Saxon oli yksi uuden brittiläisen heavy metallin (NWOBHM/New Wave Of British Heavy Metal) johtohahmoista yhdessä Iron Maidenin ja Def Leppardin kanssa. Monet pitävät neljäntenä merkittävänä genren nimenä Motörheadia, toiset jo aiemmin aloittanutta Judas Priestiä. Jotkut nostavat vain Maidenin, Leppardin ja Saxonin listalle. Oli eturivissä sitten neljä tai kolme bändiä, Saxon oli kiistatta yksi näistä suurista.
Ennen 40 vuotta täyttävää ”Crusaderia”, alkujaan Barnsleysta kotoisin oleva yhtye oli julkaissut viisi studiolevyä ja yhden livelevyn. Suosio erityisesti kotimaassa oli kasvanut tasaisesti, viiden albumin noustessa sikäläisen listan 15 myydyimmän joukkoon. USA oli edelleen valloittamatta. Iron Maiden ja Def Leppard olivat jo nousseet käytännössä supertähti-sarjaan Amerikassa.
USA:n valloitus mielessä tuottajaksi valikoitui Kevin Beamish, jonka suurin saavutus oli REO Speedwagonin jenkkien listaykköseksi ja yli 10 miljoonaa kappaletta myyneen ”Hi Infidelity”. Samalla ”Crusader” päädyttiin myös äänittämään rapakon takana.
Mahtipontisella introlla käynnistyvä levy lyö heti ensimmäisenä tiskiin todellisen ässän keskiajan ristiretkistä kertovan nimikappaleen myötä. Komea biisi on onnistunut metalliklassikko, josta löytyy hieno intro, mahtava riffi, tarttuva kertosäe sekä vakuuttava kitarasoolo, eli käytännössä kaikki mitä, hevidiggari vuonna 1984 saattoi toivoa.
Alkuaikojen Saxon oli tyyliltään sekoitus heavy ja rokkia. Levyiltä löytyi aina mahtipontista heviä, sekä brittiläiselle pub rock-perinteelle kumartavaa suoraviivaista rokkausta. Tästä toisesta ääripäästä saatiin muistutus ”A Little Bit Of What You Fancyn” myötä ja mikä siinä, bändin osalta tämä rock’n’roll-meininki toimii siinä, missä metallisempi ote.
”Sailing To America” on väliinputoaja. Biisissä on mahtipontisempaa otetta, mutta toisaalta siinä kuuluvat selkeästi tuottaja Beamishin AOR-vaikutteet. A-puolen päätteeksi saadaan ilmoille Saxonin versio Sweetin vuonna 1974 julkaistun ”Sweet Fanny Adams” -albumin avauskappaleesta ”Set Me Free”. Saxon suoriutuu tästä rockpalasta mainiosti.
B-puoli käynnistyy sinkkuna julkaistun ”Just Let Me Rockin” myötä loistavasti. Raidan voi niputtaa Twisted Sisterin ”I Wanna Rockin” tai Helixin ”Rock Youn” hengenheimolaiseksi, sillä jokaisesta löytyy live-tilanteeseen kuin nakutettu kertosäe. Toki näistä ainoastaan yksi nousi sellaiseksi ”anthemiksi”, että sitä soitetaan yhä radioasemilla ja urheilutapahtumissa. ”Just Let Me Rock” on potentiaalinen hittibiisi, josta ei koskaan tullut hittiä ja ei siinä mitään, kappale on lajissaan onnistunut.
Lisää suoraviivaista rokkausta on luvassa ”Bad Boys (Like To Rock ’n’ Roll)” myötä. Tarttuva kertosäe ja onnistunut sovitus, mitä tästä voi muuta sanoa. Ja mitä oli hevilevy vuonna 1984 ilman voimaballadia? Tähän kysymykseen Saxon ei halunnut vastata, vaan iski tiskiin oman power balladinsa ”Do It All For You” myötä. Kappaleesta samat sanat, kuin ”Just Let Me Rockista”, biisi on selkeä hitti, josta ei sellaista saatu. Jos kyyneleet lompakkoon nostattavat voimaballadit ovat leipälajisi, tarkista tämä esitys. Saxon onnistuu siis hyvin herkistelyssään.
”Crusaderin” loppuun on päätynyt levyn kaksi keskinkertaisinta sävellystä, eli selkeästi jenkki-markkinoille suunnattu rokkari ”Rock City” ja raskaampi kyhäelmä ”Run For Your Lives”.
Suuri breikkaus ei Saxonilta tämän levyn myötä onnistunut, vaikka se on Saxonin uran myynein kokonaisuus saavuttaen kahden miljoonan rajapyykin. Kauas silti jäätiin bändin ja levy-yhtiön asettamista tavoitteista, sillä USA:ssa LP ei onnistunut nousemaan kuin sijalle 174 ja Englannisa korkein sijoitus oli 18. Edes tätä seurannut siirtyminen pieneltä Carrera levy-yhtiöltä massiivisen EMI:n leipiiin ei auttanut asiassa.
Oli syy sitten biiseissä tai yhtyeen ulkoisessa habituksessa, Saxon ei koskaan noussut siihen asemaan, minkä kilpakumppanit Iron Maiden ja Def Leppard saavuttivat. Toisaalta Saxon on jatkanut raiteillaan kuin juna ja taso on muutamia harha-askeleita lukuun ottamatta säilynyt korkeana. Tämä on kuultavissa myös uunituoreella ”Hell, Fire And Damnation” -albumilla, joka on jo kokoopanon 24. studioteos.
”Crusaderin” arviointi puolueettomasti on täysin mahdoton asia, sillä kyseessä on ensimmäinen Saxon-levy, jonka joskus 1980-luvulla varhaisteininä sain käsiini ja kyseessä oli rakkautta ensisilmäyksellä. Pidin albumista aikanaan valtavasti ja nyt sitä kuunnellessa muistin käytännössä kaikkien kappaleiden sanat ulkoa, vaikka en ole soittanut tätä kokonaisuutena läpi muutamaan vuoteen ennen tämän arvion tekemistä.
Mitä tässä selittelemään, ”Crusader” on SE Saxon-levy, jota teini-ikäinen Ilkka rakasti ja joka kuulostaa yhä mainiolta. Nostalgiaa? Kenties, mutta siitä en välitä. Erinomainen albumi.
9-/10
Ilkka Järvenpää
1. The Crusader Prelude
2. Crusader
3. A Little Bit Of What You Fancy
4. Sailing To America
5. Set Me Free
6. Just Let Me Rock
7. Bad Boys (Like To Rock N’ Roll)
8. Do It All For You
9. Rock City
10. Run For Your Lives
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}