Testament – Dark Roots Of Earth (2012)

[three_fourth]
testament-press-photo-2012-dark-roots-of-earth

Testament on yksi thrash metallin isoista nimistä, vaikka yleensä sijoitetaankin sinne kakkosketjuun Metallican, Anthraxin, Megadethin ja Slayerin jälkeen. Minulle Testament on ollut yksi suurimmista yhtyeistä ja Testamentin tuotanto kestää kriittisen tarkastelun oikeastaan minkä vain thrash bändin tuotantoon nähden, yleensä vielä pyyhkien lattiaa niillä. Kymmenes albumi Dark Roots of Earth julkaistiin vuonna 2012 ja jatkaa tutuksi tullut linjaa tarjoillen faneille aimo annoksen thrashia, heavy metallia sekä myös pientä metalliballadia.

Testamentin rivit ovat muuten alkuperäiset mutta rumpalin pallille on palannut Demonic –albumilla rumpuja hakannut legendaarinen Gene Hoglan, joka tunnetaan mm. Dark Angel ja Death – yhtyeistä. Tuottajana levyllä oli Andy Sneap, joten lähtökohtaisesti asiat olivat paremmin kuin kunnossa. Heti alkuun voi todeta, että soundillisesti levy on täyttä rautaa ja Chuck Billyn ääni kestää hienosti vaikka siihen pientä rosoisuutta on vuosien aikana tullutkin. Testament kuulostaa siis hyvinkin paljon omalta itseltään ja biisimateriaalin ollessa suhteellisen toimivaa voidaan puhua onnistuneesta levystä. Vaikka perusasiat ovatkin kunnossa, niin biisimateriaalin joukosta ei erotu mikään kappale niihin mittasuhteisiin mistä Testamentin parhaimmillaan tunnetaan. Levyn käynnistävä Rise Up on tyypillinen yleisönhuudatus kappale, jonne on upotettu hienoja sooloja ja tiukkaa riffittelyä. Native Blood onkin sitten kappaleena levyn parhaimmistoa ja tarjoilee kuulijalle raskasta menoa ja toimivan kertosäkeen. Mutta jotenkin biiseistä ei saa aivan kaikkea irti ja levy lähtee suhteellisen toimivan alun jälkeen menemään omalla painollaan eikä mitään sen suurempia säväytyksiä ole tarjolla. Metalliballadi Cold Embrace pysäyttää hetkeksi ja saa kyllä mielenkiinnon heräämään, mutta ei biisi oikein tarjoile mitään ja tuntuu vähän b-luokan versiolta The Legacysta (levyltä Souls of Black).

Testamentilla on kyky tehdä tarttuvia kappaleita ja hyviä kertosäkeitä ja tästä on osoituksen levyn kahdeksas kappale Throne of Thorns, jossa mennään hyvillä riffeillä ja mieleenpainuvalla kertosäkeellä unohtamatta hienoja sooloja, joita tarjoillaan lähes koko levyn ajan. Levylle on laitettu useampi bonuskappale, jotka eivät kyllä itselle ainakaan lisäarvoa tuoneet. Iron Maidenin Powerslave-coverointi vaatii jo uskallusta ja homma voi mennä aivan perseelleen kun tämmöisiin legendoihin kajotaan. Sanotaanko näin, että biisi olisi voinut jäädä levyttämättä vaikka ihan ok Testament siitä suoriutuukin.

Levyn ilmestyessä kun uutuudenviehätys oli voimakkaimmillaan, niin kyllähän levy kuulosti todella hyvältä. Levyyn pääsi nopeasti sisään ja kyllä sen parissa viihtyi, mutta nopeasti huomasin että ei se kauhean usein enää soittimeen eksynyt. Näinhän ei hyvien albumien kohdalla kuulu olla, vaan ne hakeutuvat soittimeen kuin itsestään. Nyt arviota kirjoitellessa levy on taas saanut soittoaikaa ja kriittinen tarkastelu on helpompaa. Vaikka ehkä sohaisenkin muurahaispesään niin tyydynkin toteamaan, että levy pesee suurimman osan saman genren uudemmista julkaisuista, mutta kun kyseessä on Testament niin odotukset ovat aina korkealla ja pieni pettymyksen tunne ainakin itselleni levystä jäi.

Dark Roots of Earth tarjoilee hyvän ja toimivan kokonaisuuden metallifaneille siitä ei ole epäilystäkään, mutta jos pidät Testamentin alkupään tuotantoa yhtyeen parhaimpana niin voi olla, että pienen pettymyksen häivähdyksen tulet kokemaan. Levy jää mielestäni edellisen levyn The Formation of Damnationin (2008) jalkoihin, mutta ”kilpailijoiden” Megadethin ja Metallican viimeisimmät levyt tämä pyyhkii mennen tullen.

8 / 10

Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
testament 1
01. Rise Up
02. Native Blood
03. Dark Roots Of Earth
04. True American Hate
05. A Day In The Death
06. Cold Embrace
07. Man Kills Mankind
08. Throne Of Thorns
09. Last Stand For Independence[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here