New Yorkista kotoisin oleva Manowar oli ehtinyt vuoteen 1988 mennessä ansaita itselleen maineen villinä ja äänekkäänä livebändinä, julkaista viisi kovanluokan true heavy metal -albumia sekä tulla nimetyksi faniensa toimesta metallin kuninkaiksi. Useiden eri levy-yhtiöiden kirjoilla ollut yhtye oli hetkeä aiemmin allekirjoittanut ensimmäisen, suurelle yhtiölle tehdyn levytyssopimuksensa ja bändi kuului nyt Atlantic Recordsin talliin.
Auburnin true metal -sotureiden ensimmäinen Atlanticille tehty täyspitkä ”Fighting The World”, näki päivänvalon reilua vuotta aiemmin. Levyn radioystävällisempi lähestymistapa kuulosti kevyelle verrattuna ”Into Glory Ride”/”Hail To England”/”Sign Of The Hammer” -kolmikkoon ja useammasta kovasta biisistä huolimatta se hävisi edeltäjilleen. Edessä oli siis näytön paikka.
Haasteeseen vastattiin. Joey DeMaion sävelkynä oli terävänä ja mies oli saanut pienen tauon jälkeen apuja myös Ross The Bossilta parille raidalle. Marraskuussa 1988 ilmestynyt ”Kings Of Metal” sisältää monta Manowarin ikivihreää hittiä, jotka ovat jääneet suuriksi ja merkittäviksi paloiksi bändin historiaa.
Levy käynnistyy vauhdikkaan ”Wheels Of Firen” kaahauksella ja tarttuva hyökkäys on loistovalinta avausraidaksi. Tästä syöksytään suoraan nimibiisiin, joka on yksi bändin tunnetuimpia tekeleitä. Kliseisten lyriikoiden ja todellisen true metal -pullistelun ilmentymä on ollut yksi Manowarin livesetin vakiokauraa lähestulkoon tauotta. Mukaansatempaavan alun jälkeen siirrytään yhteen levyn komeimpaan hetkeen. Loistava voimaballadi ”Heart Of Steel” nostattaa ihokarvat pystyyn kerta toisensa jälkeen. Tästä biisistä ei yksinkertaisesti voi olla pitämättä.
DeMaion bassosoolot jakavat mielipiteitä rajusti, mutta tällä kertaa myös tässä onnistutaan. ”Sting Of The Bumblebee” on hyvä välipala ennen kuin kohdataan se Manowarin uran komein yksittäinen biisi. Eeppinen, jylhä, kaunis, majesteettinen… ylistyssanat uhkaavat loppua kesken. ”The Crown And The Ring” yksinkertaisesti sulattaa kuulijan naaman ja kuljettaa tämän Valhallaan hienon kuorokertosäkeensä johdolla.
Albumin toinen puolisko polkaistaan käyntiin rokkaavamman ”Kingdom Comen” tahtiin ja tässä biisissä Eric Adamsin maaginen ääni pääsee oikeuksiinsa. Erityisesti sen loppuosassa, joka on yksi ”Kings Of Metalin” huippuhetkistä.
Loppuun isketään vielä kaksi todellista ässäbiisiä. Yksi Manowarin tunnetuimmista sävellyksistä ”Hail And Kill” virittää soturit taistelutunnelmaan ja pakottaa huutamaan mukana jengivokaaliosuuksissa. Levyn päättää eeppinen ”Blood Of The Kings”, jonka lyriikat rakenneltiin aiempien levyjen sekä biisien nimiä käyttäen. Oman osansa saivat myös maat, joissa bändi oli urallaan kiertänyt – Suomi mukaan lukien.
Levyllä tuskin on jätetty käyttämättä ainoatakaan alan klisettä, mutta kokonaisuus myydään niin vakuuttavasti, ettei sen voimakkuudesta jää epäselvyyksiä. Jopa ”The Warriors Prayer” -iltasadun kaltainen puhepätkä saadaan sopimaan kokonaisuuden sekaan. Kyseessä on äärimmäisen määrätietoinen, karismaattinen ja eeppinen klassikko, joka nosti Manowarin uudelle tasolle.
Vaikea arvioida, arvasiko moni ”Blood Of The Kingsin” loppua kuunnellessaan, musiikin feidautuessa kohti hiljaisuutta ja levyn päättyessä, että tämä olisi viimeinen kerta kun legendaarinen kokoonpano tekisi albumin yhdessä…
Manowar onnistui luomaan hienon kokonaisuuden ja todistamaan olevansa yksi oman genrensä parhaista. ”Kings Of Metal” sisältää useita heavy metalin merkkihetkiä, eikä ole menettänyt hohtoaan reilun 35 vuoden aikana. Albumi on komea todiste siitä, että vääräuskoisilla metallin vihollisilla oli tukalat oltavat 1980-luvun lopulla.
9½/10
Miika Manninen
1.Wheels Of Fire
2.Kings Of Metal
3.Heart Of Steel
4.Sting Of The Bumblebee
5.The Crown And The Ring (Lament Of The Kings)
6.Kingdom Come
7.Pleasure Slave (CD-bonus track)
8.Hail And Kill
9.The Warriors Prayer
10.Blood Of The Kings
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}