Morbid Angel – Blessed Are The Sick (1991)

MAINOS:



[three_fourth]Morbid Angelin Altars of Madness (1989) oli täydellinen debyyttilevy, jota voidaan pitää edelläkävijänä sekä suunnannäyttäjä metallimaailmassa. Pari vuotta debyytin jälkeen iskettiin jatkoa.. Blessed are the Sick on kierompi, moniulotteisempi ja astetta pimeämpi sävyisempi levy kuin edeltäjänsä. Levyn nimi Blessed are the Sick (suom.siunatut ovat sairaita) oli nimenä jo paheksuntaa saava 90-luvun alussa. Bändin saatanallinen imago ja kieroutunut musiikki oli kuin huumetta sekä Trey Azagthoth vähintäänkin Jumala.

Morbid Angel oli 90-luvun taitteessa nuori ja nälkäinen yhtye. Bändien jäsenien kunnianhimo oli korkeimmillaan ja tulos oli musertavaa. Osa Blessed are the Sickin kappaleista on sävelletty kumminkin jo 80-luvulla. Unholy Blashemies, Azagthoth joka muokkaantui Blessed are the Sickille nimellä The Ancient Ones sekä Abominations löytyvät Morbid Angelin “ensimmäiseltä” levytykseltä nimeltä Abominatios of Desolation vuodelta 1986. Yhtye ja etenkään Trey Azagthoth eivät olleet tyytyväisiä albumiin ja päättivät olla julkaisematta sitä. Levy julkaistiin lopulta vuonna 1991, mutta sitä ei lasketa Morbid Angelin virallisiin studiolevytyksiin vaan pidetään eräänlaisena kokoelmana.

Saatanallinen messu lähtee käyntiin kierolla introlla, johon on saatu vangittua sekava ja sairas tunnelma. Tämän jälkeen lähtee semmonen biisiparaati joka kestää aina levyn loppuun. Fall From Gracen hitaat ja raskaat kitarakuviot vaihtuvat blast beatiin ja nopeampaan mättämiseen, jota täydentävät tekniset riffit sekä klassista musiikkia muistuttavat kitarasoolot. Pete Sandoval takoo rumpuja siihen malliin, että ei ole epäilystä miksi häntä pidetään vielä tänäkin päivänä yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana rumpalina. Sandovalin ja koko yhtyeen taidonnäytteet jatkuvat Brainstormilla, joka on levyn nopeimpia vetoja. Mitään yksinkertaista mättöä biisi ei kumminkaan ole, vaan yhä kieroutuneemmat riffit ja soolot laittavat kappaleelle semmoiset mittasuhteet joita ei vielä vuonna 1991 oltu juuri nähty. Rebel Lands on biisinä samantyylinen nopeahko ja tekninen murjonta kunnes Doomsday Celebrationin myötä kuuntelija lasketaan yhä pimeämmille ja mystisimmille urille.

Mielestäni Morbid Angel on parhaimmillaan Blessed are the Sickin tyylisissä kappaleissa, joissa hitaat mutta musertavat kitarakuviot jauhaa kaaosmaisesti samalla kun tuplabasarit pommittaa taustalla. Ettei homma menisi tylsäksi niin Trey Azagthoth sekä toinen kitaristi Richard Brunelle vetävät todella erikoisia ja hienoja sooloja ja David Vincent ärjyy keuhkonsa pihalle. Unholy Blashemies ei yllä raakuudellaan samoihin mittasuhteisiin kuin 1986 nauhoituksissa, vaikka onkin musertavan suoraviivainen biisi. Itse kumminkin kumarran enemmän alkuperäisen suuntaan vaikka tämä enemmän levyn linjassa onkin. Abominations on yksi levyn tummemmista kappaleista, jonka rytminvaihdokset ja soolot ovat suoraan kuin paholaisen tekemiä.

Richard Brunellen akustisen Desolate Waysin jälkeen The Ancient Onessa on jälleen kerran vauhtia ja sooloja. Taidokas kappale jossa näpräillään progemaisilla kitarakuvioilla ja tahtilajeilla. Levyn päättää surumielinen In Remembrance ja hienon päätöksen levy saakin.

Tuotannollisesti levyn soundit ovat kevyemmät kuin Altars of Madnessilla. Kevyempi  soundimaailma antaa tilaa erilaisille kitarakokeiluille ja etenkin taidokkaille sooloille, mutta levyn volumelinja on erittäin alhainen. Morbid Angelin kolme ensimmäistä levyä ovat kaikki musertavan kovia suorituksia. Blessed Are The Sick on klassikko jonka puoleen voi aina kääntyä kun haluaa astua pimeille poluille, joissa voi tuntea pahan läsnäolon kulkeutuvan lävitsesi. Tasainen biisimateriaali pitää huolen, että tämä matka kuljetaan aina loppuun saakka.

10/10

Juha Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
morbid
Intro – 1.27
Fall from Grace – 5.14
Brainstorm – 2.35
Rebel Lands – 2.41
Doomsday Celebration – 1.50
Day of Suffering – 1.54
Blessed Are the Sick / Leading the Rats – 4.47
Thy Kingdom Come – 3.25
Unholy Blasphemies – 2.10
Abominations – 4.27
Desolate Ways – 1.41
The Ancient Ones – 5.54
In Remembrance – 1.26[/one_fourth_last]

Profiili | + artikkelit

Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-