Oranssi Pazuzu – Värähtelijä (2016)

Kuva: Yhtyeen/artistin promomateriaali tai lehdistökuva ja/tai levy-yhtiön jakama tiedotekuva
Kuva: Yhtyeen/artistin promomateriaali tai lehdistökuva ja/tai levy-yhtiön jakama tiedotekuva

[three_fourth]Jonkinasteista kulttisuosiota nauttiva Oranssi Pazuzu on vuodesta 2007 sekoittanut faniensa päänuppeja mitä erilaisimmissa musiikillisissa keitoksissa. Yhtyeen edellinen albumi vuodelta 2013 ”Valonnielu” onnistui vangitsemaan kuuntelijat entistä tiukemmin psykedeelisen rockin, post metallin ja jopa black metallin maailmaan.

Ensikuuntelujen aikana ”Värähtelijä” ei saa allekirjoittaneeseen samanlaisia tuntemuksia kuin mitä yhtye on parhaimmillaan saanut. Biisit tuntuvat polkevan entistä enemmän paikoillaan ja matka kohti pimeitä sekä epätodellisia metsämaisemia tuntuu jotenkin vaivalloiselta. Vaikka toistoihin perustuvat kappaleet omalla tavallaan tuovatkin sopivan häiriintyneen mielentilan, niin musiikillisesti anti jää suhteellisen etäiseksi. Ensimmäinen kappale ”Saturaatio” lähes 12 minuutin kestollaan rautalankakitaroinnista huolimatta kuulostaa pitkästyttävän tylsältä eivätkä biisin 70-luvun hämyiset ja savuiset osiot tuo siihen muutosta.

Sama maalaileva ja tunnelmallinen linja jatkuvat kappaleissa ”Lahja” sekä ”Värähtelijä”. Levyn alku onkin sen verran epätasaista hapuilua, että ainakin itselläni sopivan tunnetilan saaminen on erittäin vaikeaa. Pienenä yksityiskohtana on mainittava nimibiisi ”Värähtelijän” melodiakuviot, jotka vangitsevat mielikuvat yhteen albumin kansikuvan kanssa. Jotenkin näitä valonsäteitä olisikin kaivannut ensimmäiseen 25-minuuttiin lisää.

Laahustavan albumin paras hetki koetaankin keskivaiheilla energiaa pursuvavan kappaleen ”Hypnotisoitu Viharukouksen” voimin. Biisin psykedeelinen tunnelma ja voimakas basso syöksyvät mielen alimpiin tunnetiloihin ja sai ainakin allekirjoittaneen hetkellisesti miettimään miten sienet voisivat entisestään tehostaa kuuntelukokemusta.

Levyn voisi sanoakin jakautuvan kolmeen eri osioon. Alku,  ”Hypnotisoitu Viharukous” – kappale sekä loppu. Viimeiset biisit  ovatkin kuin toisintoa levyn alkupuolesta, mutta aavistuksen toimivammalla tavalla. Soundillisesti albumi on kaikessa hämäryydeessään selkeäpiirteinen ja eri soittimet saavat hyvin äänimassan seasta tilaa. Lopulta albumi jättää kuitenkin tyhjän ja pettymyksen tunteen. Ne kuuntelijat jotka keltalinssississä aurinkolaseissaan ja hippihuiveissaan ovat tottuneet tanssahtelemaan hidastempoisten ja psykedeelisien sävelmien tahdissa saavatkin albumista eniten irti. Jos edellä mainittu maailma on sinulle vieras, jättäisin levyn suosiolla väliin.

6-/10

Juha Karvonen

https://www.youtube.com/watch?v=2A2_zFdsfrg

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
oranssiu
1. Saturaatio
2. Lahja
3. Värähtelijä
4. Hypnotisoitu viharukous
5. Vasemman käden hierarkia
6. Havuluu
7. Valveavaruus[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here