsaaren alueohjelmassa nautitaan uusista tuulista, sillä tänä vuonna sen kuratoinnista vastaa Mitäs Mitäs Mitäs -festivaalin poikkitaiteellisella osaamisellaan hurmannut työryhmä. Ensimmäiset alueohjelmanumerot on vasta julkistettu ja jo niiden joukosta koettavaa tarjoavat muun muassa astrologi, taikuri ja runoilija.
Kesäkuun 25.–27. päivä juhlittava Provinssi tarjoaa jälleen laajan kattauksen huippukeikkoja, riemastuttavaa ohjelmaa ja laadukkaita palveluja paketoituna kesän hauskimpaan viikonloppuun.
Vuonna 1996 perinteinen heavy metal eli synkkää keskiaikaa. Tämä tosin ei millään tavalla liikuttanut bändejä kuten Manowar. Yhtyeen imagosta ja tempauksista voi olla monta mieltä. Vuosien varrella on liikuttu absurdin, naurettavuuden sekä nerokkuuden rajamailla, välillä ei ole selkeää onko raja ylitetty ja mihin suuntaan. Fakta on se, että bändi on saanut aikaiseksi lukuisia loistavia levyjä ja kappaleita yli 45 vuotta kestäneen uransa aikana. ”Louder Than Hell” on tästä hyvä esimerkki.
Levyn kolme ensimmäistä biisiä ovat edelleen uskomattoman kova suora ennen ensimmäistä hengähdystaukoa, jonka tarjoilee hieno balladi ”Courage.” Kyseisen suoran ja albumin avaa osuvasti ”Return Of The Warlord.” Kappaleessa yhtye ylistää vaeltaja-elämää sekä moottoripyöriä. ”One more beer and heavy metal, I’m just fine” – vaikka huumoritasolla jossain määrin liikutaan, tulkinta on sen verran vakuuttava, että läpi päästään ja lopussa kiitos seisoo. ”Livin’ hard and ridin’ fast.”
Jo 1980-luvulla ensimmäisen kerran demottu ja livenä kuultu ”Brothers Of Metal” on yksi kaikkien aikojen parhaista eeppisistä hevin ylistyslauluista ja näiden tulkinnan Manowar on aina osannut. Tempo pidetään aisoissa kuten pitää ja tämän kaltaisilla sovituksilla on aina saatu Manowarin parhaat suoritukset. Kertosäe on tarttuva ja biisi toimi loistavasti livenä.
Kolmantena kehiin isketään edellisen teemaa jatkava ”The Gods Made Heavy Metal,” jonka sanat ovat edelleen selkärangassa. Kappale on tarttuvuudeltaan ja rytmiltään ensiluokkainen. Kitarariffi tukee hienosti sovitusta ja kun palaset ovat kohdallaan, musiikin tulee kuulostaa juuri tältä. Minuutin kestävä loppurymistely on levyllä liian pitkä, mutta konserttiympäristössä toimii jälleen kerran mainiosti.
Alun loistavien esitysten siivittämänä aivan kiitettävälle osastolle tällä levyllä ei ylletä, ”Number 1” ja ”Outlaw” ovat turhan perusvarmoja hevipaloja ja tämä vielä korostuu biisien tullessa levyllä peräjälkeen. Myös toisiaan seuraavat kaksi instrumentaalia ovat outo kokonaisuus, vaikka tunnelma on paikoitellen niissä hieno.
Toisaalla aiemmin mainittu melodinen ”Courage” on aina kuulunut Manowar-balladien suosikkeihin ja päätöskappale, nopea ja uljas ”The Power” muistuttaa 1980-luvun klassikkoja. Kyseessä on hyvä päätös levylle. Manowarin toiminta-alueella “Louder Than Hell” on monipuolinen teos; nopeiden, keskitempoisten ja hitaiden sovitusten variaatio.
Eric Adams on edelleen yksi heavy metallin historian parhaista laulajista, ja tällä levyllä hän tekee erinomaisen suorituksen. Voimaa ja herkkyyttä löytyy, ja esimerkiksi ”The Powerissa” mennään korkeuksissa.
Vuonna 2011 edesmennyt rumpali Scott Columbus palasi aikanaan ruotuun ”Louder Than Hellilla,” ja hänen tyylinsä sopi Manowariin aina täydellisesti. Rumpusoundi on voimakas sekä hyvin balanssissa muiden instrumenttien kanssa.
Kitaristi Karl Logan teki albumilla debyyttinsä ja onnistuu hyvin seuraamaan edeltäjiensä jalanjälkiä. Äskettäin menehtyneen Ross The Bossin maanläheisen soiton tunnelmiin ei ylletä, mutta Manowar ei ole koskaan ollut kitarasankareiden bändi. Lopuksi johtohahmo ja pääsävellysvastuun albumilla kantanut Joey DeMaio bassoineen on vahvasti musiikin etulinjassa.
”Louder Than Hell” on vahva nostalgiamatka 30 vuoden taakse aikaan, joka tämän bändin kohdalla tuntuu pysyvästi pysähtyneen. Manowar jatkaa miehistönvaihdoksista huolimatta edelleen ja bändiä täytyy kunnioittaa vähintään sen pohjalta, ettei se ole tehnyt kompromisseja oman soundinsa sekä musiikillisen suuntansa suhteen. Tämä levy oli joistain heikkouksistaan huolimatta voitokas kunnianosoitus perinteikkäälle sankariheville ja taistelu oli taas kerran voitettu liehuvin lipuin.
8+/10
Ville Krannila
1.Return Of The Warlord
2.Brothers Of Metal
3.The Gods Made Heavy Metal
4.Courage
5.Number 1
6.Outlaw
7.King
8.Today Is A Good Day To Die
9.My Spirit Lives On
10.The Power
Vappuna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Suomimetallin rumin, ilkein ja ankarin, eli alunperin Oulun alueelta ponnistanut Impaled Nazarene julkaisi neljännen studiolevynsä “Latex Cult”.
Bändin kolmas albumi “Suomi Finland Perkele” oli saanut osakseen melkoisesti huomiota, josta kaikki ei ollut pelkästään positiivista, sillä Impaledia syytettiin vasemmistopiireissä jopa natsisympatioista. Toisaalta yhtyeen suosio oli kasvanut levy levyltä ja kun toinen ryhmän voimahahmoista, Kimmo ”Sir” Luttinen poistui takavasemmalle edellisen pitkäsoiton julkaisun jälkeen, oli kokoonpanolla Mika Luttinen (vokaalit), Jarno Anttila (kitara), Taneli Jarva (basso) sekä Reima Kellokoski (rummut) näytön paikka. Miten tässä onnistuttiin? Otetaan selvää.
“Latex Cult” käynnistyy “66.6. S Of Foreplay” -introlla, jonka jälkeen on selvää, että Impaled Nazarene ei anna armoa, eikä myös odota saavansa sitä osakseen. “1999 Karmageddon Warriors” runnoo eteenpäin kuin piripäinen Venom ja samaa voi sanoa myös “Violence I Gravesta”.
“Bashing In Heads” takoo nimensä mukaisesti nenän niskan puolelle, pitäen meiningin armottomana. Impaled-klassikko “Motorpenis” on selkeä hatunnosto Motörheadille ja tälle kuulijalle se käy mainiosti.
Toki Impaled Nazarene ei olisi oma itsensä, jollei siellä jossain väijyisi Venomin henki ja se huokuu positiivisella tavalla koko loppulevystä. Impaled Nazarene ei ole mikään köyhän miehen Venom, päinvastoin bändi on totaalisesti oma itsensä vaikutteiden hiomana.
Albumin loppumateriaali pitää meiningin tasokkaana, mutta erityismaininta pitää antaa “Goat Warille”, sekä komeasti nimetyille “Masterbatorille” sekä “I Eat Pussy For Breakfastille”, joista ensimmäinen on taattua Impaledia ja jälkimmäinen armoton HC-punk riuhtaisu.
Loppuun yhtye on säästänyt vielä hienon sävellyksen, eli Impaled-mittapuulla hyvin rauhallisesti starttaavan “Delirium Tremensin”. Ei huolta, vajaan minuutin kypsyttelyn jälkeen eläimellinen raivo vapautetaan ja jälki on se mukaista.
Impaled Nazarene ei ole missään nimessä bändi, joka tulee joskus pääsemään esimerkiksi Radio Rockin soittolistojen tehosoittoon. Kyseessä on sen verran armoton, brutaali ja väkivaltainen kokonaisuus. Tässä haista vittu-mentaliteetissa on myös osa yhtyeen viehätyksestä ja “Latex Cult” -albumilla onnistuttiin erinomaisesti.
Puoli tuntia, 14 biisiä ja seurana kori kaljaa. Tässä vinkkini, miten albumi kannattaa nauttia.
9-/10
Ilkka Järvenpää
1. 66.6. S Of Foreplay
2. 1999 Karmageddon Warriors
3. Violence I Grave
4. Bashing In Heads
5. Motorpenis
6. Zum Kotzen
7. Alien Militant
8. Goat War
9. Punishment Is Absolute
10. When All Golden Turned To Shit
11. Masterbator
12. The Burning Of Provinciestraat
13. I Eat Pussy For Breakfast
14. Delirium Tremens
Australialainen true crime ‑yhtye Skynd toi Dead Serious ‑kiertueensa Ääniwalliin ja tempaisi yleisönsä puolentoista tunnin ajaksi tosielämän kauhutarinoiden maailmaan.
Viime kesänä Tuskan telttalavan yleisön hurmannut australialainen true crime -bändi Skynd saapui Dead Serious -kiertueensa merkeissä kahdelle keikalle Suomeen. Lämppäreitä ei keikoilla ollut, vaan Helsingin Ääniwallin ja sitä edeltävänä iltana Tampereen Olympian yleisön viritteli tunnelmaan kaiuttimista kuuluva kauhuteemainen taustamelu, josta välillä erottui yksittäinen säe Skyndin kappaleista.
Bändi saapui lavalle ilahduttavasti jo muutamaa minuuttia ennen ilmoitettua showtimea ja keikka starttasi itselleni korvamadoksi jääneellä Michelle Carter -biisillä. Poikaystävänsä itsemurhaan tekstiviesteillä ajaneen teinitytön tarinan jälkeen siirryttiin Elisa Lamin mysteeriin, kunnes kolmannen biisin alussa Skyndin harteille aseteltiin shaali. Oli tullut aika perehtyä venäläisen ”kauhujen mummon”, Tamara Samsonovan, tapaukseen.
Tyylilleen uskollisesti dramaattiseen meikkiin ja näyttäviin asusteisiin sonnustautunut industrial rock -laulajatar on ilmeineen ja eleineen upeaa katsottavaa ja hän otti Ääniwallin lavan haltuun suoden myös eturivin innokkaimmille faneille ylenpalttisesti huomiotaan.
Keikan pääpaino oli musiikissa, eikä satunnaisten ”Thank you” -lausahdusten lisäksi välispiikkejä kuultu. Noin puolitoistatuntiseen settiin olikin mahdutettu lähemmäs kaksikymmentä true crime -tapausta Saksan Rammsteiniäkin inspiroineen Armin Meiwesin tapauksesta Columbinen kouluampumiseen. Illan päättäneet, tuotannon menevämpää päätä edustavat Tyler Hadley sekä toistaiseksi julkaisematon Mikhail Popkov varmistivat, että yleisö poistui pimenevään yöhön hymy huulillaan illan makaaberista teemasta huolimatta.
Kuvagalleria:
Teksti ja kuvat: Tiina Moilanen/TiinaMoi Photography
Kotimaisen metallimusiikin kansainvälisiin kärkinimiin lukeutuva Beast In Black tekee näyttävän paluun Helsingin jäähallin lavalle lauantaina 5. joulukuuta 2026. Jäähallissa nähdään Beast In Blackin vuoden 2026 ainoa keikka pääkaupunkiseudulla, ja lavalle nousevat myös goottirock-legenda The 69 Eyes sekä kovassa nousussa oleva Rabbit Cult. Ainutlaatuisen konsertin lipunmyynti käynnistyy perjantaina 24. huhtikuuta klo 9 Lippu.fissä.
Return Of The Beast -nimeä kantava heavy metal -spektaakkeli avaa uuden luvun parhaillaan uutta albumia valmistelevan yhtyeen tarinassa. Beast In Blackin perustaja, säveltäjä ja kitaristi Anton Kabanen kommentoi tulevaa:
”Vuosien kamppailu ja odotus on ollut suorastaan säälimätöntä piinaa, mutta meidän rakkaat fanit ansaitsevat vain parasta kaukaisten galaksien kirkkauden ja Hadeksen syvimmän pimeyden väliltä. Beastin uusi musiikki ammentaa voimansa vahvoista tunteista ja erityisesti tarinoista, jotka vaativat tulla kuulluiksi. Kokonaisuus ansaitsee ympärilleen mittakaavaansa vastaavan näyttämön, jossa sen intensiivinen ilmaisu ja ennennäkemättömät puitteet pääsevät täyteen loistoonsa. Tänä historiallisena iltana Helsingissä tuhannet ihmiset kokoontuvat yhteen – eivät ainoastaan todistaakseen tapahtumaa, vaan ollakseen osa sitä. Astu pedon nälkäiseen kitaan ja antaudu musiikin eskapistisen mahdin vietäväksi.”
Beast In Black on noussut vajaassa kymmenessä vuodessa kotimaisesta lupauksesta kansainvälisesti menestyneeksi yhtyeeksi, joka on rakentanut vahvan live-maineensa laajoilla kiertueilla muun muassa Nightwishin ja Helloweenin kaltaisten areenaluokan nimien kiertuekaverina. Yhtye palkittiin Vuoden Metalli -Emmalla vuonna 2022, ja se lukeutuu nykyisin maamme merkittävimpiin musiikkivientimenestyksiin. Beast In Blackin kaksi ensimmäistä albumia, Berserker ja From Hell With Love, ovat molemmat myyneet platinaa, ja viimeisin albumi Dark Connection lähestyy samaa tasoa. Helsingin jäähalliin yhtye saapuu suoraan tulevan syksyn kattavalta Euroopan-kiertueelta.
16.–18.7. Laukaan Peurungassa järjestettävä John Smith Rock Festival sinetöi kattauksensa vuosien tauolta palanneella Profane Omenilla sekä Peurungan sisälavan ohjelmistolla.
”John Smith Rock Festival on vuosien saatossa toiminut lukuisia kertoja bändien paluukeikkojen näyttämönä, niin nytkin. Tällä kertaa saimme kunnian toimia alustana Profane Omenin vähintäänkin hetkelliselle paluulle. Tilaisuuden tullessa emme voineet/halunneet ohittaa moista tarjousta vaan päätimme tarttua syöttiin, kaksin käsin… Tämä on tasan ainoa mahdollisuus nähdä bändi festivaaliolosuhteissa tulevana kesänä, joten tämä ainakin meille maistuu, ja uskomme, että hykerryttää myös muita hyvän meiningin ystäviä.”
Profane Omenin lisäksi päivänvalon näkivät Peurungan ravintolassa järjestettävällä JSRF-brunssilla esiintyvät huikeat Pekka Heino ja Noora Louhimo Duo sekä AfterSki-klubilla vieraansa tärviölle tanssituttavat Stereo Terror, The Top Guns sekä Nightstop.
”Näillä eväillä starttailemme ja päätämme päivämme. Suuren suosion saavuttanut brunssi tarjoaa hyvät alkuvauhdit päivän riennoille ja ”AfterSki” mainion mahdollisuuden reivata reisien rippeet finaaliin kasarileffamusan ja hieman discomman musiikin parissa.”
Jalkansa tukevasti festivaalikartastolle sementoineen festivaalin ohjelma on näillä julkaisulla sinetöity. Esiintyjiensä lisäksi tapahtuma luottaa edelleen kivijalkoihinsa; toimiviin palveluihin, mahtavaan miljööseen, hyvään meininkiin sekä tuhansiin hyviin ihmisiin.
Metallican fanikunnan vahvasti jakanut albumi "Load" julkaistiin 30 vuotta sitten.
Metallican kuudes studioalbumi ”Load” ilmestyi 4.6.1996. Yhtyeellä oli takanaan lähes kolmen vuoden keikkarundi edellisen levyn tiimoilta. ”Black”- albumi...
Eric Adams on edelleen yksi heavy metallin historian parhaista laulajista, ja tällä levyllä hän tekee erinomaisen suorituksen. Voimaa ja herkkyyttä löytyy, ja esimerkiksi ”The Powerissa” mennään korkeuksissa.
