Palataan ajassa 40 vuotta taaksepäin kuumalle 1980-luvulle ja tuon Heavy Metallin kultaisen vuosikymmenen legendaarisimpaan vuoteen 1984. New Yorkissa 1970-luvun alkupuolella kitaristi Jay Jay Frenchin perustama Twisted Sister julkaisee kolmannen studioalbuminsa ”Stay Hungryn” räjäyttäen tiensä tänne peräpohjolan radioaalloille, levyhyllyihin ja Kekkoslovakian nuorison, myös allekirjoittaneen, tietoisuuteen kertaheitolla.
Jos ei heavy-kansa ollut aiemmin bändistä kuullut, nyt varmasti kuuli. Levyn kaksi kuuluisinta raitaa ”I Wanna Rock” sekä”We’re Not Gonna Take It” pauhasivat viikonloppuiltojen rock radio-ohjelmissa. Biisien musiikkivideot tulvivat vanhempien kauhuksi myös olohuoneisiin ollen kuuma puheenaihe nuorison keskuudessa. Vähintään yhtä paljon puhutti bändin jäsenten, erityisesti moottoriturpa Dee Sniderin ulkomuoto, joka muistutti lähinnä elähtänyttä drag queenia kuukauden dokausputken jälkeen. Twisted Sisterin juliste seinällä aiheutti vähintään närkästyneitä ja epäluuloisia kommentteja vanhemmilta. Mikä sen parempaa eli job well done.
Vaikka ”Stay Hungry” tunnetaan parhaiten edellämainituista teiniuhmaa, -kapinaa ja rock-sanomaa julistavista kaupallisista anthemeistaan sekä nimibiisistään, se sisältää myös raskaampaa ja vakavammin otettavaa materiaalia ”Burn In Hellin”, kaksiosaisen ”Horror-Terian” sekä ”The Beastin” muodossa. Mukaan on mahtunut myös kontrastia syventävä balladi ”The Price”, jolla raspikurkku Snider onnistuu kuulostamaan herkälle. Levyltä ei löydy kuin yksi heikompi biisi ”Don’t Let Me Down”, joka on jäänyt vieraaksi ja väliinputoajaksi. Päätöskappale ”S.M.F.” puolestaan kajauttaa ilmoille kermaksi piirakkaan sen kaikkein oleellisimman: sick motherfucker!
Monipuolinen biisikattaus ja eri tyylisten kappaleiden jakaminen tasaisesti pitkin levyä varmistaa, ettei kokonaisuuteen pääse missään vaiheessa puutumaan eikä se tunnu kaksijakoiselle. Biisit ovat 1980-luvulle ominaisesti lyhyitä, mutta se on pelkästään hyvä asia. Liiallinen venyttäminen on pilannut lukemattomia potentiaalisesti hyviä kappaleita väsyttäen kuuljansa loputtoman tuntuisella jankkaamisella. Sitä ei tällä levyllä onneksi esiinny, eikä Twisted Sisterin musiikissa yleensä.
Twisted Sister ei yritä olla nopein, rankin, eikä taitavin bändi, vaan nojaa riffeissään, melodioissaan sekä biisirakenteissaan yksinkertaisuuden ja tarttuvuuden peruspilareihin. Nämä elementit, eriskummallisen imagon lisäksi, takaavat mieleenpainuvuuden ja tämän Twisted Sister tekee ”Stay Hungrylla” onnistuneesti. Kuka kasarihevari ei tätä levyä tuntisi, vaikka ei olisi ollut varsinainen fani? ”Stay Hungry” on ehdottomasti yksi 1984 ilmestyneistä levyistä, jotka määrittelevät kyseisen vuoden mahdollisesti kaikkein kovimmaksi 1980-luvun old school Heavy Metallin osalta ja ansaitsee tulla mainituksi, kun ajanjakson klassikkojulkaisuista puhutaan.
Levyn akilleen kantapää on soundimaailma. Peltipurkkimaiset rumpu- ja ohuet kitarasoundit vievät biiseistä terää ja syvyyttä. Ei siis mikään ihme, että bändi päätti 20 vuotta myöhemmin reunionin yhteydessä levyttää kaiken uudelleen. Sen tarpeellisuudesta voi toki olla montaa mieltä.
Twisted Sisterin siihen asti yli kymmenen vuoden kovalla työllä luotu ura ja maine kulminoituivat ”Stay Hungryyn”, joka oli yhtyeen kirkkain jalokivi. Siitä alkoi myös valitettavasti nopea alamäki, jonka myötä tie johti jäsenten riitautumiseen ja bändin hajoamiseen vain kolme vuotta myöhemmin.
8½/10
Tomi Väänänen
1.Stay Hungry
2.We’re Not Gonna Take It
3.Burn In Hell
4.Horror-Teria (The Beginning)
A) Captain Howdy
B) Street Justice
5.I Wanna Rock
6.The Price
7.Don’t Let Me Down
8.The Beast
9.S.M.F.
Tulisieluinen ja mustaverinen Savon Nosferatu, joka imee elinvoimansa raskaasta musiikista, hard rockista black metalliin. Musiikin ohella ajankäyttöä ohjaavat työ, perhe, lasten harrastukset, kuntosali, kalastus, jääkiekkohuliganismi sekä leffat ja tv-sarjat.
 Metalliluolan arvio, Tomi Väänänen.){kind=link}