Soulburn – The Suffocating Darkness (2014)

[three_fourth]Asphyxin ”sivuprojekti” Soulburn julkaisi debyyttilevynsä Feeding on Angelsin vuonna 1998. Albumi nauttii pienoista kulttisuosiota, vaikka julkaisuvuonna jäikin harmittavan vähälle huomiolle. Debyyttialbumi seuraili vielä pitkälle Asphyxin viitoittamaa tietä nousten kokonaisuudessaan lähes Asphyxin parhaimpien levyjen tasolle. Toista levyä saatiinkin sitten odottaa ja ainakin itse olin siinä uskossa, että Soulburn jää historian kirjoihin yhdellä täyspitkällään. Yllätys oli melkoinen kun Century Media julkaisi uutisen Soulburnin uudesta tulemisesta. Levyn virallinen julkaisupäivä on 14.11.2014, joten Metalliluolan lukijat pääsevät ensimmäisten joukossa lukemaan ennakkoarviota.

Kokoonpanoon tuli muutoksia sen verran, että basson ja laulun uudella levyllä hoitaa Legion Of the Damnedista tuttu Twan van Geel. Kitaran varteen tarttui Xenomorphin Remco Kreft. Asphyxin perimää edustaa rumpali Bob Bagchus sekä kitaristi Eric Daniels. Vaikka ihan superkokoonpanosta ei voida puhua, niin hollannin mittakaavassa Souburnia edustaa joukko varsin maineikkaita muusikoita.

Heti alkuun täytyy todeta, että yhtye on ottanut selvän pesäeron edelliseen albumiinsa ja jättänyt myös Asphyxin tuhkat maahan hautumaan. Jotain tunnistettavia elementtejä levyltä kyllä löytyy, mutta nyt askelia on otettu pimeämmille ja tuoreemmille poluille. Lyhyen ja varsin mielenkiintoisen intron jälkeen helvetti pääseekin irti kappaleen ”Under The Rise Of a Red Moonin” käynnistyessä. Ensimmäinen positiivinen huomio on Van Geelin laulussa, joka tuo Soulburniin aivan uusia elementtejä black metallin muodossa. Van Geelin laulusta voi hakea yhtymäkohtia moniinkin black metallin äänenkäyttäjiin, mutta ensimmäisenä minulle tuli mieleen Shagrath (Dimmu Borgir).

Musiikillisesti kappaleissa riittää vauhtia ja käsin kosketeltavaa pahuutta, joka tuo levylle erittäin mielenkiintoisen tunnelman. Tremolotyyliset riffit jauhavat ja kuljettavat biisejä eteenpäin varsin mallikkaasti. Soulburn ei kumminkaan puuduta kuulijaa, vaan biiseissä kuullaan hienoja sovituksellisia ratkaisuja eikä raskaampaakaan runnomista unohdeta. Vaikka kappaleet alkuun voivat kuulostaa hyvinkin samankaltaisilta, niin eroavuuksia löytyy kun levylle antaa tarpeeksi kuuntelukertoja.

Avauskappaleen lisäksi parhaimmistoon voi nostaa ”In Suffocating Darknessin”, ”Hymn of the Forsaken II:n” sekä tunnelmallisen ”Black Auran”. Levyllä on mittaa painostavat 50 minuuttia. Vaikka selviä hutilaukauksia levyllä ei ole, niin parin kappaleen tiputtamista olisi voinut pitää kokonaisuuden kannalta järkevänä vaihtoehtona. Soundeiltaan albumi kuulostaa hyvinkin tuoreelta ja jykevät kitarat piirtävät majesteettista maisemaa. Tähän kun lisätään ilmavat rumpusoundit ja Van Geelin loistava repivä lauluääni, niin The Suffocating Darkessin voi nostaa vuoden yllättäjiin.

8+ / 10

Juha Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]

soulburn

1. Apotheosis Infernali (Intro) (1:29)
2. Under The Rise Of A Red Moon (3:25)
3. The Mirror Void (5:08)
4. In Suffocating Darkness (5:01)
5. Absinthesis (5:25)
6. Hymn Of The Forsaken II (5:00)
7. Black Aura (4:37)
8. I Do Not Bleed From Your Crown Of Thorns (5:39)
9. Wielding Death (5:01)
10. Claws Of Tribulation (5:29)
11. Eden’s Last Sigh (Outro) (3:58)[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here