Yksi raskaan musiikin tunnetuimmista ja lahjakkaimmista rumpaleista, Cozy Powell menehtyi auto-onnettomuudessa tarkalleen 20 vuotta sitten.
Powell soitti uransa aikana mm. Rainbowssa, MSG:ssä, Whitesnakessa sekä Black Sabbathissa. Hän korvasi hetkeksi Carl Palmerin Emerson Lake & Powell –kokoonpanossa ja viimeisinä vuosinaan soitti Judas Priest –kitaristi Glenn Tiptonin sekä Yngwie Malmsteenin kanssa. Hän esiintyi yli 30 vuotta kestäneellä urallaan kymmenillä levyillä ja vaikutti soittotyylillään lukuisiin metallimusiikin rumpaleihin.
Colin Trevor Powell syntyi Gloucestershiressa, Englannissa 29.12.1947 ja adoptoitiin. Hän ei koskaan tavannut biologisia vanhempiaan. Rumpujen soiton jazz-rumpali Cozy Colelta lempinimensä Cozy ottanut Powell aloitti 12-vuotiaana ja 1960-luvun alkupuolella esiintyi ensimmäisessä yhtyeessään Corals. Setissä oli jo varhain mukana rumpusoolo. Rumpalin seuraava yhtye The Sorcerers sai jonkin verran mainetta heavy metallin syntypaikassa, Englannin Birminghamissa. 1960-luvun lopulla Powell ystävystyi paikkakunnalla Robert Plantin, John Bonhamin, Tony Iommin ja Noddy Holderin kanssa luoden korvaamatonta musiikillista verkostoa tulevaisuutta varten. Kaikki edellä mainitut nuoret muusikot olivat tuolloin vielä tuntemattomia suuruuksia.
Sessiotöiden jälkeen Cozy sai ensimmäisen merkittävän pestinsä Jeff Beck Groupissa 1970. Powell soitti kitaristilegendan taustalla vuoteen 1972 saakka. Tämän jälkeen Bedlam-yhtyeessä mies saavutti jo omillaan listamenestystä ja teki myös soololevytyksiä. Vuonna 1974 hän oli perustanut oman bändinsä Cozy Powell’s Hammer, joka sai jonkin verran suosiota. Huippumenestys odotti kuitenkin edelleen itseään ja Cozy harkitsi jopa kokonaan uranvaihtoa toiseen rakastamaansa lajiin, kilvanajoon sekä moottoripyöräilyyn.
Tilanne muuttui nopeasti, kun Ritchie Blackmore kutsui Cozyn Rainbow-yhtyeensä riveihin ja ”Rainbow Rising” –albumi nousi klassikoksi vuonna 1976. Powell kiersi yhtyeen mukana maailmaa seuraavien viiden vuoden ajan. Cozy ei pitänyt bändin ”Down To Earth” (1979) levyllä alkaneesta kaupallisemmasta suunnassta ja poistui riveistä elokuun 1980 Monsters Of Rock –esiintymisen jälkeen.
Rainbown jälkeen Cozy soitti bänditoverinsa Graham Bonnetin ”Line Up” (1981) soololevyllä, MSG:ssä sekä Whitesnakessa vuodet 1982-1985. 1980-luvun puolivälissä vuorossa olivat Emerson Lake & Powell sekä tähtimiehistä koostunut Phenomena-projekti. Vuonna 1988 hän liittyi Black Sabbathiin, jossa vaikutti kahteen otteeseen soittaen levyillä ”Headless Cross” (1989), ”Tyr” (1990) sekä ”Forbidden” (1995). Ronnie James Dion palatessa yhtyeeseen vuonna 1991, Powell oli hetken mukana kuvioissa. Dio ja Powell huolimatta 1970-luvun yhteisestä ajastaan Rainbowssa, eivät olleet yhteisellä linjalla ja tunnelma studiossa oli ajoittain kireä. Powellin loukkaannuttua hevosonnettomuudessa, ongelma ratkesi itsestään Vinnie Appicen astuessa kehiin. Sabbathin kasattua alkuperäisen kokoonpanonsa Powell työskenteli Queen-kitaristi Brian Mayn kanssa ja viimeiseksi Yngwie Malmsteenin yhtyeessä.
Cozyn soittoa kuullaan Malmsteenin 1998 levyllä ”Facing The Animal”. Hän esiintyi myös Judas Priest –kitaristi Glenn Tiptonin ja The Who –basisti John Entwistlen kanssa 1990-luvun puolivälin sessioissa. Levy ”Edge Of The World” ilmestyi vasta Cozyn kuoleman jälkeen 2006. Hänen viimeiseksi sessiokseen jäi Colin Bluntstonen pitkäsoitto ”The Light Inside”. Vuonna 1998 ilmestyi myös viimeinen soololevy ”Especially For You”.
1980-luvulla Powell esiintyi BBC:n ennätysten rikkomisohjelmassa ”Record Breakers”, jossa hän soitti 400 rumpua minuutin aikana. Esitys katsottavissa alta:
Cozya oli aina kiinnostanut vauhti. Mies toimi jopa Formula3–ajajana Hitachille 1970-luvulla ja harrasti myös moottoripyöräilyä. Kerran Cozy ajoi tutkaan 210 km/h japanilaisella pyörällään, mutta ymmärtäväinen oxfordilainen poliisi pyysi mieheltä nimikirjoitusta ja merkitsi nopeudeksi ainoastaan 160 km/h. Oikea luku olisi aiheuttanut ajokortin menetyksen.
Nopeus koitui kuitenkin lopulta rumpalin kohtaloksi. Powell kuoli 5.4.1998 ajettuaan matkalla naisystävänsä luokse Saab 9000 –autonsa 167 km/h vauhdilla ulos tieltä. Rumpali lensi ikkunasta ja kuoli vammoihinsa sairaalassa. Tutkimusten mukaan Cozyn veren alkoholipitoisuus oli yli lain salliman rajan, eikä rumpalilla ollut turvavyötä. Renkaassa havaittiin myös puhkeama, joka saattoi aiheuttaa ajoneuvon hallinnan menetyksen.
Kuolemansa hetkellä Cozyn oli tarkoitus lähteä kiertueelle Yngwie Malmsteenin kanssa, mutta oli joutunut vetäytymään harjoituksista olkapäävamman takia. Hän oli menehtyessään 50-vuotias. Powellin muistomerkki paljastettiin vuonna 2016 Cirencesterissä. Paikalla olivat miehen entiset bänditoverit Tony Iommi, Neil Murray, Tony Martin, Bernie Marsden, Don Airey sekä Brian May.
Powellin soitto oli erittäin voimakasta ja ulkoisesti kevyen näköisestä tyylistään huolimatta hän tarjosi jo 1970-luvun puolivälissä metallikonserteista tuttuja soundeja. Cozy esitti säännöllisesti livenä klassisesta musiikista ja eri teemoista inspiraatiota lainannutta sooloaan, jonka nimeksi muovautui eksoottisesti ”633 Squadron/1812 Overture”. Hänen ”Dance With The Devil” –instrumentaalinsa ylsi poikkeuksellisesti sijalle 3 brittien listoilla.
Keith Emerson muisteli Powellin kerran harjoituksissa koonneen massiivisen rumpusettinsä, mutta muistaneen sen jälkeen jättäneensä rumpukapulat kotiin:
He considered using some fallen branches from my orchard, until a local farmer drove into town to get some proper ones. They weren’t the correct weight, but were sufficient when he held them upside down using the fat end. Then he’d do his drum solo, and it would be like World War III had broken out.
Teksti: Ville Krannila
RIP Cozy Powell. Alta saa katseluun rumpalin uran parhaita esityksiä ja soolomateriaalia:
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
