[three_fourth]Saksalais-romanialainen Powerwolf on paukuttanut koukuttavaa voimametalliaan jo kuuden levyn verran. Suosio Euroopassa on kasvanut kovalla nosteella ja tällä hetkellä bändin julkaisut asettuvat jo melko koville listasijoituksille. Edeltävä levy ”Preachers Of The Night” täräytti ykkössijan Saksan listalla ja maailmanlistoilla sijoitus oli 38. ”Blessed & Possessed” meni Saksassa suoraan sijalle 3. Jokainen itseään kunnioittava musadiggari tosin tietää, että listasijoitus ei ole musiikin laadun kriteeri. Powerwolfin kohdalla menestys on kuitenkin ansaittua ja kovan työn tuottamaa hedelmää.
Yhtye pistäytyi myös Suomessa vuonna 2014 Tavastialla ja Tuska-festivaalissa. Olin todistamassa kumpaakin keikkaa ja vaikka yhtye ei meidän nurkilla vielä nauti samanlaisesta nosteesta kuin muualla Euroopassa, niin siemen on kylvetty ja bändin susilauma jatkaa sikiämistään.
Blessed & Possessedin kappalemateriaali on jo heti ensi tahdeista lähtien sitä mitä Powerwolfilta odotetaankin. Biisit soivat jylhästi ja mahtipontisesti laukkakitaroilla kirkkouruilla, tuplabasareilla, kuoroilla ja ennen kaikkea laulaja Attilan komealla bassotenorilla, joka parhaimmillaan nostattaa kylmät väreet niskavilloihisi. Sen verran hyvin taipuu esimerkiksi biisit “Dead Until Dark” ja “Christ & Combat”. “Army Of The Night” on tarttuva bilehevibiisi ja huikean hyvä “Armata Strigoi” vyöryttää vampyyriarmeijan kimppuusi. Keskitempoinen tilanteen tasaaja “We Are The Wild” taasen rauhoittaa jo käpälistä lähtenyttä susihyökkäystä. Sitten mennäänkin jo niin perussusikamassa että vasta “Sanctus Dominus” herättää latinankielellään ja erityisen hyvällä melodiallaan. Levyn päättää yli viisiminuuttinen majesteettinen eepos “Let There Be Night”, joka noussee yhdeksi parhaimmaksi susivirreksi ikinä. Kerrassaan huikea tapa päättää levy!
Powerwolf ei synnytä tällä levyllä mitään uutta sen musiikilliseen repertuaariin. Sen sijaan se kierrättää vanhoja hyviksi havaittuja jippojaan biisi biisiltä. Mukana on kaikki rakkaat voimasusi-kliseet hallelujineen, aameneineen, latinan kielisine osuuksineen ja kuorolauluineen. Se ei tämän bändin kohdalla ole kuitenkaan huono asia, vaan jopa toivottavaa. Powerwolfin ei tarvitse uudistua tai keksiä pyörää uudelleen. Se on jo tuonut hieman tylsäksi käyneeseen Power Metal genreen oman juttunsa joka toimii heidän tavoillaan ja ehdoillaan. Biisit ovat rakenteeltaan ja melodioiltaan toimivia, koukuttavia ja järjestään hyviä. Powerwolf on bändi, jota on ilo kuunnella ja katsella. Blessed & Possessed ei tee sääntöön poikkeusta. Levyllinen susimetallia on ohi ennen kuin ehdit hallelujaa sanoa ja huomaat laittavasi sen uudelle rundille. Kappaleiden tematiikka poukkoilee tuttuun tyyliin sekä taivaallisissa että infernaalisissa julistuksissa. Onko bändi kallellaan ylös vai alas on varmasti aika yhdentekevää kenelle tahansa heviveljelle.
Levyn kansitaiteen on jälleen taiteillut bändin kitaristi Matthew Greywolf, jonka graafisen suunnittelijan tausta ei voi jäädä huomaamatta. Kansi ja booklet on saksalaisella jämptillä viimeiseen pilkkuun ja ümlautiin asti viilattu visuaalinen teos, joka tukee mallikkaasti Blessed & Possessedin teatraalisia säveliä.
Jos haluat maksimoida kuuntelunautintosi, niin haastanpa sinut, rakas Metalliluolan lukija, keksimääni Powerwolf-juomapeliin. Aina kun kuulet lyriikoissa (voit käyttää mitä tahansa Powerwolfin levyä tässä pelissä) sanan ”halleluja”, ”amen”, ”sanctus”, ”blood”, ”maria” tai ”night” otat huikan valitsemaasi voimanestettä. Mutta ollos varoitettu! Omalla kohdallani jo ensimmäisen biisin aikana äänihuuleni herkistyivät ja laulaa luikautin (ulvoin) muutamat hallelujat. Dead Until Darkin jälkeen lompakkooni ilmestyi lisää rahaa! Army of the Nightin aikana teki hhirveästi mieli soitella hywille ysthäwälle ja viimeisthään We Are The Wildin jälkehen katkes film…
Seuraavana päivänä kuuntelin levyn loppuun.
Albumin spessuversion mukana tulee myös Metallum Nostrum-niminen bonuslevy, jolla Powerwolf esittelee soittotaitoaan coveroiden omia mielibiisejään. Kappaleet on bookletin esittelytekstin perusteella nauhoitettu melkein kertaotoksilla, jota hieman epäilen. Sen verran kovat coverit on bändi nyhtänyt. Levyllä on todella hyvin ristiinnaulittuja biisejä esimerkiksi Judas Priestiltä, Savatagelta ja Running Wildilta. Powerwolf on niin juurtunut kakkoslevynsä Lupus Dein jälkeen omaan tyyliinsä ja soundiinsa, että oli mielenkiintoista kuulla miten susijengiltä taipuu muunlainen metalli. Hyvinhän se taipuu, sitä ei voi kiistää. Se itse asiassa taipuu aivan h*lvetin hyvin. Blessed & Possessed kannattaa ehdottomasti hankkia tämän spessun kera jotta kuuntelunautintosi olisi täydellinen. Tilaapa vielä EMP Kelch Edition, niin voit pelata Powerwolf-juomapeliä omasta Powerwolf ehtoollismaljastasi! Siinä alkaa olemaan palikat paikoillaan ja metallimiehen ilta hipoa täydellisyyttä! Aamen!
8½/10
Pete Alander
[/three_fourth] [one_fourth_last]
01. Blessed & Possessed
02. Dead Until Dark
03. Army Of The Night
04. Armata Strigoi
05. We Are The Wild
06. Higher Than Heaven
07. Christ & Combat
08. Sanctus Dominus
09. Sacramental Sister
10. All You Can Bleed
11. Let There be Night
01. Touch Of Evil (Judas Priest)
02. Conquistadores (Running Wild)
03. Edge Of Thorns (Savatage)
04. Power And Glory (Chroming Rose)
05. Out In The Fields (Gary Moore)
06. Shot In The Dark (Ozzy Osbourne)
07. Gods Of War Arise (Amon Amarth)
08. The Evil That Men Do (Iron Maiden)
09. Headless Cross (Black Sabbath)
10. Night Crawler (Judas Priest)[/one_fourth_last]
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
