Thrash metallin suuren nelikon ilkeimmän jäsenen, Slayerin toinen studioalbumi ”Hell Awaits” täyttää komeat 40 vuotta huhtikuussa 2025, joten albumi on paikallaan ottaa uudelleen käsittelyyn juhlapäivän kunniaksi.
Vuoden 1983 debyytti ”Show No Mercy” oli ollut levy-yhtiö Metal Blade Recordsin siihen mennessä parhaiten myyty julkaisu, mutta itse albumin studiokustannukset Slayer oli maksanut omasta pussistaan. Metal Bladen toimitusjohtaja Brian Slagel (joka myös on tuottanut levyn yhdessä bändin kanssa) järjesti toiselle LP:lle jo suuremman budjetin, mutta millainen oli lopputulos? Otetaan selvää.
”Hell Awaits” käynnistyy pitkällä introlla, jonka jälkeen käyntiin tärähtää albumin nimibiisi, joka on taattua Slayeria, eli turpiin tulee niin, että tukka meinaa lähteä päästä. Kuusiminuuttisen kappaleen voi jakaa pitkän intron jälkeen kahteen osaan, ensimmäinen puolisko on riffitaivasta ja loput klassista Slayer-tuuttausta.
”Kill Again” jatkaa avausraidan linjalla, tosin kappaleen riffit eivät aivan saavuta sitä pyhää epäpyhyyttä, mitä edeltäjästä löytyy. Onneksi Jeff Hannemanin ja Kerry Kingin kitarasoolot ovat taattua Slayeria, eli ihanaa, räjähtävää raivoa, ilman järjenhäivää.
”At Dawn They Sleep” on ”Hell Awaitsin” ohella albumin ykkösraita. Riffit hengittävät, ollen samalla ilkeitä. Kaiken kruunaa Tom Arayan laulusuoritus, joka iskee kuin ruoskanisku. Bonukset kappaleen lopusta löytyvästä huikeasta rumpufillistä. Tähän mennessä en ole ehtinyt hehkuttaa Dave Lombardoa, mutta mies on kuin petoeläin, joka ei anna armoa missään vaiheessa. Todella huikeaa, aikaansa edellä olevaa rumputyöskentelyä.
”Praise Of Death” tykittää eteenpäin huikealla vauhdilla ollen todellinen niskantappaja. Tapporaitojen joukkoon on pakko lisätä myös ”Necrophiliac”. Tempo on jälleen huima, mutta riffit, ne riffit, ovat murhaavia. Soolo-osasto on taas ilman minkäänlaista järjestystä, mutta silti se viehättää kuulijaa kipeällä tavalla.
Lähes seitsemän minuuttia kellottava ”Crypts Of Eternity” on melkoinen, jopa progressiivisia sävyjä tavoitteleva thrash metal -eepos. ”Hardening Of The Arteries” viimeistelee tämän reilu 37 minuuttia kestävän teurastuksen. Jos kuulijan niskat vielä olivat moshaus-kunnossa, niin viimeistään tämän vajaan neljä minuutin jälkeen ne olivat muusia. Kappaleen lopusta löytyy muuten noin puolitoista minuuttia kestävä huikea instrumentaali-osuus, joka on kappaleen kohokohta. Loistavia riffejä.
”Hell Awaits” on mielenkiintoinen tapaus. Kerry King kutsuu levyä Mercyful Fate -rip offiksi. Itse en menisi niin pitkälle, vaikka albumi on ehdottomasti progressiivisempi, kuin ”Show No Mercy”.
”Hell Awaitsin” jälkeen bändi hioi ilmaisuaan, karsien kappaleista ”ylimääräisen” pois ja tätä seurasi sitten melkoinen albumikolmikko, lähtien puhtaasta napakympistä, eli ”Reign In Bloodista” (1986). ”Hell Awaits” on siitä huolimatta komea LP ja tärkeä luku Slayerin historiassa.
8+/10
Ilkka Järvenpää
1. Hell Awaits
2. Kill Again
3. At Dawn They Sleep
4. Praise Of Death
5. Necrophiliac
6. Crypts Of Eternity
7. Hardening Of The Arteries
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}