Muistan edelleen kuinka hyvältä Jyväskyläläisen Soul Gutterin debyytti-EP kuulosti. Potentiaalia oli vaikka mihin. Tämä tapahtui vuonna 2016. Tämän jälkeen bändi katosi kokonaan tutkaltani, kunnes muutama kuukausi sitten tarjoutui tilaisuus kuunneella herrojen uusin tuotos.
Ja täytyy sanoa, eivät pettäneet tälläkään kertaa. Homman nimi on siis black metallin raakuus ja death metallin murskaavuus höystettynä hardcorella sekä grindilla. Tästä kuvauksesta tulee ensimmäisenä mieleen Anaal Nathrakh ja jos totta puhutaan ja rehellisiä ollaan ei siinä täysin metsään mennä. Mutta vaikka yhtäläisyyksiä Birminghamin duoon löytyy ovat Jyväskylän pojat keittäneet kokoon sellaisen hybridin, että oksat pois. Vastaavaa en ole kuullut pitkään aikaan. Yhtäläisyyksiä löytyy luonnollisesti useisiin tahoihin, mutta kokonaisuus kuulostaa erittäin raikkaalta ja jopa omaperäiseltä.
Jos vuoden 2016 debyytti oli hieno esitys, on bändi pystynyt ”Steadilla” parantamaan jokaisella osa-alueella. Biisit rullaavat valtavalla intensiteetillä eteen päin pysyen tästä huolimatta hienosti kasassa. Se kuuluisa punainen lanka ei missään vaiheessa pääse hukkumaan. Kaiken kohkaamisen keskelle on sinne tänne siroteltu suomalaista melankoliaa uhkuvia rauhallisempia osioita, jotka yllättäen sopivat täydellisesti joukkoon.
Kaihoisuus ja tunnelmallisuus lyövät kättä yhteen raivon sekä aggressiivisuuden kanssa. Näihin sanoihin voisi Soul Gutterin uusimman kiteyttää. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kokoonpanoon, mikäli nimi ei vielä ole tuttu.
8/10
Marko Klingberg
1. Onward
2. Homeward
3. Stead
4. Bird Of Prey
5. The Cold Trail
6. Gold At Your Feet
7. Beyond The Pale
8. Adrift
9. Shrine
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.