Mötley Crüe on ohi tänään. Yhtye esiintyy viimeistä kertaa konsertissa Los Angelesissa.
Jäsenet eivät ole sulkeneet pois mahdollisuutta uusista levytyksistä, mutta niiden todennäköisyys on pieni. Ja Mötley Crüe kokemuksena on aina ollut tarkoitettu elävän yleisön eteen, jossa bändin tulilanka räjäyttää viimeiset raketit tänään uuden vuoden 2016 kunniaksi.
Crüe perustettiin Los Angelesissa tammikuussa 1981. Nopeasti bändi nousi yhdeksi hard rockin ja heavy metallin pahamaineisimmista kokoonpanoista. Sen alkuperäinen ja edelleen viimeisellä keikalla esiintyvä miehistö, laulaja Vince Neil, kitaristi Mick Mars, basisti Nikki Sixx sekä rumpali Tommy Lee räiskyi tulta ja energiaa niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin.
Mötley Crüe vetosi alusta alkaen faneihin elämää suuremmalla imagollaan ja kappaleillaan, jotka olivat saman aikaisesti tarttuvia, todellisesta katuelämästä inspiraationsa poimivia ja tihkuivat voimaa sekä seksiä. Yhtye loi faneilleen oman maailmansa, jossa kaikki oli mahdollista. Tämä maailma on jatkanut kasvuaan vuosikymmenien aikana ”The Dirt” biografiakirjan ja legendoiksi muodostuneiden tarinoiden siivittämänä.
Biisit levyillä ”Too Fast For Love,” (1981) ”Shout At The Devil” (1983) sekä ”Theatre Of Pain” (1985) olivat yksilön voimaa ja vapautta korostavia. Mötley Crüe tuntui kertovan kuuntelijalle viestin: ”vapaus tekee sinusta sankarin.” Bändiin ”Shout At The Devilillä” liitetty satanistinen imago ei sekään kääntynyt yhtyettä vastaan, vaan osaltaan vielä kasvatti suosiota. Jo toisen albuminsa myötä bändi kiersi Amerikkaa yhdessä Ozzy Osbournen kanssa valtaisan suosion saattelemana. Kiertueesta muodostui yksi The Dirt-kirjan herkullisimpia tarinanlähteitä. Skandaalit, huumeet, väkivalta ja vieroitushoidot olivat läsnä kaikessa yhtyeen toiminnassa alusta lähtien. Nikki Sixx totesi jo varhain: ”Joskus minusta tuntuu, ettemme saa tarpeeksi musiikillista arvostusta. Meitä ei oteta vakavasti.” Tosiassa Mötley Crüen musiikkia ei olisi voinut esittää mikään muu yhtye millään muulla tavalla, niin lavalla kuin sen ulkopuolella. Kuvitelkaa jos biisin ”Red Hot” olisi esittänyt esimerkiksi Poison? Asiat usein ovat toteutuneet kuten niiden on aina ollut tarkoitus.
Myöhemmin 1980-luvulla Crüen ulosanti siirtyi enemmän hard rock-painotteiseksi ja biisit nousivat glam metallin kulmakiviksi levyillä ”Girls Girls Girls” (1987) ja ”Dr. Feelgood” (1989). Yhtyeen manageri toimi häikäilemätön Doc McGhee, joka piti nimen pinnalla silloinkin kun muut glam-yhtyeet vajosivat syvään suohon thrash metallin ja grungen vallatessa alaa. Kiitokseksi mies sai potkut sotkuista, jotka liittyivät yhtyeen esiintymiseen Moskovan ”Rock & Peace” – festivaaleilla vuonna 1989. ”Dr. Feelgood”-kiertue oli vielä menestyksekäs, mutta kovin suosio alkui väistämättä hiipua.
Muutosten aika oli lopullisesti edessä kun Vince Neil jätti yhtyeen vuonna 1992. Klassikkolevyjen aika oli ohi ja vaikka bändi koitti kasvojen puhdistusta uuden solistin John Corabin kanssa, Nirvanan ja Soundgardenin rinnalla ei Mötiköillä ollut mahdollisuuksia. Paradoksaalisesti paras 1980-luvun soundinen Mötley Crüe-levy 1990-luvulla oli Vincen sooloalbumi ”Exposed.” Bändi teki puolestaan erilaisen ja musiikillisesti hienon levyn Corabin johdolla, mutta levy-yhtiö Elektra vaati Neilin paluuta. Vuoden 1997 epäonnistuneen reunion-kiekon ”Generation Swinen” jälkeen yhtye on julkaissut ainoastaan kaksi studioalbumia. Tavoilleen uskollisesti Tommy Lee kävi vankilassa istumassa ja viimeiset reilut kymmenkunta vuotta alkuperäinen kokoonpano on kiertänyt jälleen aktiivisesti yhdessä.
Kuten Kissin ja muutaman muun vastaavan aikakauden yhtyeen suhteen, Mötley Crüen konsertit ovat viime vuosien aikana olleet pitkälti nostalgiaa. Silmät sulkiessaan ei voi välttyä kuulemasta Vincen huvennutta ääntä ja sitoutumista laulamaan nuotit edes lähelle alkuperäistä. Mick Marsin vaikea sairaus ei miehen omien sanojen mukaan ole ollut vaikuttamassa bändin päätökseen pistää lappu luukulle live-esiintymisten osalta, mutta ennen vaivattomasti lähteneet ja kuolemattomat riffit kappaleissa ”Looks That Kill” ja ”Louder Than Hell” eivät enää irtoa samalla sulavuudella. Tässä valossa bändin päätös lopettaa tuntuu oikealta. Aika kuluu väistämättä ja moni legenda on jo saanut poistua kokonaan keskuudestamme, viimeiseksi Lemmy Kilmister, jonka kuolema sairauksista huolimatta pääsi yllättämään.
Eräs asia kuitenkin erottaa Mötley Crüen muista viimeisiä vuosiaan viettävistä hard rock-ikoneista. Se vaarallisuus, joka yhtyeen aikanaan Sunset Stripillä löi läpi, on edelleen läsnä. Kun yhtye astelee lavalle, kun Nikki Sixx kaivaa veitsen taskustaan ja kertoo sen olevan ystävänsä, kun Tommy Lee nousee yleisön yläpuolelle rumpuineen huutaen ”Man this feels GREAT!” ja kun Vince Neil laulaa kuolemattomassa ”Too Fast For Loven” avauskappaleessa ”Live Wire”:
”You better lock your doors
I’m on the prowl tonight
Well be mine tonight”
Monen muun esittämänä nämä olisivat amerikkalaisen showbisneksen pahimpia kliseitä, mutta Mötley Crüe saa ne kuulostamaan aidolta ja kuulija on huomaamattaan kuin veitsen terällä. Bändi tuntuu tasapainoilevan hallinnan ja kaaoksen ohuella linjalla. Sitä on paras rock’n’roll aina ollut ja aina tulee olemaan. RIP Mötley Crüe 1981-2015. ”You did all of this to rock.”
Teksti: Ville Krannila
Mötley Crüe kuuluu itseoiketusti Metalliluolan toimituksen suuresti arvostamiin klassikkoyhtyeisiin. Alla toimituksen kommentit bändistä:
”Mötley Crüe tulee aina olemaan yksi suurista. Yhtyeen imago ja heidän biisinsä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 80-luvulla oman metallipolkuni alussa. Vaikka julkaisujen taso myöhemmin laskikin, niin alkupään levyjen loistoa ei kukaan voi viedä pois. Vince Neil kumppaneineen on tarjonnut tilaisuuden astua pimeille sivukujille, jossa olemme päässeet nauttimaan syntisestä elämästä, kokien siitä kumminkaan hetkeäkään huonoa omatuntoa”.
– Juha Karvonen-
”Eka muisto on, kun näin Looks That Killin videon telkkarista. 80-luvulla Oulussa näkyi kaapelitalouksissa englantilainen Sky Channel ja sieltä tuli muistaakseni tiistaisin Monsters of rock-niminen 45 minuuttinen ohjelma, joka keskittyi heviin/hard rockiin. Sieltä löytyi paljon bändejä ja vanhat betamax-videot (KYLLÄ. Betat) olivat jatkuvasti liipasimella nauhoittamassa musavideoita. Looks that kill pärähti olisiko ollut vuosi 84. Se oli menoa. Kaupasta piti hakea Shout at the devil. Toimi silloin ja toimii yhä.”
– Ilkka Järvenpää –
”Törkybändejä tulee ja menee. Mötley on kuitenkin se aito ja alkuperäinen syntimoottori. Rooman vallan aikana, se olisi ollut keisari Caligulan vakiobändi viikonlopun riennoissa. Kaiken riettauden lisäksi Mötikät ovat kirjoittaneet unohtumattomia klassikoita ja jättäneet oman tahraisen sivunsa rockin historiankirjaan.”
– Pete Alander –
”Ensimmäinen muistoni Mötley Crüesta on viimeisillä viikorahoilla divarista ostettu käytetty LP ”Shout At The Devil.” Hinta taisi olla 25 vanhaa markkaa. Edellinen omistaja oli kaivertanut kanteen lyijykynällä pentagrammeja ja kirjoittanut siihen ”Satan”. Takaa löytyivät bändin jäsenten kuvat meikeissä tulenlieskojen keskellä. Kiss-fanille tämä oli jo valmiiksi kovaa kamaa. Pikkupoika oli ihmeissään ja sujautti levyn soittimeen. Levy alkoi tutulla ritinällä ja tuomiopäivän puheella: ” In the beginning good always overpowered the evils of all man’s sins…” Sen jälkeen nimibiisi räjähti käyntiin ja peli oli selvä. Muistan yhä tuon hetken selvästi, noita hetkiä kun joltain yhtyeeltä kuulet ensimmäisen kappaleen ja se määrittelee osan elämääsi lähtemättömästi. Ne ovat harvassa nykyään, ja yhden niistä tarjosi minulle aikanaan Mötley Crüe. Kiitos siitä ja farewell.”
– Ville Krannila –
”Turmeltuneisuuden syntinen, irstas ja kemikaalien kyllästämä ruumiillistuma, raskaan rockin törkyinen lyhtypylväs, johon nojaten on kustu, oksenneltu ja naitu.”
– Tomi Väänänen –
”Mötley kolahti Shoutin ilmestymisen aikoihin ja fanitus jatkui aina Vincen lähtöön asti. Toki myöhemmätkin vaiheet tuli seurattua ja levyt hommattua, mutta käsi sydämellä täytyy sanoa, että jotain oleellista oli kadonnut. Saints of Los Angeles palautti taas uskon bändiin ja levyt lautaselle. Hieno bändi, hieno ura ja ennen kaikkea hienot muistot!”
-Tomi Nousiainen-Gunnar-
———————————————————————————-
Mötley Crüe päättää lähes 35 vuotta kestäneen konserttiuransa tänään. Bändi soittaa kotikaupungissaan Los Angelesissa Staples Centerissa kolme showta, joista viimeinen tämän iltainen keikka myös kuvataan täysimittaista konserttijulkaisua varten. Mukaan DVD:lle on luvattu haastatteluja sekä dokumenttimateriaalia kiertueen viimeiseltä viikolta. Mötley Crüe esiintyi viimeisen kerran Suomessa 18.11.2015. Metalliluolan keikkaraportin saat lukuun tästä.
Bändin tiedote tulevasta DVD-julkaisusta luettavissa linkistä.
Mötley Crüe uransa alkupuolella videossaan ”Looks That Kill” sekä sen lopussa ”Dr.Feelgood” Rock In Rio-festivaaleilta 2015:
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
