Kriegsmaschine – Apocalypticists (2018)

"Minulla ei enää ole sielua"

Puolalaisen Kriegsmaschinen viime vuoden lokakuussa julkaistu ”Apocalypticists” on haastava albumi. Bändin tekijämiehet Darkside (rummut) ja M. (vokaalit, kitarat) vaikuttavat myös mainetta niittäneessä MGLA:ssa. Alkuun ”Apocalypticistis” kuulostaakin hyvin Mgla:lta avoimine sointuineen ja melodiakuvioineen. Tarkempi tutkiskelu aiheuttaa kumminkin päänvaivaa, mikäli odottaa sisaryhtyeen riffittelyä ja suoraviivaisempaa pimeyden tutkiskelua. Kriegsmaschine tuntuu polkevan paikoillaan. Milloin biisit käynnistyvät ja onko koko levy vain äärimmäisen synkkyyden tavoittelua jatkuvilla toistolla vailla lopullista kliimaksia?

Levyn useamman pyörityksen jälkeen tiukasti punotut nyanssit alkavat viimein avautua ja bändin luoma mystinen, jopa progressiivinen sekä psykedeelinen rytmiikka tiivistyy äärimmäisen synkäksi ja lohduttomaksi kokemukseksi. Biisit ovat suoraa jatkumoa toisilleen ja yksittäisiä kohokohtia on lähes mahdoton eritellä. Junnaavien, mutta rikkaiden kielisoittimien harmonia yhdistyy mitä parhaimmalla tavalla Darksiden käsittämmömän hienoon rumputyöskentelyyn. Lukuisat fillit ja erilaiset tahtikuviot luovat progressiivista kehystä musiikilliselle näyttämölle. Vokaalit ovat tuotettu kuin yhdeksi soittimeksi kaiken tämän rinnalle.

50-minuuttinen äärimmäisen pimeä ja synkkä messu on jaettu kuuteen osaan. Albumi on kuin tehty matkaksi oman sielun pimeimpiin syövereihin. Kuulokkeilla kuunneltuna voit lähes tunnustella paholaisen sarvia. ”The Other Deathin” rituaalimaisessa loppuosassa ymmärrät ehkä kaiken. ”Minulla ei enää ole sielua” -lause saa ihon kananlihalle ja tähystelemään ympärille, että mistä tämä kuiskaus tuli. Erittäin hämmentävä yksityiskohta ensimmäisellä kuuntelukerralla.

Vaikka ”Apocalypticists” onkin merkittävä albumikokonaisuus, niin täydellinen se ei ole. Moni saattaa kokea sen liian yksipuoliseksi ja paikallaan polkevaksi. Biiseissä voisi tosiaan päästellä enemmän ja tuoda black metalin aggressiivisempaa puolta esille. Ehkä tekijät tarkoituksella jättävät nämä vaiheet toisen yhtyeensä Mglan harteille. Eniten mglamaista biisien rakentelua muistuttaakin 11-minuuttinen ”The Other Death”, jossa hetkellisesti kierroksia nostetaan. Pienistä puutteista huolimatta levy on kiehtova kokonaisuus, joka koskettaa omalla sairaalla tavallaan.

8+ /10

Juha Karvonen

1. Residual Blight 07:21
2. The Pallid Scourge 07:50
3. Lost in Liminal 07:19
4. Apocalypticists 07:14
5. The Other Death 11:21
6. On the Essence of Transformation 09:09

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän