New Yorkin underground-piireissä perustettu Life of Agony julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1993. Vaihtoehtometalli oli tähän aikaan kovassa nousussa ja Life Of Agonyn debyyttilevy on ehdottomasti yksi alansa parhaita. ”River Runs Rediä” voisi kuvailla musiikkinsa puolesta hardcore/metal/grunge – yhdistelmäksi. Levy on konseptialbumi joka käsittelee syrjäytyneen nuorukaisen kurjaa elämää ja ajaututumista itsetuhon partaalle. Lyriikat eivät ole mitään kaunista kuultavaa ja synkkyys hiipii ihon alle saaden oman elämänkin tuntumaan epätoivoisen surkealta. Laulaja Keith Caputo eläytyy kappaleisiin ja teemaan niin vahvasti, että voisi hyvin kuvitella hänen olevan tarinan päähenkilö.
Levyn käynnistävä ” This Time” on sai aikoinaan MTV:llä kiitettävästi soittoaikaa. Biisi ei todellakaan ole mikään ”nyt ja heti” – tyyliin tarttuva hitti, vaan se aluksi koettelee hermoa lähinnä Caputon erikoisen tulkinnan ansiosta. Mieshän ei ole ulkoisestikaan mikään tyypillinen hevikarju, vaan hyvin pienikokoinen ja erikoislaatuinen ”mies”, joka omaa hyvin omalaatuisen ääniskaalan. Hänen vokaalinsa muistuttaaa kaukaisesti edesmennyttä Pete Steeleä, jos johonkin olisi pakko verrata. Rouhivat kitarat ja depressiivinen tunnelma ovat hyvin kuvaavat elementit avausbiisistä sekä koko levystä. Toinen kappale ”Underground” onkin raskaampi järkäle, jossa yhtyeen metallipainoitteinen tyyli tulee hyvin esille. Nopeutta ja murjomista tarjoilee nimibiisi ”River Runs Red” joka pommittaa menemään niin että korvissa soi. Pari minuuttinen elämänkamppailu sisältää myös erittäin tyylikkään kitarasoolon.
Jos levyn alku on vahva näytöstä niin vähintäänkin sama meno jatkuu levyn loppuun saakka. Videobiisin ”Through and Through” nostaisin levyn yhdeksi vahvimmaksi kappaleeksi, jossa Mr. Caputon eläytyminen ja epätoivoinen tulkinta tulee parhaiten esille. En voi olla miettimättä, että vokalistilla on oikeasti todella paha olla. Näin on varmasti asia ollutkin. Biisin groovaavat ja raskaat riffit louhivat sielun syvimpiä onkaloita. Sama meno jatkuu loistavilla kappaleilla ”My Eyes” sekä ”Method Of Groove”. Jälkimmäisen vokaalisovitukset ovat erinomaisia kun äänessä ovat Caputon lisäksi myös basisti Alan Robert sekä kitaristi Joey Z. Biisin hardcoren ja metallin välinen coctail osuu todellakin kohteeseensa, jonka finalisoi järisyttävän hyvä kertosäe.
Niin kuin odottaa saattaa, albumin tarina ei pääty kauniisti. Voit tuntea partaterän viillon ranteissasi ja sen, kun veri pulppuaa lämpimään kylpyveteen. Tajunta hämärtyy ja viimeiset hengenvedot ovat tosiasia. Elämä päättyy.
Life Of Agonyn debyytti on häiriintyneen vahva ja tunteikas levy. Albumin soundit ovat aikaansa nähden erinomaiset. Bändin työskentely on kauttaaltaan ammattitaisoista, mutta vokalisti Keith Caputo on painii kumminkin täysin omassa sarjassaan. Nykyään häntä voidaan puhutella Ms. Caputona käytyään sukupuolenkorjausprosessin lävitse. Rumpalina levyllä toimi Type O Negativen Sal Abruscato. Myöhemmillä julkaisuilla Life Of Agony siirtyi hiukan kevyempään suuntaan, vaikka seuraavalla täyspitkällä nimeltä ”Ugly” (1995) vielä omat hetkensä olivatkin.
9+/10
Juha Karvonen
1. This Time 5:42
2. Underground 4:41
3. Monday 1:31
4. River Runs Red 1:55
5. Through and Through 3:06
6. Words and Music 5:13
7. Thursday 2:10
8. Bad Seed 5:40
9. My Eyes 2:47
10. Respect 4:16
11. Method of Groove 5:17
12. The Stain Remains 4:31
13. Friday 3:35
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}