Norjalaisen black metallin kantaisä ja pioneeri Mayhem oli ollut kasassa ja keikkaillut useita vuosia ennen ensimmäisen täyden albuminsa julkaisua. Bändi oli tätä kautta saavuttanut kulttiyhtyeen aseman. Muiden tunnetuimpien black metal -liikkeen kokoonpanojen julkaistessa ensimmäisiä levyjään Mayhem keskittyi kitaristi ja biisinikkari øystein ”Euronymous” Aarsethin johdolla enemmän ulkomusiikillisiin asioihin, kultin luomiseen, epämääräiseen sekä kyseenalaiseen häröilyyn levyttämisen sijaan.
Kun bändin ensimmäinen pitkäsoitto lopulta julkaistiin toukokuussa 1994, albumille päätyneiden biisien alkuperäisistä sanoituksista vastannut vokalisti Per ”Dead” Ohlin oli ampunut aivonsa pellolle jo vuosia aiemmin, Euronymous puski horsmaa mullan alla ja albumilla bassoa soittanut Varg Vikernes oli juuri tuomittu lukemaan tiilenpäitä murhasta ja kirkkojen tuhopoltoista. Jos ei muuta niin Mayhemin maine alkoi olla omaa luokkaansa, itse musiikista viis.
”De Mysteriis Dom Sathanas” on eittämättä yksi historian tunnetuimpia black metal -levyjä, jonka materiaali oli muodostunut useamman julkaisua edeltäneen vuoden aikana. Se oli esitelty osin jo vuotta aikaisemmin julkaistulla ”Live In Leipzigillä”, joka sisältää live-keikan vuodelta 1990. Kaikesta tapahtuneesta johtuen albumin yllä leijuu vahva kalman haju sekä hiilenmusta painostava tunnelma, mikä antaa oman säväyksensä kuunnellessa.
Musiikillisesti levy tuo black metallin peruselementit selkeästi esiin, mutta on paikoin myös monitahoisempi ja sisältää enemmän yksityiskohtia kuin tuon ajan julkaisut yleensä. Pelkän jyrkän sekä raivokkaan paahtamisen sijaan albumilla on runsaasti myös tunnelman- ja temmon vaihdoksia ja jopa kitarasooloja. Biisit rakentuvat Euronymousin taidokkaan tarttuvien riffien ja kitaramelodioiden sekä Jan ”Hellhammer” Blombergin vahvan ja teknisen rumputyöskentelyn varaan. Attila Csiharin murahdellessa sekä öristessä kuoleman ja inhimillisyyttä halveksivien teemojen ympärillä pyöriviä lyriikoita hyvin omaperäisellä ja vaihtelevalla tyylillään.
Albumi on tuotannollisesti hyvälaatuinen ja äänimaailmaltaan selkeä verrattuna moniin aikalaisiinsa. ”De Mysteriis Dom Sathanas” poikkeaa selvästi Darkthronen nihilistisestä ja folion ohuesta tunkkaisesta kellarisoundista sekä huomattavasti yksinkertaisemmasta tulkinnasta. Biisit ovat myös suhteellisen pitkiä, mikä johtaa pienehköön puutumiseen albumin keskivaiheilla. Eniten mielipiteitä jakanee Attilan vokaalisuoritus, joka on kuten edellä mainittu, huomiota herättävää ja erittäin omintakeista. Paikoitellen laulu ei istu musiikkiin lainkaan, vaan tuntuu irralliselta mölähtelyltä, mutta siinä on tästä huolimatta oma viehätyksensä.
Musiikki sisältää black metal -klassikoita kuten melodisella hitaalla introlla aloittava ja todenteolla käynnistyessään ylös-alas-skaalaavilla riffeillä rutistava, nopeatempoinen hitaalla bridge-osiolla höystetty ”Freezing Moon”. Tälle seuraa tekee monoliittisen synkkätunnelmainen Attilan paikoin jopa mörköoopperamaisella ulvonnalla varustettu nimibiisi ”De Mysteriis Dom Sathanas”.
Nostan esiin myös mahtipontisesti rusikoivan yli 6-minuuttisen ”Pagan Fearsin”, albumille tyypillisen Euronymousin riffisahaukseen ja Hellhammerin hillittömään blast beat-tykitykseen pohjautuvan ”all out”-revityksen ”Buried By Time And Dustin” sekä death ja thrash metal -vivahteita sisältävän ja albumin terävimpään kärkeen kuuluakseen lievästi sanoen liian omintakeisilla vokaaleilla höystetyn ”Funeral Fogin”. Muu materiaali on vähintään kelvollista, mutta ei aivan yhtä tasokasta.
Samalta aikakaudelta on useita kovia black metal-julkaisuja, joiden ristitulessa ”De Mysteriis Dom Sathanas” lunastaa paikkansa yhtenä black metallin tärkeimmistä merkkiteoksista ollen kuitenkin ”myöhäisestä” julkaisuajankohdastaan johtuen hiukan takamatkalla ottaen huomioon Mayhemin pioneeriaseman. Vuotta kahta aiemmin julkaistuna albumi olisi saanut varmasti huomattavasti enemmän arvostusta ja huomiota osakseen nimenomaan musiikillisin perustein, eikä niinkään bändiä ympäröineen sekoilun vuoksi.
Levyn tunnelmaa ei voi moittia piiruakaan, vaan se on kokonaisuudessaan alusta loppuun levyn kansitaide mukaan lukien hyvin vangitseva, pahaenteisen synkkä ja mystinen. Kansitaiteessa on esitetty ”the one that got away” eli Trondheimissa sijaitseva Nidarosin katedraali, jonka räjäyttämistä Vikernes oli suunnitellut.
Kokonaisuudessaan ”De Mysteriis Dom Sathanas” on kelvollinen albumi, joka tarjoaa kaikki ko. metalligenren edustamat peruspelimerkit. Parempia julkaisuja varmasti on, mutta tämä levy on black metalliin vasta tutustuville oiva portti syvemmälle mätänevän ruumiin katkuisen mustan pimeyden syövereihin.
8+/10
Tomi Väänänen
1.Funeral Fog
2.Freezing Moon
3.Cursed In Eternity
4.Pagan Fears
5.Life Eternal
6.From The Dark Past
7.Buried By Time And Dust
8.De Mysteriis Dom Sathanas
Tulisieluinen ja mustaverinen Savon Nosferatu, joka imee elinvoimansa raskaasta musiikista, hard rockista black metalliin. Musiikin ohella ajankäyttöä ohjaavat työ, perhe, lasten harrastukset, kuntosali, kalastus, jääkiekkohuliganismi sekä leffat ja tv-sarjat.
 Metalliluolan arvio, Tomi Väänänen.){kind=link}