Yngwie Malmsteen – Facing The Animal (1998)

Ruotsin neoklassisen kitaran pioneeri Yngwie Malmsteen ei turhia esittelyjä kaipaa. Herran 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuolen julkaisut ovat ansaitusti jokaisen kitarasankarin vakiokuuntelussa. Sen sijaan vuoden 20 vuoden takainen ”Facing The Animal” on harvemmin mainittuna erilaisilla kunnialistoilla. Tosiasiassa kyseessä on ehkä kaikkien aikojen kovin Malmsteen-julkaisu kappaleiden laadultaan ja myös miehen kitaroinnin osalta.

Rumpalilegenda Cozy Powell teki tällä levyllä yhden viimeisistä esiintymistään ennen traagista menehtymistään autokolarissa. Powellin vahvan sekä persoonallisen tyylin merkitystä ei voi aliarvioida ja rummut ajavat biisejä hienosti eteenpäin. Laulussa nykyään Candlemasissa vaikuttava Mats Levén osoitti myös olevansa mies paikallaan, halliten voimakkaat melodiat ja tunnelmalliset hetket mainiosti. Harmillisesti ”Facing The Animal” jäi Powellin ja Levénin ainoiksi studiolevytyksiksi Yngwien kanssa.

Biisien osalta liikutaan alusta lähtien loistavissa merkeissä, eikä levyltä löydy juurikaan heikkoja hetkiä. Heti alkuun lyödään tiskiin ”Braveheart”, joka sisältää Malmsteenin versioinnin Gary Mooren hitin ”Over The Hills And Far Away” folk-riffistä, Malmsteen tekee täsä omaa musiikkiaan rautaisella ammattitaidolla. Seuraavaksi kehiin tuleva nimibiisi on hieman hitaampi rutistus ja osoittaa hyvin suuntaa koko levylle, jossa nopeammat sekä keskitempoiset kappaleet vuorottelevat toimivassa kokonaisuudessa.

”Alone In Paradise” ja ”Another Time” kuulostavat kieltämättä kuin Eurovision kilpailukappaleilta, mutta niin vain melodiat vievät mukanaan. Balladi ”Like An Angel” valuttaa teemallaan siirappia Yngwien vaimon suuntaan, mutta taas kerran biisi jää soimaan päähän.

Nyt vuosien jälkeen esiin nousi erityisellä tavalla “Only The Strong,” jossa Malmsteen kunnostautuu yhdellä uransa parhaista kitarariffeistä ja melodia on jälleen kerran vastustamaton. Levén hallitsee suvereenisti nämä hiukan raskaammat kohdat ja pakko on mainita myös Mats Olaussonin koskettimet, jotka tukevat menoa hyvin taustalla.

Lopuksi Yngwie itse todella näyttää parasta osaamistaan. Miehen tyyli jakaa mielipiteitä, ja toki uudempi tuotanto on unohtanut itse kappaleet tuhansien nuottien ilotulituksessa. ”Facing The Animalilla” Malmsteen sen sijaan tarjoilee tarttuvia sooloja ja melodiakulkuja, jotka tukevat hyvin erinomaisesti sävellettyjä biisejä. Biiseille annetaan tilaa rakentua ja hengittää luonnollisella tavalla, eikä liiallinen showkitarointi pilaa menoa missään vaiheessa. Levyn päättävä ”Air On A Theme” on se ainoa ja riittävän lyhyt instrumentaali, joka Vivaldia lainaten päättää 12 biisin voittokulun kauniilla ja täydellisellä tavalla. Albumin tuotanto on myös onnistunut erinomaisesti ollen saman aikaisesti raskas ja ilmava.

Sinänsä ansaitusti klassikon aseman saaneet ”Odysseyt” ja ”Trilogyt” voidaan tässä kohtaa hetkeksi unohtaa, sillä tämä on se kirkkain timantti Yngwie Malmsteenin diskografiassa. Hölmöä kansikuvaa lukuun ottamatta ”Facing The Animal” on edelleen täyttä rautaa.

9/10

Ville Krannila

1.Braveheart
2.Facing The Animal
3.Enemy
4.Sacrifice
5.Like An Angel
6.My Resurrection
7.Another Time
8.Heathens From The North
9.Alone In Paradise
10.End Of My Rope
11.Only The Strong
12.Poison In Your Veins
13.Air On A Theme

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here