Joensuusta kotoisin oleva progressiivista rokkia soittava Pi Mezon julkaisi debyyttilevynsä ”A Lone” 7.7.2017. Bändin omakustanteena julkaistu debyytti on kunniahimoinen veto, sillä kyseessä on teemalevy, joka käsittelee yksinäisyyttä ja sen aiheuttamia tunteita.
Levy starttaa pitkällä ”Echo Imagesilla”, joka toi varsin pian mieleen Anatheman ja taustalla kummittelee Porcupine Treen haamu. Biisissä tunnelmaa maltetaan kehitellä rauhassa ja kaikki peruspalikat ovat periaatteessa kohdallaan.
Omiksi suosikeiksi levyltä nousivat kieroutuneen lastenlauluteeman ympärille rakennettu instrumentaali ”The Sequela Dance” sekä sitä seuraava ”Empty Dreams”. Biisissä vainoharhainen prog-rock kohtaa varsin onnistuneet lyriikat, jotka vokalisti Jarkko Maula osaksi sylkee kuulijan niskaan. Toinen suosikkini oli ”Remember Me”, jossa bändi onnistuu naittamaan varsin onnistuneesti vainoharhaisuuden ja herkkyyden.
Mitä Pi Mezonista jäi käteen? Bändi osaa soittaa ja omakustanteeksi soundit sekä tuotanto ovat yllättävän laadukasta tasoa. Bändin biisintekijä multi-instrumentalisti Ilja Koslonen on selkeästi taitava muusikko, hyvä lyyrikko, sekä pätevä biisintekijä. Pi Mezonista kuuluu kuitenkin liikaa useiden 2000-luvun tunnelma-progen jättiläisten vaikutus. Vaikutteet sinällään eivät haittaa, mutta Joensuun miesten suoritus jää harmittavan usein hieman valjun imitaation asteelle. Esimerkkinä vokalisti Maulan sinällään pätevä vokalisointi: Mies osaa laulaa, mutta en parhaalla tahdollakaan löydä vokalisoinnista Herra Maulaa eli persoonallisuus loistaa poissaolollaan. Pikemminkin vokaaleista tulee usein mieleen ajatus siitä, että nyt lauletaan näin, koska isot pojat maailmalla tekevät juuri samoin. Tästä ei ole enää pitkä matka lukion musiikkiluokka-meininkiin (kaikki kunnioitus musiikkiluokkia kohtaan), mutta kyseinen mielikuva ei mielestäni mairittele ketään.
Vinkkinä jatkoon antaisin koko bändille: enemmän sielua, sydäntä ja pientä vaarantunnetta peliin ja toisaalla vähemmän turhaa jäljittelyä sekä analysointia. Rahkeet huomattavasti parempaan on olemassa, sillä kyse ei ole todellakaan rakennuspalikoiden puutteesta. Niitä nimittäin löytyy rutkasti, kunhan piilevä potentiaali saadaan vaan raavittua esille. Ehkäpä ulkopuolisen tuottajan käyttäminen voisi auttaa repimään bändissä piilevät kyvyt esiin? Mene ja tiedä.
6½/10
Ilkka Järvenpää
- Echo Images
- The Puppet
- One Of The Others
- Another Prey
- The Sequela Dance
- Empty Dreams
- A Glassful Of Liquid Friends
- Remember Me
- Images
- The Puppet Pt. 2
- The Harmony In Reverse
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 - levyarvio. Ilkka Järvenpää, Metalliluola.){kind=link}