[three_fourth]Solution .45 julkaisi elokuun lopussa päätösosan marraskuussa 2015 ilmestyneelle ”Nightmares In The Waking State Pt.1”– albumille summaten samalla monivuotisen levyntekoprosessin kahden levyn kokonaisuudeksi. Mikäli ensimmäinen osa on päässyt livahtamaan ohi, kannattaa se ottaa kuunteluun. Vaikka osat eivät sinänsä välttämättä vaadi yhdessä kuuntelua, tiettyjä linkkejä levyjen välille kuitenkin muodostuu. Esimerkkinä näistä todettakoon ykkösosan päätösraidan ”I Nemesis” sekä tuoreen julkaisun kolmosraidan ”Mind Mutation” väliset yhteydet. Mikäli Metalliluolan arvio ensimmäisestä osasta ja julkaisujen taustoista on jäänyt lukematta, voi verkkokalvoja saturoittaa täältä.
”Nightmares In The Waking State Pt.2” käynnistyy elokuvamusiikkihenkisellä kuoroambientteja ja jousia sisältävällä alkusoitolla (tai välisoitolla, mikäli levyjä haluaa tykittää putkeen), jonka tarpeellisuus levyn kannalta (tai siltana ykkösosaan) jää ainakin allekirjoittaneelle hieman epävarmaksi. Kakkosraita ”The Faint Pulse Of Light” jyräyttää levyn varsinaisesti käyntiin suoraviivaisella rytmillä, mutta kierolla A- ja B-osan riffeillä, joihin täytyy hetki totuttautua. Kertosäe sen sijaan aukeaa bändille ominaiseen tapaan helposti omaksuttavana ja melodisena. Kolmosraita ”Mind Mutation” käynnistää kolmen kappaleen putken, joka sisältää runsaasti niitä elementtejä, joissa ryhmä on parhaimmillaan. Biiseissä yhdistyvät monipuoliset soitannalliset osuudet melodisiin väliosiin ja kertosäkeisiin. Kolmikon muodostama kokonaisuus on selkeä levyn huippukohta, jonka annissa riittää pureskeltavaa lukuisille kuuntelukerroille.
Kolmikkoa seuraava ”The Curse That Keeps On Giving” tiputtaa tempoa ja muuttaa myös levyn luomaa tunnelmaa. Oikeastaan tästä käynnistyykin tunnelmallisesti raskaampi osuus, johon kuuluvat myös ”Chain Connector” sekä ”What Turns The Wheels”, joista viimeisimpänä mainittu tarjoaa kaihomielisen, mutta todella Älvestamin puhdasta laulurepertuuria korostavan kertosäkeen, josta otetaan loppufeideineen kaikki irti.
Levyn lopetukseen meitä valmistavat ”Misery Mantra” sekä ”Heavy Lies The Crown”. Ensin mainittu jää allekirjoittaneen lokikirjassa levyn vähiten sytyttäväksi kappaleeksi. Sen sijaan albumin lopetusveto toimii roolissaan hienosti luoden kaihomielistä ja synkkää tunnelmaa, mikä onkin levykokonaisuuksia kokoava tunnemaailma. Kappaleen lopussa nivotaan linkkiä myös musiikillisesti ykkösosaan, erityisesti ”Winning Where Losing Is All”-biisin maisemiin.
Kaiken kaikkiaan part kakkosesta sekä sen myötä koko ”Nightmares In The Waking Statesta” jää yhtenäinen, bändin vahvuuksia korostava mielikuva. Kakkososa oli ainakin allekirjoittaneelle hieman vaikeammin avautuva ja siten levyn nyanssien avautuminen edellytti enemmän soittokertoja. Tuotannollisesti albumit ovat samasta puusta veistettyjä, mikä ei ole yllätys, onhan kyseessä pikemminkin keinotekoinen jako kahteen eri julkaisuajankohtaan. Näin ollen myös seikat, jotka hieman arveluttivat soolokitaroiden osalta part ykkösessä, kuuluvat paikoin selkeästi kakkososassakin. Toki nämä seikat ovat osin niin tekijöiden taiteellisten valintojen kuin kuulijan subjektiivisen arvioinnin ristitulessa. Tästä huolimatta allekirjoittaneelle joidenkin soolo-osuuksien ylikorostunut tuhnuisuus vie väistämättä nautintoa, joka niille ehdottomasti erinomaisen soitannan myötä kuuluisi. Kuulijan omien mieltymyksien ja subjektiivisuuden nimissä kuulisin mielelläni myös luolan asiantuntevan yhteisön näkemyksiä ja kommentteja kuinka te miellätte kuulemaanne?
Pilkun viilaus unohtaen on todettava, etteivät edellä mainitut lievät hygieniapuutteet kuitenkaan ole kokonaisuutta tarkasteltaessa iso asia, eivätkä millään tavoin muuta sitä, että levyt kuuluvat ehdottomasti genren ystävien vakiokuuntelulistoille! Part 2 täydentää kahden albumin kokonaisuuden yhdeksi suomalaisen (sallinette tässä pienen kotiinvedon) melodisen deathin merkkiteokseksi ja toimii erinomaisesti myös itsenäisenä albumina. Kappaleet kestävät toistuvaa soittoa hyvin, johtuen moniosaisista biisirakenteista, joissa suosikkiosuudet vaihtuvat kuuntelumaturiteetin kasvaessa. Melodisen deathin suurkuluttajana sopii toivoa, ettei seuraavaa levyä tarvitsisi odottaa jälleen viittä vuotta..
9/10
Toni Hirvonen
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. Dim Are The Pathways
2. The Faint Pulse Of Light
3. Mind Mutation
4. Built On Sand
5. Inescapable Dream
6. The Curse That Keeps On Giving
7. Chain Connector
8. What Turns The Wheels
9. Misery Mantra
10. Heavy Lies The Crown[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluola arvio, Toni Hirvonen.){kind=link}