Monien rakastama, mutta myös monien vihaama legendaarinen AOR-bändi Toto saapui helmikuun loskaisena sunnuntaina jälleen kerran vierailulle Suomeen. Viimeksi 2013 Suomessa vierailut bändi on tuttu vierailija maassamme ja orkesteri olikin onnistunut houkuttelemaan Helsingin vanhaan jäähalliin arviolta noin 5000 kuulijaa. Viime vuonna uuden studioalbuminsa XIV julkaissut bändi päätti tällä erää kiertueensa Euroopan osuuden Helsinkiin, joten ennakkoon oli mielenkiintoista nähdä olisiko bändi muokannut settiään viimeisen Euroopan keikan kunniaksi. Settiä olikin rukattu, mutta ei vaihtelun vuoksi. Tästä syystä lisää hieman myöhemmin.
Melkoisen tarkasti kello 20 PA-laitteista jyrisi ilmoille mahtipontinen intro ja lavan eteen nostetun esiripun takaa oli havaittavissa tuttujen hahmojen, kuten kitaristi-vokalisti Steve Lukatherin ja massiivisen parran omaavan basisti Leland Sklarin silhuetit. Esiripun tipahtaessa bändi hyökkäsi lavalle hämmentävän energisesti, aloittaen illan keikan bändin debyyttilevyltä Toto (1978) löytyvällä AOR-rokkarilla “I’ll supply the love”. Orkesterin ärhäkkyyden aiheuttamasta yllätyksestä selviydyttyäni havahduin toiseen yllätykseen: päävokaalit kappaleeseen hoiti bändin naispuolinen taustalaulaja Jenny Douglas-Foote, varsinaisen laulajan Joseph Williamsin loistaessa poissaolollaan.
Tehokkaan avauksen jälkeen orkesteri jatkoi suoraan Isolationilta (1982) löytyvään, pianisti David Paichin laulamaan “Stranger in towniin”. Ennen kolmatta biisiä Lukather kertoi syyn päävokalistin poissaoloon: Joseph Williams oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja mies oli joutunut jäämään Tukholmaan sairaalahoitoon. Tämän seurauksena bändillä oli ollut kaksi vaihtoehtoa, joko perua keikka tai sitten treenata soundcheckissä uusi setti. Orkesteri päätyi jälkimmäiseen ja siirsi päävokaalivastuun Lukatherille ja taustalaulajille, eli edellä mainitulle Douglas-Footelle sekä miestaustalaulaja Mabvuto Carpenterille. Tilanteen todettuaan Toto esitti illan ensimmäisen balladinsa, eli upealla kitarasoololla varustetun “I won’t hold you backin”. Lisää oli luvassa, sillä seuraavana vuorossa oli yksi pumpun suurimmista hiteistä “Hold the line”. Yleisön melkoiseen meininkiin innostaneen kipaleen jälkeen Lukather esitteli ennen seuraavaa biisiä bändin mukana kiertävän lyömäsoittajan Lenny Castron toteamalla: “lyömäsoittimissa mies joka on soittanut aika monen kovan nimen, kuten Rollareiden, Miles Davisin ja Joe Bonamassan kanssa”. Seuraavassa kappaleessa Castro pääsikin esittelemään lyömäsoitin-arsenaaliaan orkesterin päräyttäessä ilmoille debyyttilevyltä löytyvän, R&B-henkisen “Georgy Porgyn”. Lisää Toto-hittejä oli luvassa bändin siirtyessä Fahrenheitilta (1986) löytyvään “I’ll be over you”-balladiin.
Hittiputki sai jatkoa, orkesterin siirtyessä suurimman myyntimenestyksen, eli Toto IV:n pariin. Levyn isoimmat hitit säästettiin vielä myöhemmäksi, Lukatherin laulaman rokkarin “Afraid of loven” jatkaessa iltaa. Tämän jälkeen bändi jatkoi hempeilylinjalla, sillä vuorossa olivat kosketinsoittaja Steve Porcaron laulama “Bend”. Lähes new age-henkinen tunnelma loppui kuin seinään Toton startatessa The Seventh onelta (1988) löytyvän “Pamelan”. Svengaava biisi piti sisällään yhdet illan hienoimmista jameista David Paichin ja Lukatherin sooloilun ollessa yksinkertaisesti upeaa. “Without Your Love” jatkoi tästä ja vuorossa oli paluu R&B-sävyihin. Tämän jälkeen lavalta katosi muusikko toisensa jälkeen. Jäljelle jäi ainoastaan kolmikko Lukather, Sklar sekä rumpali Shannon Forrest. Voimatrio suuntasi seuraavaksi cover-rintamalle, sillä trio otti käsittelyyn Robin Trowerin tunnetuimman biisin, eli “Bridge of sighsin”. “Englannin Hendrixinä” tunnetun kitaristin biisi sopi kolmikolle mainiosti ja tarjosi Lukatherille mahdollisuuden esitellä taitojaan pitkän kitarasoolon muodossa. Seuraava kipale “The Road Goes On” piti sisällään yhden hienoimmista kitaranvaihdoista, mitä olen livenä todistanut, Lukatherin vaihtaessa kaulassaan roikkuneen akustisen kitaran selässään roikkuvaan sähköversioon.
Joseph Williamsin poissaolo näkyi eniten siinä, että Toto joutui skippaamaan melkein täysin viimeisimmän levynsä materiaalin. Aiemmilla keikoilla uusia biisejä oli kuultu viisi, mutta Helsingissä uusista kipaleista kuultiin ainoastaan levyn ensimmäinen single “Orphan”, joka saikin yleisöltä yllättävän innostuneen vastaanoton. Tässä vaiheessa iltaa oli selvää, että lähemmäs kaksituntinen keikka lähestyi loppusuoraa. Odotettavissa oli siis se, että Toto siirtyisi pian kahden suurimman hittinsä kimppuun. Ensimmäisenä niistä kuultiin varsinaisen setin viimeinen ralli, eli pitkät jamiosiot sisältänyt “Rosanna”. Bändi poistui takavasemmalle, palaten takaisin lavalle rokkaavan “On the runin” myötä. Mainio ilta sai arvoisensa päätöksen orkesterin soittaessa pitkän ja useita jamiosoita sisältäneen version siitä toisesta jättihitistään, eli “Africasta”. Kahden encoren jälkeen bändi kiitti illasta, jäähallin valot syttyivät ja tyytyväiseltä näyttänyt yleisö suuntasi kohti ulospääsyä.
Omien suosikkiartistien keikkojen arvostelu on aina melkoisen vaikeaa. Minulle Toto on ollut aina se kielletty hedelmä. Pidin bändistä kovasti jo 80-luvulla, mutta eihän Dio-paitaan sonnustautunut hevidiggari-teini tietenkään kehdannut tätä kavereilleen tunnustaa. Tämän seurauksena bändin LP-levyt piti pitää visusti piilossa kavereiden tullessa kylään. Vanhempana tällä ei ole enää ollut väliä, joten tunnustaudun nykyään rohkeasti bändin suureksi faniksi. En taida muuten olla ainoa rankemman rokin ystävä, joka orkesterista pitää, sillä keikalta pystyi bongaamaan melkoisen määrään tuttuja hevimuusikoita…
Itse keikasta voi todeta, että tykkäsi bändin musasta tai ei, niin orkesterin soittotaito oli yksinkertaisesti hämmentävää, eikä bändin energisestä esiintymisessä ollut tippaakaan leipääntymisen merkkejä, päinvastoin. Luonnollisesti oli harmillista, että Joseph Williams joutui perumaan omalta osaltaan keikan, mutta toisaalta bändin taustalaulajat paikkasivat miestä vähintään tyydyttävästi. Lopuksi erityiskehut pitää antaa Toton miksaajalle. Useamman keikan Helsingin jäähallissa todistaneena en kyennyt muistamaan soundillisesti näin hyvältä kuulostavaa keikkaa.
Teksti: Ilkka Järvenpää
Kuvat: Mia-Maria Kerovaara & Ilkka Järvenpää
Biisilista:
I’ll Supply the Love
Stranger in Town
I Won’t Hold You Back
Hold the Line
Georgy Porgy
I’ll Be Over You
Afraid of Love
Bend
Pamela
David Paich Piano Solo
Without Your Love
Bridge of Sighs(Robin Trower cover)
Lukather Solo
The Road Goes On
Orphan
Rosanna
Encore:
On the Run / Goodbye Elenore
Africa
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
