SPRGM – SPRGM (2016)

Mainos
Saarihelvetti

[three_fourth]Spurgumetalli, vieläpä murhaavan rujoa ja orgaanista sellaista tarjoaa vuonna 2013 rivinsä kasannut helsinkiläinen SPRGM (lausutaan spurgum) samannimisellä esikoisalbumillaan. En tiedä onko tämä minulle täysin uusi genretuttavuus osoitettu Sinolia keskuudessaan nauttivalle arvokkaalle yhteiskunnan jäsenistölle, heidän kaltaistensa soittamaa lasinpesunesteenhuuruista musiikkia vai ainoastaan pyrkimys erottua massasta. Joka tapauksessa muistakin yhtyeistä (Sata Kaskelottia, ex-Omnium Gatherum) kootun kokoonpanon tuotantoon tutustuminen on jollain tasolla minulle didaktinen kokemus.

Kenties spurgujen paratiisin mukaan nimetty ”Järvenpää” starttaa levyn akustisella introntapaisella joka muuntautuu elokuvan soundtrackille sopivaksi auringonlaskun fiilistelyksi ennen kuin käynnistyy toden teolla. SPRGM:n musiikissa tarjoillaan rokkausta á la Kvelertak ja High on Fire ja soppaan lisätään Downin innoittamia, hieman raskaampia osuuksia. Yleisesti musiikki muistuttaa myös nykyajan UK hardcorepunkia jollain tasolla ja suomeksi huudettu, hieman raskaampi musisointi luo mieleen automaattisen assosiaation Mokomaan. Edellä mainitun, norjalaisen Kvelertakin vaikutteet pääsevät eniten valloilleen raidalla ”Pyramidin kivijalkaan”, joka on myös mielestäni levyn onnistunein ralli. Muita onnistumisia ovat ”Lintu”, joka tuoksuu hieman enemmän kuolemalle ja levyn päättävä ”Valomuna”, jonka tunnelma sopii hyvin levyn päättäväksi kappaleeksi.

Sinällään SPRGM:n paketti on kasassa ja aika ajoin menevä musiikki onkin virkistävää kuultavaa, mutta kokonaisena levynä jää vähän tasapaksuksi, sillä ajoittaiset oivallukset jäävät hieman yksinäisiksi muun musiikin ollessa jo moneen kertaan kuultua. Vaikka musisointi on pätevää, puuttuu siitä se riittävä sysäys joka saisi kuulijan korkkaamaan Lasolinsa ja hakeutumaan tuohon valitettavan aliarvostettuun spurgujen arvovaltaiseen luokkaan. Pahiten viimeistä silausta jää kaipaamaan vokalisointi, josta puuttuu se äänijänteet verille repivä aggressio jolla olisi pelastanut paljon tämänkin levyn kohdalla, vaikkakin ajoittaiset Tom Arayamaiset sovitukset ovat hyvinkin onnistuneet.

Kaiken kaikkiaan SPRGM on edustamansa genrensä puitteissa saanut kasaan yhtenäisen julkaisun, joka kuitenkin jää vajaaksi viimeisen tunnelatauksen ja innovatiivisuuden puuttuessa.

6½/10

Tore Pedersen

 


[/three_fourth]
[one_fourth_last]
sprgm-2016-kansi
1. Järvenpää
2. Sotapää
3. Manoptikon
4. Lintu
5. Valkoinen Lippu
6. Pyramidin Kivijalkaan
7. Sarkofagi on auki
8. Valomuna

[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän