Sinfonisen ja melodisen metalin juhlaa: Kuopiorock 29.-31.7.2021

Järjestyksessään kahdeksastoista Kuopiorock päästiin kuin päästiin juhlimaan heinä-elokuun vaihteessa yhden välivuoden jälkeen.

Väinölänniemen stadionin ja niemen ympäristöön rakennettu festivaali tarjosi kovan kattauksen kotimaamme melodisen metallin kärkinimiä Nightwishin johdolla. Paikalle saatiin ilahduttavasti myös Within Temptation Hollannista ja Amaranthe Ruotsista, joten lähtökohdat olivat mallikkaasti kunnossa.

Kuopiorockissa vieraili 29 000 kävijää, VIP-alueen sekä perjantain ja lauantain festivaalilippujen ollessa loppuunmyydyt. Tapahtumaan oli myynnissä tänä vuonna rajoitettu määrä lippuja, eli 10 000 per päivä, kun alueen normaali kapasiteetti on 18 000 henkeä. Tilaa oli siis reilusti, mikä näkyi alueella positiivisesti.

Pandemiasuositusten mukaisten turvavälien pitäminen oli hyvin mahdollista ja kohdallamme jonoja ei alueella syntynyt missään vaiheessa. Tämä olisi varmasti toimiva yleisömäärä jatkossa, mutta toki toisessa vaakakupissa painona ovat järjestäjän menettämät lipputulot. Nyt järjestelyt onnistuivat hienosti ja palvelut toimivat.

Musiikkia kuultiin kahden ison lavan lisäksi idyllisellä puistolavalla, sekä myös aivan uimarannan tuntumassa. Festivaali tarjosi varmasti jokaiselle jotain ja omalla kohdallamme pääpaino oli torstain ja lauantain kattauksissa.

Koko kesän jatkunut aurinkoinen sää ja kuivuus väistyivät juuri viikonlopuksi ja heti torstain avauspäivälle saatiin sadetta yllin kyllin, eikä sadekuuroilta vältytty muinakaan päivinä. Onneksi lämpötila pysyi koko viikonlopun kesäisissä lukemissa, mikä lievensi sateen aiheuttamaa haittaa.

Torstai 29.7.

Turmion Kätilöt

Kuopiorock vuosimallia 2021 lähti kohdallamme käyntiin Turmion Kätilöillä, joilla oli selkeä kotikenttäetu kotikaupungissaan Kuopiossa Pohjois-Savon sydämessä. Nightwishin ja Amorphiksen seurassa maailmankiertueelle myöhemmin lähtevä ryhmitys tempaisi Väinölänniemessä laulajiensa MC Raaka Peen ja Shag-U:n johdolla vahvan esityksen.

Nuclear Blastin alla huhtikuussa 2020 julkaistu ”Global Warning” -pitkäsoitto upposi hyvin savolaiseen kansaan, tähtihetkinä muun muassa ”Kyntövuohi” ja ”Sano Kun Riittää”. Yhtyeen viljelemä alapäähuumori sopii Turmion Kätilöiden meininkiin ja useimmat tuntuivat olevan mukavasti mukana yhtyeen jutuissa. (RJ)

Stam1na

Jo 25 vuotta suomeksi lauletun hevin skenessä vaikuttanut Stam1na julkaisi tuoreimman ”Novus Ordo Mundi” -albuminsa helmikuussa 2021, ja levyltä saatiin kuulla viisi kappaletta. Pitti pyöri rajusti vesisateesta huolimatta eikä villiä tukanpyöritystä estänyt mikään. Vuoden 2018 metallialbumin Emman voittanut ”Taival” oli edustettuna neljän kappaleen verran. Festarikansa sai haluamansa ja Stam1na on yleisesti toivottu vieras maassamme lähes festarille kuin festarille. (RJ)

Sonata Arctica

Pirteä ryhmittymä Kemistä saapui piristämään Kuopiorockin tunnelmaa iloisella power metallillaan. Sonata Arctican settilista lupaili todella hyvää tulevaa 25-vuotisjuhlakiertuetta ajatellen ja oli hienoa kuulla settilistassa debyyttialbumi ”Ecliptican” unohdettu kappale ”Kingdom For A Heart”, mikä on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaimpia kotimaisia power metal -sävellyksiä. Yhtyeen alkupään levyiltä ”Sing In Silence” ja ”Caleb” jatkoivat harvinaisten livebiisien kimaraa.

Laulaja Tony Kakko esittää ”I Have A Rightin” eläytyen kappaleeseen aina täysillä, vaikuttavaa ja tyylikästä. ”The Last Amazing Grays” oli jälleen hieno kappalevalinta lyhyeen tunnin festarisettiin. Pakollisen ”Tallulah”-rallattelun jälkeen keikka paketoitiin reippaiden ”Paid In Fullin”, ”The Cagen” ja ”Don’t Say A Wordin” tahdissa. Setti oli tiivis ja hyvin rakennettu, mikä jätti hyvän fiiliksen synkästä säästä huolimatta, sillä vettä satoi kaatamalla läpi keikan. (RJ)

Battle Beast

Battle Beast on yksi maamme merkittävimpiä metalliviennin sanansaattajia ja tästä hyvänä osoituksena ovat yhä nousevat listasijoitukset Euroopan maissa sekä paremmat esiintymislavat ja soittoajat ulkomaiden festivaaleilla. Tästä huolimatta suomalaisesta yleisöstä kuului huomattavan paljon ”Beast In Black” -huutoja pienenä kettuiluna ja vitsailuna nykyistä Battle Beastia kohtaan, mutta hyvä keikka tästä huolimatta saatiin.

”Unbroken” aloitti shown tutun energisesti, saaden jatkoa ”Familiar Hell” – ja ”Straight To The Heart” -kappaleiden muodossa. ”Out Of Control” soi ainoana Anton Kabasen kauden tuotannosta hyvänä versiona. Ukkosen jumalasta Thorista kertova ”Bastard Son Of Odin” jaksaa piristää vielä, mutta ”The Heron” jumppatuokiot aiheuttavat joko myötähäpeää tai riemunkiljahduksia. Kukin saa itse päättää kumpaa.

Erityisesti Noora Louhimon dramaattisesti tulkitsema ”No More Hollywood Endings” oli hieno esitys myös festariolosuhteissa. Reippaat ”King For A Day” ja keikan päättänyt ”Beyond The Burning Skies” lukeutuvat bändin uuden aikakauden parhaimpiin kappaleisiin, ja Pyry Vikin tuplabasarirummut sopivat eritoten jälkimmäiseen kappaleeseen mainiosti.

Battle Beast on ollut vaivihkaa studiossa äänittämässä uutta albumia tuottaja Janne Björkrothin johdolla. Vielä emme saaneet kappalemaistiaista, mutta viimeistään ensi vuonna saamme varmasti tuoreen Battle Beast -albumin kuunteluun. Hyvää kannattaa odottaa. (RJ)

Amorphis

Amorphiksella oli kunnia päättää torstai festivaalin kakkoslavan osalta ja yhtye otti tilan haltuun tutulla tyylikkyydellä. Tummahko valaistus sekä eleettömän varma esiintyminen pysäyttivät jälleen kuulijan ja seesteisen kauniit, mutta riipivän raskaan sävelet upposivat tajuntaan vastustamattomasti. Viime vuosina vähemmän livenä kuullut ”Drowned Maid”, ”The Four Wise Ones” sekä ”Silent Waters” tarjosivat keikan kohokohdat. (HJ)

Amorphiksella on siitä erikoinen tilanne, että ”Queen Of Time” -maailmankiertue on jo virallisesti päättynyt, eikä selkeää tiettyä kaavaa noudattelevaa settilistaa ole ollut hetkeen. Yhtye on luvannut uuden Amorphis-albumin julkaistavan ensi vuoden aikana, joten jäämme odottamaan suurella mielenkiinnolla, millaista musiikkia melodisen metallin kotimaisilta veteraaneilta saadaan. (RJ)

Within Temptation

Kuopiorockin esiintyminen oli Within Temptationin ensimmäinen oikealle yleisölle pandemian aikana ja koko bändi oli sosiaalisen median päivitysten perusteella aivan täpinöissään. Yhtyeen settilistasta ei täten ollut hajua, tosin aiemmin heinäkuun aikana soitetut ”The Aftermath” -striimikeikat antoivat hieman osviittaa.

”Blood For Freedom” -sanat kajahtivat komeasti Väinölänniemen stadionilla, kun vuoden 2019 ”Resist”-albumin ”Raise Your Banner” sai toimia odotetun esiintymisen avausnumerona. Koko yhtyeen 25-vuotisen historian bändin keulilla laulanut Sharon den Adel kantoi Within Temptationin lippua kunniakkaasti korkealla, kiiveten lavarakennelman korkeimmalle kohdalle kuin kuningatar konsanaan.

Suomalaisia faneja hellittiin, kun pääsimme kuulemaan Tarja Turusen lauluääntä ”Paradise (What About Us?)” -kappaleessa, tosin taustanauhoilta. Taustalla olleella näyttävällä screenillä näytettiin kappaleen tuttua musiikkivideota, jossa Tarja luonnollisesti esiintyy. ”And We Run” esitettiin samalla periaatteella, kun räppäri Xzibitin osuudet tulivat taustanauhoilta.

”The Unforgivingin” jättihitti ”Faster” soi vakuuttavasti pyrojen halkoessa ilmaa. ”The Reckoning” ja koko edellinen ”Resist”-albumi edustaa taas hieman erilaista soundimaailmaa. ”The Silent Force” -albumin järkäle ja läpimurtokappale ”Stand My Ground” oli odotetusti yksi festivaalin parhaita vetoja pyrojen ja hiilidioksidisuihkujen vallitessa voimakkaina.

Within Temptation on julkaissut vuosien 2020 ja 2021 aikana kolme singleä, joista kaksi, ”The Purge” ja ”Entertain You”, mahtuivat mukaan bändin livesettiin. En henkilökohtaisesti ole tottunut uusien biisien popahtavaan soundiin, mutta livetilanteessa kappaleet toimivat selvästi paremmin vedoten varmasti myös suurempaan yleisöön. Yhtyeen uudistuminen ei näin ollen ole välttämättä huono asia, mutta kaipaan paljon vanhaa Within Temptationin selkeää sinfonisen hevin soundia. Erityisesti ”Entertain Youn” bassot olivat aivan eri luokkaa kuin digitaalisessa singlejulkaisussa.

”The Unforgivingiltä” settiin poimittiin vielä ”In The Middle Of The Night”, ”Hydra”-levyn huiman tarttuva ”Covered By Roses”, sekä Sharonin henkilökohtainen suosikki ”Supernova”.

Encoret olivat yhtä juhlaa: ”Our Solemn Hour” pitkän intron saattelemana on yksi parhaita Within Temptationin ja koko genren kappaleita ja tiivistää mainiosti sinfonisen metallin keskeisen teeman ”Sanctus Espiritus!” -sanoman raikuessa kauas. ”Resist”-albumin ”Mad World” oli hieman kokeilevampi numero, mutta viimeiset sydämet sulatettiin esittämällä suloinen ”Never-Ending Story” vuoden 2000 ”Mother Earth” -albumilta. Akustinen kappale soitettiin livenä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2015. Täydellinen nappisuoritus. Viileä torstai päättyi samaisen levyn nimikappaleeseen, iki-ihanaan klassikkoon ”Mother Earth”.

Läpi keikan ajan Sharon den Adelin lavakarisma ja käsillä taiteilu oli miellyttävää katseltavaa ja kitaristikaksikon Ruud Jolie sekä Stefan Helleblad yhteistyö toimi saumattomasti pitkästä keikkatauosta huolimatta. Hymy oli miehillä herkässä ja yleisön eteen pääsyä oli selvästi odotettu. Mike Coolen ja Jeroen van Veen vastasivat rumpu- ja basso-osastosta niin, että tanner tärisi, kosketinsoittaja Martijn Spierenburgin soittaessa tarkasti korkealla lavan yläkulmassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Spierenburg pääsi oikeuksiinsa viimeistään ”Never-Ending Storyn” aikana koskettimien erottuessa selvästi paremmin kokonaisuudesta.

Myös Within Temptation on työstämässä uutta albumia ja aika näyttää mihin suuntaan yhtye tulee kehittymään. Ilmeisesti kolme viime vuosina julkaistua singleä, ”Entertain You”, ”The Purge” ja ”Shed My Skin” tulevat löytymään tulevalta pitkäsoitolta. Yhtye ei ole ainakaan menettämässä faneja, vaan saamassa niitä paljon lisää. (RJ)

Perjantai 30.7.

Klamydia

Festivaalin perjantai ei tarjonnut toimituksellemme kovin runsaasti töitä, sillä paikan valtasivat maamme suosituimmat pop-artistit. Pari tärppiä on tältä kevyemmältä päivältä kuitenkin nostettava esiin. Päälavalla homman käynnisti Klamydia, jonka junttipunk (kaikella rakkaudella) oli reipas startti päivään.

Alkujaan pienten piirien suosikista on kasvanut vuosikymmenten aikana koko kansan bändi, joka laulattaa keikkayleisöä jo useammassa sukupolvessa. Kunnioitettava saavutus. Keikan aikana myös koko viikonlopun herkässä olleet sadehanat aukesivat jälleen ja rankka sadekuuro kasteli alueen sekä yleisön. Tästä saatiin iloa lavan taakse piirtyneen näyttävän sateenkaaren muodossa. (HJ)

Andy McCoy

Samaan aikaan, kun Kaija Koo täytti yleisökentän päälavaesiintymisellään, löytyi pakopaikka pieneltä puistolavalta, missä Andy McCoy tarjoili tuhdin annoksen rocknälkäisille. McCoy yhtyeineen oli hyvässä vedossa ja homma toimi mallikkaasti. Maestron kitarointi ja laulu oli jopa paremmalla tasolla, kuin mitä ennakkoon olin odottanut ja yhteistyö bändin kanssa oli sujuvaa.

Heti setin toisena kuultu Hanoi Rocks -veto ”Tragedy” sai jalan vipattamaan valokuvauksen ohessa ja huonomminkin olisi kesäiltaa voinut viettää. Muutamassa kappaleessa päävokalistin vastuun sai keikalla taustoja esittänyt Sofia Zida, joka toi kivasti kontrastia lauluosuuksiin. McCoyn soolotuotantoa ja maukkaita Hanoi Rocks -paloja tarjonnut tunti oli hyvä veto Kuopiorockin perjantain ohjelmaan. (HJ)

Lauantai 31.7.2021

Lost Society

Lost Societyn keulamies Samy Elbanna sekä bändikaverinsa ovat esiintyjiä vailla vertaa ja osaavat ottaa yleisönsä hankalassakin paikassa. Tämä Kuopiorockin keikka tarjosi aimo annoksen tiukkaa thrash-riffittelyä, moshausta, sooloilua, sekä tärkeitä spiikkejä vallitseviin ajankohtaisiin asioihin liittyen. Elbanna innostui myös hyppäämään lavalta alas kitaransa kanssa ja tekemään lähempää tuttavuutta eturivissä olleiden kanssa.

Kaikki keikan kappaleet soitettiin ”No Absolution” ja ”Braindead” -albumeilta. Vanhemmat ”I Am The Antidote” ja ”Riot” toimivat myös isolla festarilavalla riehakkaasti ja ennustan tälle nuorelle yhtyeelle erittäin valoisaa tulevaisuutta. Tuoreimmalta studiolevyltä kuulimme peräti seitsemän biisiä, joista erottuvimmat olivat ”Outbreak (No Rest For The Sickest)” sekä kaunis ”Into Eternity”. (RJ)

Lähiöbotox

Muun muassa Nightwishin taustajoukoilta merkittävän määrän tukea saanut Lähiöbotox ponnisti Helsingin Roihupellosta ja Myllypurosta yhdelle suurimmista keikoistaan tähän mennessä, kun Kuopiorockin lavan luo oli saapunut kiitettävän kokoinen joukko rap metallin ystäviä. Mediapersoonat Seksikäs-Suklaa ja Dosdela bändeineen pistivät hauskan show’n pystyyn. Löydän yhtyeen musiikista jonkin verran yhtäläisyyksiä Body Count Feat. Ice-T:n kanssa ja on varmaa, että Lähiöbotox tähtää yhä useampien musiikin kuuntelijoiden tietoisuuteen rajoja avoimesti rikkovana artistina. (RJ)

Marras

Puistolavalla paikallisväriä edusti kuopiolainen, vuonna 2013 perustettu Marras. Yhtyeen musiikki tarjoaa sekoituksen raskasta, nopeaa ja suomenkielistä metallimusiikkia, hakien vaikutteita muun muassa thrashista, death metallista sekä progressiivisesta heavy metallista. Tätä vauhdinpitoa oli vehreälle piknik-henkiselle alueelle saapunut seuraamaan kohtalainen joukko paikallisen metallin ystäviä. Illan keikka jatkoi Marraksen vuosina 2017 ja 2019 alkanutta Kuopiorock-keikkojen sarjaa. (HJ)

Blind Channel

Yleensä eri maiden euroviisuedustajat unohdetaan hetkessä, mutta Blind Channelin kohdalla näin ei ole tapahtunut. Maamme viisuhistorian toiseksi parhaan sijoituksen saavuttanut yhtye kiertää väsymättä ympäri Suomea ja yhtyeen selkeä tavoite on valloittaa seuraavaksi Eurooppa sekä koko maailma. Kaikki odottivat kuulevansa ”Dark Siden”, mutta Blind Channel ei ole vain yhden hitin ihme. Kappaleita löytyy selvästi laajemmalla rintamalla kuin viitisen vuotta sitten ja bändin esiintymisestä huokuu tietynlainen näyttämisen halu.

Amaranthen jäsenet ovat hyviä ystäviä Blind Channelin kanssa ja yhtyeen Henrik ”GG6” Wilhelmsson saapui esittämään lavalle ainakin ”Snake”-kappaleen. Hän laulaa myös kappaleen studioversiolla, joten tämä vierailu oli yhtyeiden fanien keskuudessa oikein odotettu. Blind Channel soitti myös pari coveria versioiden ensin lyhyesti System Of A Downin ”B.Y.O.B.”-kappaletta ja tämän jälkeen mielenkiintoisesti Anastacian ”Left Outside Alonen” kokonaisuudessaan. Covervalinnat osuivat ilmeisen nappiin, yleisön nauttiessa olostaan. (RJ)

Beast In Black

Battle Beastista potkut vuonna 2015 saanut Anton Kabanen ei jäänyt laakereilleen lepäämään, vaan perusti oitis uuden kokoonpanon, jossa vaikuttavat muun muassa kreikkalainen laulaja Yannis Papadopoulos sekä unkarilainen basisti Máté Molnár. Beast In Black nousi lyhyessä ajassa Suomessa jopa suositummaksi kuin Battle Beast ja kahden erittäin vahvan albumin julkaisun myötä yhtyeen live-esiintyminen on hioutunut täydellisyyttä hipovaksi, jossa jokainen liike ratkaisee.

Kahden kitaran yhteispeli sujuu erittäin hyvin ja Anton Kabasen sekä Kasperi Heikkisen sooloilut sulautuvat saumattomasti yhteen. Beast In Blackin soundimaailma on hämmästyttävän puhdas ja kliininen, vailla käytännössä lainkaan virheitä. Yhtyeen kappalemateriaali on alkanut toistaa itseään ja kolmatta albumia kaivataan jo kipeästi.

Löydän bändistä paljon yhtäläisyyksiä esimerkiksi Acceptin kanssa, eikä huumoria ole unohdettu. Beast In Blackin festarisetti sisälsi peräti 15 kappaletta, tähtihetkien osuessa YouTubessa ympäri maailman kovasti ihmetystä ja huomiota keränneisiin ”Born Againiin” sekä ”Blind And Frozeniin”. Väinölänniemen stadion valaistui auringonvalosta huolimatta laajaan taskulamppumereen ”Ghost In The Rainin” aikana. Tuoreinta ”From Hell With Love” -albumia edustivat parhaiten nimikappale, ”Unlimited Sin”, ”Repentless” sekä ”Sweet True Lies”.

”Crazy, Mad, Insanen” aikana bändin jäsenten yllä olleet naamiot olivat tällä kertaa gorilla- sekä Batman-aiheiset. Myös monessa mukana ollut rumpali Atte Palokangas osaa nauttia livekeikoista täysillä, soittaen aina yhtä iloisesti ja huvittuneesti. Palokangas pääsi myös spiikkaamaan yleisön lähtemään toden teolla mukaan setin viimeiseen biisiin, ”End Of The Worldiin”. Kappale on yksi Beast In Blackin ensimmäisiä ajalta, jolloin Palokangas ei vielä vaikuttanut yhtyeessä, Sami Hännisen toimiessa Beast In Blackin rumpalina. (RJ)

Amaranthe

Ruotsalais-tanskalainen Amaranthe on tuttu vieras maassamme ja nyt Kuopiorockiin päättyi yhtyeen pitkä koronan aiheuttama keikkatauko. Nälkä esiintymään oli selkeästi kova, sillä show’hun oli panostettu ja bändi tarjoili koko festivaalin näyttävimmän pyrotulituksen. Liekkejä, pommeja, raketteja ja savuja nähtiin lähes kappaleessa kuin kappaleessa. Bändin tuorein albumi ”Manifest” julkaistiin viime vuoden lokakuussa ja nyt oli ensimmäinen tilaisuus kuulla levyn biisejä livemuodossa. Uudet sävellykset muodostivat odotetusti keikan rungon ja täyttivät ohjelmistosta liki puolet.

Tuoreen materiaalin lisäksi tarjoiltiin parhaita paloja aiemmasta tuotannosta. ”Hunger”, ”The Nexus” sekä ”Invincible” tanssittivat festarikansaa ja laulajatar Elize Rydin keikkabravuuri, kaunis ”Amaranthine”, herkisti tunnelmaa. Balladiosastolta Kuopion illassa kuultiin myös kaunis Elizen ja puhtaasta miesäänestä vastaavan Nils Molinin uusi herkkä duetto ”Crystalline”. Yhtään bändin levyä ei täysin sivuutettu, vaan kaikilta kuudelta albumilta oli poimittu mukaan vähintään yksi esitys. Soundipuolella konsertti jätti hieman toivomisen varaa, sillä ajoittain ääni tuntui hieman puuroutuvan. Viihdyttävä keikka ruotsalaisilta jälleen kerran. (HJ)

Amaranthe päätti leikkiä yhden illan ajan Rammsteinia pyrojen, paukkujen ja pommien määrässä. ”Manifestin” kappaleet soivat nätisti ja esimerkiksi single ”Viral” oli tarttuva korvamato myös livetilanteessa. Yhtye näytti heti avausbiisin ”Fearless” aikaan, mikä on homman nimi ja vaikuttavat ”aerial pyrot” laukaistiin taivaalle aloituksen lisäksi Henrik Englund Wilhemssonin pääosin laulamassa ”Boom!1″:ssa sekä setin päättäneessä ”Drop Dead Cynicalissa”. (RJ)

Nightwish

Nightwishista on kehittynyt viimeistään 2020-luvulla jopa elämää suurempi ilmiö, joka herättää suuria tunteita ympäri maailman. Yhtyettä oli saapunut katsomaan Kuopioon myös ulkomaalaisia faneja erilaisten rajoitusten puitteissa kiitettävä määrä. Huhtikuussa 2020 yhtye julkaisi yhdeksännen studioalbuminsa ”Human. :||: Nature.”, jonka tiimoilta uusi massiivinen maailmankiertue oli tarkoitus aloittaa heti tuolloin, mutta viheliäinen pandemia esti yleisökeikkojen toteutumisen heinäkuuhun 2021 asti.

Edellisenä iltana bändi soitti ”Human. :||: Nature.” -maailmankiertueensa ensimmäisen virallisen konsertin Oulun Qstockissa ja nyt oli aika toisen peräkkäisen festivaalikeikan. Nightwishia oli odotettu pitkään sekä hartaasti ja kyseessä oli valtaosalle katsojista festivaalin ja kenties koko vuoden odotetuin esiintyjä.

Jo ennen keikan alkua lavarakennelmasta oli nähtävissä uudenlainen bändin jäsenten asettelu. Tuomas Holopainen koskettimineen oli sijoitettu lavan takaosaan keskelle korokkeelle, vierellään rumpali Kai Hahto sekä multi-instrumentalisti Troy Donockley. Laulaja Floor Jansen, kitaristi Erno ”Emppu” Vuorinen sekä sessiobasisti Jukka Koskinen hallitsivat lavan etuosaa. Muutos liittyi siihen, millä tavalla yhtyeen jäsenet kuulevat toistensa soiton ja laulun live-esiintymisen aikana. Lavarakennelma muodostui lisäksi kolmesta suuresta pystysuorasta näytöstä sekä näyttävistä valojuovista.

Kun introna toimineen ”Musicin” ensimmäinen ääni kajahti ilmoille taustanäytöllä näkyneen mieheen, naiseen ja jumalaan viittaavien symbolien kera, yleisöstä oli aistittavissa merkittävä vapautuneisuuden ja silkan riemun tunne. Kai Hahto hiipi pimeän ja mystisen savuverhon takaa kiitettävän kokoisen rumpupatteristonsa taakse ja ryhtyi rummuttamaan introa, muiden bändin jäsenten seuratessa pian perässä.

”Human. :||: Nature.” -albumin ensimmäinen single ”Noise” sai kunnian käynnistää varsinaisen keikan eikä äänenvoimakkuudessa säästelty! Kiinnitin erityistä huomiota  Hahdon upean kuuloiseen rumpusoundiin sekä Koskisen voimakkaaseen bassoon. Nightwishillä on ollut kautta historian hienot livesoundit, mutta nyt tuntui sille, että front of house Kimmo Ahola ja kumppanit ovat ylittäneet itsensä. Moniulotteinen ja raskaasti soinut ”Noise” soitettiin läpi tiukasti.

Oli ilahduttavaa kuulla selkeästi ex-jäsen Marko Hietalaan profiloitunut kappale ”Planet Hell”, vaikkei 20 vuotta Nightwishissa esiintynyt Hietala enää yhtyeessä vaikuta. Nightwish harkitsi jopa lopettamista tammikuisen Hietalan avoimen erokirjeen jälkeen, mutta onneksi näin ei tapahtunut.

”Planet Hell” sovitettiin uudelleen Floor Jansenille hänen hoitaessa kappaleen lauluosuudet yksin kunnioitettavalla ja leuat lattiaan loksauttavalla tavalla. Kuumat pyrot kiersivät lavaa ympäri pitkän intron ja biisin loppupuolen aikana, Hahdon näyttäessä jälleen parastaan. Holopaisen lyhyt, mutta vaikuttava soolo-osuus oli myös keikan parasta antia.

Viimeistään ”Tribalin” aikana loputkin yleisöstä alkoivat herätä. Floor spiikkasi kappaleen mukavasti ja toivotti uuden hengenheimolaisen, Jukka Koskisen tervetulleeksi lavalle. ”Jukkis” sai yleisöltä lämpimän vastaanoton ja raikuvat aplodit. Koskinen tyytyi keikan ajan soittamaan nöyrästi lavan sivussa suhteellisen pimeässä. Jukkiksen toimintaa lavalla oli silti ilo seurata ja hän sai soiton näyttämään hyvin elegantilta sekä eleettömältä tarkkuuden ollessa huipussaan.

”Tribal” on ehdottomasti raskainta Nightwishia sitten ”Master Passion Greedin” ja nousi lyhyessä ajassa fanien suosikiksi ”Shoemakerin” ohella. Taustanäytöillä näkynyt, kappaleen musiikkivideosta tuttu ”luurankotanssi” sai yleisössä vipinää aikaan, enkä ole hetkeen todistanut yhtä intensiivistä moshausta. Koko bändi nautti lavalla selvästi soittamisesta näyttävän liekkimeren keskellä. Myös Holopainen alkoi innostua toden teolla soittamisen hauskuudesta, Empun seuratessa tarkasti tapahtumia Holopaisen viereltä yläkorokkeelta.

Myös Troy Donockley pääsi paremmin keikkaan mukaan ”Élanin” myötä ja hänen soittamansa erilaiset instrumentit alkoivat erottua kokonaisuudesta. Edellisen ”Endless Forms Most Beautiful” -albumin ensimmäinen single ”Élan” on ylistys ja juhla elämän kauneudelle. Jälleen mentiin ajassa yksi levy taaksepäin, kun ”Imaginaerum” -albumin niin ikään ykkössingle ”Storytime” pääsi yhtyeen käsittelyyn uudella maailmankiertueella. Kylmät väreet hiipivät ympäri kroppaa.

Uuden albumin ”How’s The Heart?” ei sen sijaan kuulu sähköisenä albumiversiona omiin suosikkeihin ja olisin halunnut ehdottomasti kuulla setissä Floorin sekä Troyn laulaman, toukokuun striimikeikalta tutun akustisen sovituksen kappaleesta. Toki biisi vetosi takuuvarmasti valtaosaan katsojista heleällä tulkinnalla.

”Harvestin” rauhallisessa rumpuintrossa Hahto pääsi jälleen valloilleen alun rumpujen muistuttaessa paljon Toton ”I Will Remember” -kappaletta. Troyn lauluääni sopii ”Harvestiin” erittäin hyvin ja biisin kertosäe on helppo laulaa mukana. ”Harvest” kasvaa loppua kohden suureksi ja bändin jäsenten välisen hyvän kemian aistii helposti sovituksen edetessä täyteen mittaansa.

Nightwish on väsymättä raksuttava koneisto, joka jyrää eteenpäin jatkuvasti tietyn tutun kaavan mukaan. Yhtyeen keikoilla enemmän käyneet huomaavat varmasti tämän kaavamaisuuden, mutta toisaalta miksi muuttaa vanhoja tuttuja hyviksi todettuja ratkaisuja? Näihin lukeutuvat esimerkiksi ”Last Ride Of The Dayn” Floorin ja Empun hyppy sekä ”Ghost Love Scoressa” samaisten jäsenten sormien kosketus, ynnä muita riemastuttavia pieniä yksityiskohtia.

Kevään striimikeikoilla ja Oulun Club Teatrian salakeikalla nähtyä Koskisen ja Vuorisen toisilleen soittoa ei nähty ”Harvestin” aikana Kuopiorockissa kuin vasta aivan välisoiton lopussa, ja näytti sille, että Empulla tuli kiire kipittää yläkorokkeelta alas Jukkiksen luo väkinäisesti. Ehkä tällaisissa tilanteissa kannattaisi soittaa vain flow’n mukaan, eikä yrittää enää paikata jo pieleen mennyttä suunnitelmaa.

Keskellä settiä oli hieman yllättävää kuulla aiempien kiertueiden tuttu avaus ”Dark Chest Of Wonders”. Tuo ”Once”-albumin ykkösbiisi on helposti yksi parhaita sekä mieleenpainuvimpia, mitä Holopaisen sävellyskynästä on maailmalle lähtenyt ja toki kappaleella on koska tahansa paikkansa livesetissä. Pyrot alkoivat lämmittää toden teolla ja tunnelma nousi yhä korkeammalle.

”Oncelta” kuultiin illan aikana peräti neljä esitystä ja epäilen, että asialla oli jotain tekemistä elokuun alussa 2021 julkaistulla ”Oncen” uudelleen masteroidulla versiolla. ”Once” on toki suomalaisen hevin sekä koko sinfonisen metallin genren merkkipaalu ja yksi eniten bändin historiaan vaikuttaneista levytyksistä, joka avasi ovia ja ikkunoita aivan uusiin sfääreihin.

”I Want My Tears Back” hyppyytti festarikansaa ja erityisesti Floor pisti biisin aikana jalalla koreasti. Donockleylla oli aiemmilla tämän vuoden keikoilla vaikeuksia muistaa laulaa ”I Want My Tears Backin” kertosäkeessä Hietalan alun perin esittämät osuudet, mutta Kuopiorockissa tätä ongelmaa ei enää ollut. Hietalan tuttua tutumpaa ääntä ehti hieman kaivata, vaikka Donockleysta kovasti pidän. Toisaalta kukin on takuulla hyväksynyt tilanteen jo kauan aikaa sitten ja on elettävä hetkessä. Nightwishissa alkoi jälleen uusi aikakausi ja voi olla, että yhtyeestä tulee ajan saatossa entistä vahvempi.

Seuraavaksi Donockley piti lyhyen sydäntä lämmittäneen spiikin, jossa hän hämmästeli edessään ollutta liveyleisöä pohtien, onko kyseessä vain uni vai aivan oikea tapahtuma. Britti kehui Nightwishin faneja, kokonaista perhettä ja jopa armeijaa maailman älykkäimmiksi ja esitti yleisölle kysymyksen seuraavan kappaleen nimestä. ”Nemo” on siis latinaa ja viittaa sanaan ”ei kukaan”.

Tuo yhtyeen kenties suurin ja tunnetuin hitti sai arvoisensa käsittelyn höystettynä Holopaisen lisäämillä uusilla kosketinosuuksilla sekä Hahdon tuplabasarirummuilla. Myös lavalta suoraan yleisöön päin syöksyneet hiilidioksidisuihkut toivat mukavaa kontrastia aiemmin vallinneisiin pyroihin peittäen lavan hetkellisesti kokonaan savuisen verhon taakse.

”Sleeping Sun” -balladia ei löydy ”Oceanbornin” alkuperäiseltä versiolta, ja Tuomas sävelsi täydellisestä vuoden 1999 auringonpimennyksestä kertovan kappaleen tilaustyönä saksalaisen Drakkar -levy-yhtiön pyynnöstä. Biisistä on olemassa jo kolme studioversiota, vuonna 1999 julkaistu alkuperäinen, vuoden 2005 uudelleen äänitetty versio sekä ”Decades”-kokoelmalla vuonna 2018 ilmestynyt muokattu versio edellä mainituista. Nyt livenä soitettu ”Sleeping Sun” oli eräänlainen hybridi kaikkia edellä mainittuja ja kappaleen intro oli improvisoitu uusiksi.

Jansen lauloi tavallista hitaammalla tempolla soitetun kappaleen erittäin tunteikkaasti ja pyrki eläytymään sanoihin lähes itkun tullessa. Uusi livesovitus on vaikuttava ja ihailin lisäksi erityisesti Troyn ja Tuomaksen osuuksia. Puhelimien taskulamput valaisivat pimenevässä Kuopion yössä laajan kentän kauniilla tavalla.

Tuomas Holopainen on ottanut lavalla selvästi merkittävän roolin kuin aiemmin. Hän on näkyvämpi ja vuorovaikutus keskeltä lavaa yleisöön tuntuu luontevammalta. Kuulostaa sille, että miehen soitossa on enemmän tarkkuutta, sekä jotain uutta ja erilaista. Holopainen myös hymyilee, ilmeilee ja eläytyy lavalla musiikkiin sekä yhtyeen esiintymiseen aiempaa enemmän, mikä on hieno merkki siitä, että bändin sisällä kemiat todella ovat jälleen kunnossa ja kaikki voivat hyvin.

”Last Ride Of The Day” -vuoristorata-ajelu enteili jo show’n loppua, mutta onneksi loppu oli vielä kaukana. ”Once”-albumin kultakimpale ja fanien eniten livesettiin toivoma kappale, ”Ghost Love Score” sai yleisössä aikaan varmasti lukuisia kylmiä väreitä. Reilu kymmenminuuttinen eepos on biisi, jota bändi ei enää vaan voi jättää soittamatta.

Mielenkiintoa lisäsivät taustanäyttöjen näyttävät grafiikat sekä kappaleen vivahteikkaat ja vaihtuvat osat. Floor on laulanut kappaleen lopetuksen omalla tavallaan jo lähes kymmenen vuoden ajan, ja miljoonat ihmiset ovat ihastelleet laulusuoritusta kuuluisasta Wackenin vuoden 2013 konsertista. Kuopiorockissa hän onnistui laulussaan täydellisesti. Kyseisen vokaalisuorituksen jälkeen putosin täysin tolaltani – niin järjetön esitys se oli.

Jansen todisti jo tähän mennessä olevansa kenties paras sinfonisen metallin laulaja, mutta pimenevän yön viimeiset näytökset olivat vielä edessä. ”The Greatest Show On Earth” käynnistettiin ilman pitkää introa kappaleen toisesta, ”Life”-osiosta luontevasti, josta jatkettiin valloittavaan pyroilla ja pommeilla terästettyyn Hietalan yhdessä Holopaisen kanssa säveltämään ”The Toolmaker” -jännitysnäytelmään.

Kappale käy kohtuullisen lyhyessä ajassa läpi eliöiden ja ihmisten elämänkaarta nykypäivään asti. Kokemus oli kauttaaltaan audiovisuaalinen, kun erityisesti ”The Greatest Show On Earthissa” screenien videot toivat merkittävän määrän taustatukea kappaleen teemalle. ”We Were Here” -sanat raikuivat jälleen Nightwishin keikan loppumetreillä riemastuttavasti.

Varsinaisen setin päätyttyä yhtye otti vielä yleisönsä ja outrona sai kunnian toimia ”Human. :||: Nature.” -albumin ”Nature”-osion päättävä ”All The Works Of Nature Which Adorn The World – Ad Astra”, jossa kirjaimellisesti kuroteltiin tähtiin. Bändi levittäytyi jylhään ja leveään riviin keskellään Floor, joka sai kunnian laulaa instrumentaalin kappaleen osuutensa haltioissaan olleelle yleisölle Kuopion kauppahallin ja Puijon tornin näkyessä lavan screeneillä tähtitaivaan alla.

Kuopiorock päättyi ilotulitukseen ja tunne shown jälkeen oli mykistävä. Nightwish teki sen taas – vaikka yhtyeen setti kesti ”vain” 90 minuuttia, jäi itselle nälkä nähdä kokoonpano mahdollisimman pian jälleen uudestaan.

Nightwish todisti Kuopiorockin konsertillaan sen, kuinka vahva yhtye on, eikä se pelästy suuria vastoinkäymisiä kovin helpolla. Suurkiitokset Nelonen Media Livelle, Kuopion kaupungille ja kaikille muille tahoille, jotka mahdollistivat tapahtuman onnistuneen toteutuksen koronaturvallisesti yleisöä ajatellen. Nähdään keikoilla! (RJ)

Raportti: Riku Juutilainen & Hannu Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola