Omat ennakkoasenteet ovat yleensä ratkaisevassa roolissa musiikkia valittaessa. Tai tarkemmin sanottuna mitä levyjä omaan soittimeen päätyy. Tällä viittaankin omaan ajoittaiseen kapeakatseisuuteen jonka takia ensikosketukseni Kuolemanlaakson materiaaliin tapahtuu juuri tämän Tulijoutsenen erikoisversion kautta.
Kyseessä on erittäin kattava paketti sisältäen varsinaisen albumin bonuskappaleella varustettuna, ”Musta Aurinko Nousee” EPn sekä ”Tulijoutsen – In Memoriam” dokumentin joka sisältää mm. arkistomateriaalia bändin kaikkien albumien nauhoituksista, harvinaista livemateriaalia ja haastatteluja. Paperilla kaikki vaikuttaa erittäin hyvältä mutta entä todellisuudessa?
Olin aina mielessäni kuvitellut orkesterin liikkuvan samoilla linjoilla esim. Insomniumin tai Omnium Gatherumin kanssa mutta jo alusta asti käy selväksi että nyt soudetaan synkemmissä ja raskaammissa vesissä. Lähimmiksi verrokeiksi nouseekin Ajattara sekä Swallow The Sun. Jälkimmäinen ei ole edes kovin kaukaa haettu sillä kyseisen orkesterin vokaaleita hoitaa sama herra. Mikko Kotamäen murinat, kärinät sekä puhtaat osuudet istuvatkin Kuolemanlaakson materiaaliin enemmän kuin hyvin. Vokaalisuorituksissa Kotamäki osoittaakin olevansa elämänsä kunnossa.
Ja mitä musiikkiin tulee niin bändi on yhtälailla kotonaan rujossa, raskaammassa runnomisessa kuin rauhallisemmissa ja tunnelmoivissa osuuksissa. Triptykonista ja Dark Fortressista tuttu V. Santura luonut levylle tasapainoisen äänimaailman jolla laulut ja soittimet tukevat toisiaan eivätkä nouse toistensa yläpuolelle. Pienenä huomautuksena voisin lisätä että mies soittaa myös kitaraa muutamalla biisillä. Amorphiksen Tales From The Thousand Lakes levyllä soittanut Kasper Mårtenson tekee pienen visiitin ”Glastonburyn Lehto” kappaleella joka onkin pienoinen outolintu The Doors ja YUP vaikutteineen.Tosin jollain kierolla tavalla tuo kevyempi biisi sopii erittäin hyvin yleisilmeeltään muuten niin raskaaseen levyyn.
Musta Aurinko Nousee on melko lailla samasta puusta veistetty kuin Tulijoutsen. Esimerkiksi ”Me Vaellamme Yössä” löytyy molemmilta julkaisuilta. Periaatteessa ainoana huomautuksena voisi mainita Tulijoutsenen erilaisen soundin ja astetta monipuolisemmat sävellykset. Muuten molemmat julkaisut ovat tasavahvoja joilta ei heikkoja vetoja löydy.
DVDltä löytyvällä dokumentilla pistetäänkin niippuun bändin ura tähän asti. Haastattelujen ja arkistomateriaalin kautta päästään tutustumaan Kuolemanlaakson syntyyn sekä jokaisen julkaisun nauhoituksiin. Ammattitaitoisesti toteuttu dokkari keskittyykin itse asiaan eikä perseilylle juurikaan ole sijaa kuten monen muun bändin vastaavissa vedoissa. Tietysti muutamia ”sotajuttuja” kuullaan bändin jäseniltä mutta yleisesti ottaen nauhoituksista huokuu tietynlainen vakavuus ja kunnoitus Kuolemanlaaksoa ja sen tekemisiä kohtaan. Asiat halutaan tuoda suuren yleisön tietouteen ilman suurempia pelleilyjä. Hyvä näin. Mukaan on vielä bonuksena lisätty musiikkivideot kappaleista ”Minä Elän” ja ”Ikiuni” sekä Laakson soololevyltä löytyville ”The World´s Intolerable Pain” ja ”My Last Words” biiseille.
Mitäpä tässä enää lisäämään muuta kuin että kyseessä on todella hieno julkaisu josta riittää kuunneltavaa/katsottavaa niin faneille kuin myös bändiin vasta tutustuville. Vahva suositus.
9½/10
Marko Klingberg
CD
1. Aarnivalkea
2. Verihaaksi
3. Me vaellamme yössä
4. Arpeni
5. Musta
6. Glastonburyn lehto
7. Tuonen tähtivyö
8. Raadot raunioilla
9. Me vaellamme yössä (edit)
10. Tulenväki
11. Kalmoskooppi
12. Musta aurinko nousee (Juice Leskinen cover)
DVD
Tulijoutsen – In Memoriam document (63 min)
+ 4 music videos
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 - arvio. Marko Klingberg, Metalliluola.){kind=link}