Metalliluotain - syväluotaavia kolumneja asiasta ja sen vierestä
Metalliluotain – syväluotaavia kolumneja asiasta ja sen vierestä

”There’s an evil virus that’s threatening mankind” pelotteli metallijätti Iron Maiden Blaze Bayley keulillaan vuonna 1996. Aikana joka oli brittilegendalle ja samalla koko hevimusiikille kaikkea muuta kuin myötämielinen rockmaailman hoivatessa grungekrapulaansa, aihevalinnassa maistui entisten, parempien aikojen haikailu.

Nyt tekisi mieli havitella tuota aikaa takaisin.

25 vuotta myöhemmin ”Virus”-kappaleen genrelleen tavallinen dystopiamaalailu on muuttunut realismiksi: maailman valloittanut virus on todellinen uhka ihmiskunnan normaalille elämälle ja ajat ovat hevimusiikille – eikä enää vain sille – jälleen vaikeammat kuin koskaan. Keikkoja ei ole, festarit on peruttu, merkka ei myy, raha ei vaihda omistajaa. Kaikki kärsivät, kukaan ei hyödy.

Onko toivoa todellisuuden muuttua takaisin dystopiaksi? Onko tuore hevi pysyvästi enää vain ruokakaupan laarin anti?

Koronavuosi 2020 vaikutti murjovasti kaikkeen ja kaikkiin, myös ja ennen kaikkea musiikkialaan. Sleepy Sleepers -klassikon premissi ”kukaan ei soita enää Abbaa kun hevi tulee ja hevi tappaa” voidaan nyt kuulla ”kukaan ei soita enää heviä tai virus tulee ja virus tappaa”. Hevi-sanakin voidaan jättää välistä pois. Kukaan ei soita enää yhtään mitään.

Vai soittaako?

Maidenin albumin ulkopuolinen single ”Virus”, ensimmäinen moinen sitten vuoden 1980 ”Women In Uniform” -coverin, kertoi pöpön olevan ”a menace to society, a social disease”; uhka yhteiskunnalle, sosiaalinen tauti. Vaikka ”Viruksen” virus onkin ajatustoimintaan ja moraaliin hyökkäävä, se leviää kuten COVID-19 ja sen muunnelmat eli ihmisten, meidän sosiaalisten eläinten, kanssakäymisellä.

Ironista on, että juurikin kanssakäymistä me tarvitsemme. Muuten tulemme hulluiksi. Pohjois-Amerikan tapahtumista päätellen osa lienee tullut jo.

Pandemian todellisista vaikutuksista saamme kärsiä vielä pitkään. Silti yksi asia on aivan varma: rock and roll ja hevi eivät kuole kuin kuolemalla. Yksi pandemia ei siihen pysty – pandemia on yksi laulun aihe lisää.

Tätä lukiessasi juuri tähän aikaan jossain – ja voit olla varma, että useammassa kuin yhdessä lokaatiossa – kitaroita ja rumpuja kuritetaan kiukkuisemmin kuin koskaan aiemmin. Tämä sota on globaali ja kaikkien yhteinen ja tässä olemme kaikki (ehkä sitä ihan misantrooppisinta osastoa lukuun ottamatta) samalla puolella.

Halumme rokata kuolee vasta ja vain elämänhalumme myötä. Long live rock!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here