[three_fourth]Helsinkiläisen Kaleidoboldin orkesterin nimeä kantanut debyyttialbumi oli yksi mielestäni yksi viime vuoden parhaista levyistä, joten kun postiluukkuuni pärähti orkesterin kakkosalbumi, niin odotukset olivat tämän helsinkiläisen voimatrion toisen levyn suhteen melkoisen korkealla.
Albumi starttaa instrumentaali-hurrikaanilla Off the cuff, joka osoitaa heti kättelyssä, että bändi ei ole menettänyt ainakaan vimmaansa varsin tiukan rundaamisen seurauksena. Levyn toinen kipale Murderous ways on mainio psykedeelinen rock-veto, joka tuo välillä mieleen The Doorsin, välillä Black Sabbathin, seisoen silti vankasti omilla jaloillaan. Kolmas The Crux jatkaa rokkimeiningeissä, rokaten jopa varsin suoraviivaisesti jos meininkiä vertaa esimerkiksi orkesterin ensimmäisen levyn trippailuun. Inbred, levyn neljäs kappale starttaa villillä basso-virveli-hi hat-introlla kunnes kitaristi/laulaja Sampo Kurjen kitara vie biisin aivan toisiin tunnelmiin. Pitkä intro purkautuu raskaaseen Sabbath-henkiseen riffittelyyn, josta siirrytään hippi-osaan, laulun viimeistellessä tunnelman reggae-tupakin katkuiseksi fiilistelyksi. Useita osia sisältävä viisu nousikin yhdeksi omaksi suosikikseni The Zenith cracksilta.
Levyn viides raita, instumentaali Helle käynnistyy mainiolla jazz-henkisellä kitaroinnilla, kasvaen siitä Kurjen taidonnäytteeksi miehen maalatessaan kitarallaan melkoisen värikollaasin. Levyn loppusuora käynnistyy roisisti rokkaavalla Steal my thunderilla. Orkesterille tyypillisen tapaan bändi upottaa mainioon rokkiviisuun hienon häröily-osan noin kolmen minuutin rokkaamisen kohdalle. Levyn toiseksi viimeinen kipale City of the sun starttaa raskaalla Sabbath-henkisellä riffillä, purkautuen siitä Kurjen Tony Iommi-henkiseen sooloiluun. Raskasta vyörytystä maustetaan nopeammalla rokkiosalla ja minun on pakko mainita erikseen lehmänkellon käyttö tässä varsin mainiossa kipaleessa. Levyn viimeinen viisu Spoil, on mainio kymmenen minuuttinen happotrippi, joka sisältää useita osia ja erilaisia tunnelmia.
Kaleidobolt iski ensimmäisellä levyllään kuin puskasta tähän kuulijaan ja ainakin minulla odotukset toista levyä kohtaan olivat siitä johtuen melkoiset. Orkesteri ei kuitenkaan ole missään nimessä pelännyt toiseen levyyn kohdistuneita odotuksia, vaan bändi on yhä oma itsensä ja rokkaa ylpeästi rinta kaarella. Jos yhtyeen toista levyä vertaa bändin debyyttiin on meininki ehkä hieman rokkaavampaa, mikä ei ainakaan minua haitannut. Ihan debyytin kaltaista ihastusta levy ei minussa herättänyt, mutta annetaampa ajan kulua ja kappaleiden kasvaa kasvamistaan. Vahva suoritus kovassa nosteessa olevalta triolta.
8-/10
Ilkka Järvenpää
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Off The Cuff
2. Murderous Ways
3. The Crux
4. Inbred
5. Helle
6. Steal My Thunder
7. City Of The Sun
8. Spoil[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Ilkka Järvenpää, Metalliluola.){kind=link}