Sveitsistä tulee suklaan, kellojen ja linkkuveitsien lisäksi paljon muutakin laatutavaraa, kuten synkkää metallimusiikkia. Pohjoismaat ovat olleet perinteisesti eurooppalaisen bläkkiksen otollisinta siemenmaata, mutta ei Keski-Eurooppaakaan kannata täysin sivuuttaa tämän musiikkityylin kohdalla. Vuoteen on osunut useita hienoja sekä tyyliltään vaihtelevia black metal -julkaisuja, joista tämän kertaisesta vastaa Zurichin liepeiltä Aarausta ponnistava Majesty of Silence. Yhtye on ollut kasassa vuodesta 1996, joten mistään untuvikkojengistä ei voi puhua.
Majesty of Silence pyörii neljännella täyspitkällään sinfonisen black metalin ytimessä tunnelmallisine melodioineen, kirkuvine vokaaleineen ja nopeine tuplabasareineen. ”Zu Dunkel Für Das Licht” on ilmaisultaan oopperallista, ja tuo parhaimmillaan mieleen Cradle of Filthin sekä Carach Angrenin varhaisempaa tuotantoa. Aloituskappale ”Der Untergang” ottaa kuulijalta luulot pois. Saksalaisen bläkkiksen ystäville saattaa muodostua mieluisa yhteys Heimdalls Wachtiin, ja erityisesti heidän viimeisimpään albumiinsa ”Geisterseheriin”, joka on yksi viime vuosien kovimpia black-julkaisuja. Josko tässä yllettäisiin samankaltaiseen mustan metallin ilotulitukseen?
Ei aivan. Alkuinto laantuu viimeistään levyn puoliväliin päästessä, sillä kappaleet tuntuvat toistavan turhan paljon vanhaa hyväksi havaittua kaavaa vaihdellen rutiininomaisesti rytmikkään tykityksen sekä kirkumisen ja puhtaasti laulettujen tai puhuttujen osuuksien välillä. Biisejä on vaikea erottaa toisistaan, ja mielenkiinto tuntuu hapuilevan vääjäämättä muualle. Lisäksi albumi kattaa 14 pitkää kappaletta, joka on yhdelle istumalle aivan liikaa. Levy on mittansa puolesta kuin Cradle of Filthiä loistonsa päivinään, tosin sillä erotuksella, että Suffolkin vampyyrit ovat tuottaneet parhaimmillaan teoksia, joissa ei ole ensimmäistäkään turhaa sekuntia. Samaa ei voi sanoa tästä.
”Zu Dunkel Für Das Licht” on tästä huolimatta tuotantonsa puolesta miellyttävää kuunneltavaa: Nopea rumputyöskentely, tunnelmaa luovat kosketinmelodiat sekä menoa tukeva riffittely kulkevat sulavasti käsi kädessä. Vokaaleista vastaava Peter Mahler on parhaimmillaan kuin itsensä Beelzebubin riivaama saarnamies, jonka sanomaa kuulee mielellään. Tästä parhaimpana osoituksena kappale ”Dem Engel Noch Zuhören”. Musiikista paistaa alan suuriin toimijoihin verrattuna sympaattinen kotikutoisuus ja rehti tekemisen meininki. Suurimpana miinuksena mitataan turhan pitkään venytetyt ideat, joiden aikana intensiteetti auttamatta karisee. Lopputulos jää heikkouksistaan huolimatta selkeästi plussan puolelle, ja albumia voi suositella kaikille sinfonisen ja/tai saksankielisen musiikin ystäville.
7-/10
Markus Salmela
1. Der Untergang
2. Das Feuer
3. Der Zahn der Zeit
4. Unerwarteter Besuch
5. Endstille
6. Dem Engel noch zuhören
7. Klangfeind – Neuzeithasser
8. Traurige Geschicht
9. Rudi
10. Sonne
11. Weisse Welt
12. Zweiundzwanzig
13. Erlösung
14. Still
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
 Metalliluolan arvio, Markus Salmela.){kind=link}