Reilut kaksi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun kitaristi Roland Grapow ja rumpali Uli Kusch näyttivät entiselle yhtyeelleen Helloweenille kaapin paikan, bändin näytettyä ensin kaksikolle ovea tumman ”The Dark Ride” -albumin kiertueen päätyttyä.
Grapow ja Kusch kaavailivat omaa projektiaan jo Helloweenissa vaikuttaessaan ja olivat nyt vapaita toteuttamaan suunnitelmansa uuden voimametallin ykköstekijän osalta. Masterplan -nimen finalisoituaan kehiin saatiin Children Of Bodom -kosketinsoittaja Janne Wirman ja parin ensimmäisen laulajaehdokkaan kieltäydyttyä, Ark -yhtyeessä ja soolouralla vaikuttanut Jorn Lande saapui keulamieheksi.
Pysyvä kokoonpano viimeisteltiin debyyttilabumin nauhoitusten päätösvaiheessa, kun Iron Savior -basisti Jan S. Eckert sekä kosketinsoittaja Axel Mackenrott liittyivät riveihin. Väljästi neljän voiman: myrskyn, tulen, maanjäristyksen sekä tulvan liikkeisiin perustuvan ”Masterplan”-levyn musiikki jatkaa siitä mihin Helloween ”The Dark Ride” -albumilla jäi, mutta entistä monipuolisempana ja ennen kaikkea vastustamattoman tarttuvana.
Omilla soololevyillään Landen osumatarkkuus on usein ollut yhtä heikko kuin Suomen ampumahiihtäjillä, mutta Masterplanissa hänen kykynsä on valjastettu oikeaan muottiin. Jornin vokaalisuoritus on erinomainen, ja ajoittain kuultu kevyempi tunnelmointi sekä sankari Ronnie James Dion kopiointi ovat nyt minimissä. Kun Lande karjuu ”monsters and demons, crawling from hell!” kylmät väreet kulkevät selässä.
Albumin ensimmäinen puolisko on yhtä voittokulkua ja jokainen biisi on aikakauden klassikko. Jo ostohetkellä sen kovimman suorituksen nimeäminen osoittautui vaikeaksi, ja 20 vuoden jälkeen valinta ei ole helpottunut lainkaan. Biisit ovat kompakteja, pääasiassa alle viisi minuuttisia, mutta yllättäviä sovitusratkaisuja ja ennenkaikkea loistavia melodioita sisältäviä helmiä, malliesimerkkejä siitä miten tehdään hienoa metallia.
Päätekijöiden historia on esillä paikoitellen, mutta pääasiassa Masterplan tekee omaa musiikkiaan. Toki ”Heroes” on niin selvää Helloweenia, että tämän on täytynyt olla tietoinen valinta erityisesti, kun Michael Kiske on raahattu mukaan laulamaan osuuksia. Hienosti duetto Jornin kanssa irtoaa.
Selvästi Jornin tekeleeksi tunnistettava ”Into The Light” ja ”Bleeding Eyes” soljuvat ohi vähemmällä huomiolla, mutta ”Crawling From Hell” ja hieno Whitesnake-kaikuja sisältävä balladi ”When Love Comes Close” paketoivat kiekon lähes täydellisesti.
Andy Sneapin myöhempinä vuosinä turhan kylmäksi muuttunut tuotanto on tällä albumilla erittäin vahvassa ja lämpimässä kuosissa, ja miksaus on tehty missä muualla kuin tutussa Finnvoxissa. Myös ostava yleisö noteerasi ”Masterplanin”, joka sai lähes poikkeuksetta ylistystä power metallin uuden nousun aallokossa.
Myötätuuli jaksoi puhaltaa vielä muutaman vuoden ajan, kunnes alkuperäiskokoonpano vähitellen hajosi. Sen jälkeen yhtyeen ura on ollut matalalentoa, ja tämä tuntuu olevan kaikilla osapuolilla tiedossa, sillä settilistoista yli puolet on edelleen lohkaistu tältä ensimmäiseltä albumilta.
Masterplanin debyytti on yksi tämän vuosituhannen parhaista metallilevyistä.
9/10
Ville Krannila
1.Spirit Never Die
2.Enlighten Me
3.Kind Hearted Light
4.Crystal Night
5.Soulburn
6.Heroes
7.Sail On
8.Into The Light
9.Crawling From Hell
10.Bleeding Eyes
11.When Love Comes Close
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila){kind=link}