Lipshok on Kaliforniasta tuleva bändi, jolla on takanaan jo useamman vuosikymmenen kestänyt levytysura. Tänä aikana on ilmestynyt kolme albumia, mutta todellinen läpimurto on toistaiseksi jäänyt tekemättä. Tilannetta yritetään muuttaa ”Shadows Of A Dark Heart” -levyllä, joka julkaistiin viime vuoden lopulla.
Yhtyeen musiikki on gootti/hard rock -henkistä sinfonista metallia. Lipshok erottuu lukuisista kilpakumppaneistaan edukseen sillä, että amerikkalaiset luottavat ilmaisussaan tunnelmoivampaan sekä astetta pelkistetympään ulosantiin. Liian monta kertaa tässä genressä sorrutaan tukehduttamaan musiikki massiivisen sekä yltiömahtipontisen tuotannon alle ja tällöin materiaalin sielukkuus usein katoaa.
Levyn kappalemateriaali ei ole välittömästi silmille räiskyvää ilotulitusta, vaan enemmän tutustumista vaativaa ja tietyn mielialan tunnelmointia. Kappaleissa on muutamia hyviä melodiakoukkuja ja erityisesti kitaristi Massimiliano Maggiari tuo sooloillaan biiseihin hienoja tarttumakohtia.
Hyvistä puolistaan huolimatta jotain jää puuttumaan, eikä biisimateriaalin tehokkuus ole riittävän kovalla tasolla. Yhtään surkeaa kappaletta ei levylle ole päätynyt, mutta myös vastaavasti sellaiset isot hitit jotka räjäyttäisivät potin puuttuvat. Hienoilla laulumelodioilla ryhditetty ”Revenge” tekee tähän kaavaan poikkeuksen ja se on hyvä esimerkki siitä, mihin Lipshok parhaimmillaan pystyy. Raita jää silti turhan yksin tasaisempien sävellysten keskelle ja kaipaisi sekaan lisää kaltaisiaan.
Tunnelma levyä läpikäydessä on pääsääntöisesti odottava. Hyvä perusbiisi seuraa toistaan ja aina jää odottamaan, joko seuraava kappale olisi se, joka iskee kunnolla. Sellaista pelastavaa osumaa ei äsken mainitun ”Revengen” lisäksi tule yrityksestä huolimatta ja kokonaisuus jää tältä osin vajaaksi.
”Shadow Of A Dark Heart” on hyvin tehty albumi, jolta löytyy onnistuneet hetkensä. Se jää silti huutamaan muutamaa todellista syvyyspommia lisää. Näin levy erottuisi kunnolla edukseen ja todellinen läpimurto voisi olla mahdollinen. Nyt lopputulema on lähinnä vain ”ok” ja tuntuu, ettei kaikkea potentiaalia olla saatu revittyä irti. Amerikkalaiset jäävät pyyhkeistä huolimatta neloslevyllään plussalle ja kampittavat suuren osan sinfonisen metallin keskikastin tuntumassa majailevista genrekumppaneistaan.
7+/10
Miika Manninen
1. Answer The Call
2. Don´t Fear Defeat
3. Looking Glass
4. Without A Flame
5. And So He´ll Fly
6. Alive Once More
7. Revenge
8. Unknown
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}