30 vuotta sitten ilmestynyt ”Fate Of Nations” on Robert Plantin soolotuotannon helmi, ja osoitti viimeistään hänen taiteellisen suuruutensa ja tulkinnan monipuolisuuden. Jo edeltäneellä ”Manic Nirvana” -albumilla laulaja oli viimeinkin hyväksynyt menneisyytensä osaksi itseään ja julkaissut onnistuneesti omaa musiikillista identiteettiään ja entistä yhtyettään fuusioivan kokonaisuuden. ”Fate Of Nations” vei tämän askelta pidemmällä ja on kaikilta osa-alueiltaan monipuolisempi, melodisempi ja rikkaampi julkaisu.
Kyseessä oli Plantin uran kuudes studioalbumi, ja monet pitävät sitä yhä hänen parhaimpana saavutuksenaan sooloartistina. Musiikki on yhdistelmä rockia, folkia ja maailmanmusiikkia, esitellen Plantin monipuolisuutta laulajana ja lauluntekijänä. Sen kaupallinen menestys jäi valitettavasti grungen valtakaudella vaisuksi.
Vokalisti itse korosti halunneensa palata materiaalilla takaisin musiikilliseen historiaan. Hypnotisoivan tunnelman sekä Led Zeppelinin kaikuja sisältävän kitarariffin saatteleva avausnumero ”Calling To You” iskee koukkunsa kuuntelijaan, ja ote säilyy vakaana aina tunnelmalliseen balladiin ”29 Palms” saakka.
Monet ylistävät Tim Hardin -coveria ”If I Were A Carpenter”, joka on ainoana esityksenä jäänyt elämään myös tämän vuosituhannen Plant-settilistoissa, mutta sitä seuraava ”Colours Of A Shade” on todellinen melankolisen ja riisutun tunnelmoinnin mestariteos. Maartin Allcock osoittaa kappaleessa multi-instrumentalistin taituruutensa. Levyn loppuosa on selvästi haasteellisempi ja monipolvisempi, mutta albumi säilyttää verevyytensä aina kalkkiviikoille kun ”Network News” toteaa lakonisesti ”Upon these sands such damage done To spoil Gods finest treasure”.
Plantia säestää useista laatumuusikoista koostuva ryhmä johtotähtinään Kevin MacMichael, Charlie Jones, Phil Johnstone sekä Pete Thompson. Yksittäisistä vierailijoista Nigel Kennedy esittää loistavan viuluosuuden ”Calling To Youssa” ja muualla erityisesti taustalaulajat tuovat lisäsävyä. Taustayhtye tekee varmaa työtä, mutta Robertin tulkinta on silti keskiössä.
Aikakauden muista rock-levyistä ”Fate Of Nations” erottuu sanoitusten syvyyden ja emotionaalisen leveyden kautta. Kappaleet käsittelevät rakkauden, menetyksen ja lunastuksen teemoja, ja Plantin voimakas laulu herättää nämä tunteet henkiin. Kaikille levyn maailmanparannusteema ei uponnut, ja tällaiselle paatokselle oltiin erityisesti 1990-luvulla suorastaan allergisia. Tässä saattaa olla selittävä tekijä sille, ettei myyntiluvuissa juhlittu. Plantin usein harrastama kaikusoundi vokaaleissa on myös jakanut mielipiteitä, ja moni piti tätä edellisen vuosikymmenen jäänteenä.
Levystä muodostui joka tapauksessa aikakauden päätös. Seuraavana vuonna David Coverdalen ja Jimmy Pagen yhteistyöstä virikkeen saanut Plant palasi Pagen kanssa Zeppelin-musiikin pariin seuraavaksi viideksi vuodeksi. Tämän jälkeen uudelle vuosituhannelle saavuttaessa Plant siirtyi lopullisesti folk- ja etnisen musiikin polulle, jota laulaja on kulkenut päättäväisesti näihin päiviin saakka. Mielessä on vielä Plantin kyyninen lausahdus Puistobluesin lavalta kesällä 2000 yleisön huudellessa tuttuja Zeppelin-toiveita: ”No no, we’re past that”.
Led Zeppelin on lopullisesti kuopattu, mutta ”Fate Of Nations” todisti menneisyyden ja nykyhetken onnistuneen sulauttamisen olevan mahdollinen.
8½/10
Ville Krannila
1.Calling To You
2.Down To The Sea
3.Come Into My Life
4.I Believe
5.29 Palms
6.Memory Song
7.If I Were A Carpenter
8.Colours Of A Shade
9.Promised Land
10.The Greatest Gift
11.Great Spirit
12.Network News
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}