Metalliluola kävi kuuntelemassa Nightwishin tulevan albumin: Human :II: Nature. on yhtyeen kunnianhimoisin ja voimakkain taidonnäyte.

Nightwish voi istua rauhassa vuoren huipulla - haastajia ei ole näköpiirissä.

Tuomas Holopainen, Marko Hietala ja Kai Hahto. Kuva: Reelika Järvekülg

Mitä ajatella yhtyeestä, joka on saavuttanut jo lähes kaiken? Voiko Nightwish vielä yllättää ja iskeä kehiin kenties parhaimman albuminsa? Vuonna 1996 käynnistynyt musiikillinen evoluutioprosessi jatkaa kehittymistään tavoitellen aina vain suurempaa aluetta tietoisuudestamme. ”Human :II: Nature.” on ensikuuntelun perusteella nerouden ja hulluuden rajamailla vaeltava musikaalinen teos, jonka Tuomas Holopainen on yhtyeensä kanssa sovittanut meidän tavallisten kuolevaisten nautittavaksi. 

Mediaväkeä kuuntelemassa uutta levyä yhdessä Nightwishin kanssa Finnvox-studiolla.
Mediaväkeä kuuntelemassa uutta levyä yhdessä Nightwishin kanssa Finnvox-studiolla. Kuva: Reelika Järvekülg

Tammikuinen masentava työpäivä muuttui kiintoisaksi kun sähköpostiin tuli viesti otsikolla ”KUTSU: Nightwish – Human :II: Nature. albumin ennakkokuuntelutilaisuus 28.1.2020”. Ei kestänyt kauaa kunnes Metalliluolan kokoonpano tapahtumaan oli vahvistettu Nightwishin edustajalle.

Finnvoxin studiorakennus on kuin tehty suomalaiseen harmaaseen ja sateiseen ilmaan. Kolkko ulkomuoto kätkee sisällensä arvokasta historiaa. Ulko-oven sulkeutuessa aika pysähtyy ja astumme sisälle vastaanottotilaan, jossa Kai Hahto rauhallisesti keskustelee jo paikalle saapuneiden toimittajien kanssa. Kaitsu antaa kättä ja esittelee itsensä. Ensikontakti yhtyeeseen ei voisi olla parempi. Hyvätuulinen lyömäsoitintaituri kertoo mm. tulevasta promootiokiertueesta ja välillä juttu eksyy parkinsonin taudin kanssa kamppailevan Ozzy Osbournen kiertuekuntoon. Tuomas Holopainen vilahtaa taustalla. Hetken päästä Marko Hietala saapuu paikalle virne kasvoillaan ja tuttavallisesti morjestaa paikalla olevia sekä osallistuu käynnissä olevaan keskusteluun. Yhtye ja taustajoukot eivät jätä epäselväksi sitä, etteikö kotimaista lehdistöä arvostettaisi.

Kuunteluhuone/studio huokuu perinteitä. Pääsemme istumaan kahdelle ensimmäiselle riville yhdessä Ylex:n Paavon kanssa. Joku kommentoi eturivin paikkoja studion parhaimmiksi. Liina Rislakki Fullsteamilta piti lyhyen esittelyn ja toivotti vieraat tervetulleeksi. Nyt oli totuuden hetki. Saimme kunnian olla ensimmäisten joukossa kuuntelemassa Nightwishin uusinta albumia.  Jännitys on käsinkosketeltavissa. Yhtyeen jäsenet Holopainen, Hahto ja Hietala istuvat takarivissä rentoina ja itsevarman oloisina.

Nightwish takarivissä. Kuva: Reelika Järvekülg
Nightwish takarivissä. Kuva: Reelika Järvekülg

Ensimmäinen kappale ”Music” käynnistyy erittäin moniulotteisella introlla, joka voisi hyvin kuvata maailmankaikkeuden syntyä aina elämän ensivaiheisiin asti. Vahvat rummut tuntuvat vatsanpohjassa asti. Floor Jansenin ääni tuo mieleen kevätauringon ja koskemattoman niityn minkä yllä linnut lentävät vapaasti kohti taivaanrantaa. Hitaasti käynnistyvä sävellys piirtää taidokkasti koko levyn musiikillista linjaa. Nightwish ei tee kompromisseja. Nightwish ei kumartele. ”Music” on taideteos, jonka tehtävänä on herätellä kuuntelijaa avaamaan kaikki aistit.

Sittten onkin aika nostaa kierroksia. ”Noise” tuo jossain määrin mieleen ”Storytimen”,  mutta nyt vuoristoradassa kuljetaan hirveällä vauhdilla ilman turvakiskoja ja jarrumiestä. Emppu Vuorinen ei säästele kitaraansa ja riffit kuulostavat aidosti raskailta. ”Shoemaker” tasapainoittelee hienosti ja vie kuuntelijaa lähimmäksi yhtyeen tunnusomaisimpia piirteitä. Vahvat riffit ja sinfoniaosuudet paiskaavat reilusti kättä. Kappale jäi itselleni hiukan etäiseksi, mutta lisäkuunteluilla solmut tulevat varmasti aukeamaan. Välillä tuntuu kuin musiikki kuljettaisi kuuntelijaa eri maanosiin ja aikakausiin. ”Harvest” etenkin onnistuu tässä ja mielikuvat irkkutunnelmasta ja suuresta nuotiosta eivät ole kaukaa hauettuja. Emppu Vuorisen kitarasoolo sekä hienot lauluharmoniat tuovat kappaleeseen tarvittavaa syvyyttä ja tarttumapintaa. Levyn puolivälissä ”Pan” räjäyttää sitten lopullisesti tajunnan. Floor Jansen kuulostaa siltä kuin hänet olisi vapautettu kahleista. Vuorisen riffit uhkuvat voimaa ja voi hyvin kuvitella miten livenä niskanikamat saadaan uuteen järjestykseen. Orkesteriosuudet puhaltavat hirveällä voimalla viattomia ihmisiä kohti ikuista kadotusta. Tämä on hyvän ja pahan taistelu, jossa sarvipää näyttää päässeen niskan päälle. Voin vain kuvitella miten pääarkkitehti Holopainen myhäilee tyytyväisyyttään.

NW HN

”How`s The Heart” edustaa levyn kepeämpää puolta Troy Donockleyn hallitessa  soittimia täydellä sydämellä. Biisi toi jostain syystä mieleen aavikon ja vaaleanruskean värin. Hieno ja perinteisempi sävellys.  ”Procession” on ehdottomasti levyn kaunein kappale. Tämä tulee saamaan herkimpien fanien kyynelkanavat virtaamaan. Kyyneleet eivät ehdi edes kuivua, kunnes löydät itsesi Brasilian viidakoista. Olet keskellä suurta heimokokousta, mahdollisesti lämpenevässä padassa. ”Tribal” pommittaa hypnoottisesti eri lyömäsoittimia joka suunnasta ja mielikuvat hakeutuvat väkisinkin Sepulturan ”Roots” -levylle. Jos joku vielä väittää, ettei Nightwish osaa tehdä metallia on väärässä. Suomen paras heavy metal -lauluja, vihtahousu-Hietala vetäisee omat osuutensa erittäin vakuuttavasti. Herrahan tuntuu olevan parhaimmassa iässä vasta 50 vuoden rajapyykin jäädessä taakse.

Ykköslevyn päättävä ”Endlessness” tuntui edustavan seesteisempää ja selvästi rauhallisempaa linjausta, mutta ei mikään tyypillinen levyn päättävä balladi vaan loppua kohti myrskyn lailla nouseva ryöpytys.

Levyn viimeisten nuottien loputtua huoneeseen astuu täysi hiljaisuus. Sekunnit tuntuvat iäisyydeltä. Spontaanireaktio olisi nousta seisomaan ja karjaista perisuomalaiseen tyyliin ”perkele minkä levyn teitte!”. Lopulta tyydymme kumminkin antamaan aplodit kansainväliseen tapaan istuen. Mieli on täysin tyhjä. Katson muistiinpanojani ja mietin kauhuissani miten saa lukijoille kerrottua albumista riviäkään. Human :II: Naturen ykköslevy on jo itsessään niin järkälemäinen kokonaisuus, että sen sisäistäminen tulee ainakin itseltäni vaatimaan aikaa.

Pienen tauon jälkeen kuuntelimme levy 2:n instrumentaalin ”All The Works Of Nature Which Adorn”.  Reilu puolituntinen musiikillinen elämys on vaikea sisäistää kertakuuntelun perusteella. Mielessäni vilahtavat suurina kuvina avaruus, tähtitaivas, luonto, ihmisen syntymä… ja kuolema. Kaikki on kuvattu kauniilla ja koskettavalla tavalla. Lyhyesti päädyin kirjoittamaan muistiin ”kunnianosoitus elämälle”. Elokuva on vielä tekemättä. Musiikki on jo valmiina.

Nightwish on siinä mielessä harvinaisessa asemassa, että kilpailijoita ei tunnu olevan. Yhtyeen luoma maailma on täysin ainutlaatuinen. Tässä välissä haluan painottaa, että musiikillinen suunta on mennyt vain eteenpäin. Jos joku vielä odottaa uutta ”Oceanbornia” tai ”Wishmasteria”, niin tulee pettymään. ”Human :II: Nature.” on yhtyeen kunnianhimoisin ja voimakkain taidonnäyte. Uskon, että menestys tulee olemaan suurempaa kuin koskaan.

Human :II: Nature. julkaistaan 10.päivä huhtikuuta 2020.

Nightwish-kolmikko tyytyväisenä kuuntelusession jälkeen.

TEKSTI: JUHA KARVONEN
KUVAT: REELIKA JÄRVEKÜLG

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän