Kirkas iltapäivän aurinko, pitkä rantabulevardi, kuumuutta hohkava asfaltti, valkoinen hiekkaranta, viilentävässä merituulessa huojuvat palmut, avokattoinen V8-jenkkirauta, kyynärpää ulkona, hihaton helmastaan lyhennetty paita, takatukka ja pilottilaseilla verhotut silmät nauliintuneena tiukasti bikineissä auringosta nauttiviin naisiin nuoruuden hurmoksen kohistessa suonissa. Tervetuloa takaisin 1980-luvulle, jolloin kesät olivat pidempiä, aurinkoisempia ja kuumempia, naiset kauniimpia, elämänasenne optimistisempi sekä tulevaisuuden usko lapsellisen vahva.
Kyseisen vuosikymmenen edetessä vuoteen 1986 heavy metal oli kaupallistunut nopeasti ja noussut valtavirtamusiikiksi vallaten radiokanavat ja MTV:n tukka- sekä glam metal-bändien vetämänä. Edellisten reilun kymmenen vuoden aikana heavy metallin pioneeri Judas Priest oli ollut määrittämässä koko genreä, toiminut nuorempien bändien esikuvana ja noussut hiljalleen kovaan suosioon erityisesti Yhdysvalloissa.
Judas Priestin vahvuutena oli aina ollut kehittyä ja muuntautua jokaisen julkaisunsa välillä sekä sulauttaa omaan musiikkiinsa uusimmat heavyn virtaukset tehden sen kuitenkin omasta tunnusomaisuudestaan tinkimättä. Nuorten bändien esim. Def Leppard, Mötley Crüe & co. noustessa suosioon Yhdysvalloissa myös Priest aikoi iskeä vahvasti sykkivään kaupallisen glam metallin suoneen ja lähti tekemään omaa ”Pyromaniaansa,” jonka tavoitteena oli räjäyttää koko potti ja nostaa yhtye korkeimmalle huipulle.
Uutta albumia työstettiin kesästä loppuvuoteen 1985 Compass Point Studiolla Bahamalla, jossa mm. Iron Maiden oli työskennellyt aiemmin. Julkaisuvalmiiksi levy saatiin keväällä 1986. Tuloksena syntyi yksi Priestin tunnetuimmista, mutta samalla kiistellyimmistä albumeista, ”Turbo,” josta oli aluksi tarkoitus tulla tupla-albumi nimeltään Twin Turbos. Ajatuksesta luovuttiin ja varsinainen julkaistu LP koostettiin yhdeksi kaupalliseksi kokonaisuudeksi.
”Turbo” ei ollut lainkaan sitä, mitä Judas Priestiltä saattoi siihen saakka odottaa, vaan poikkesi selvästi edeltäjiensä päälinjasta. Perinteisen heavy metallin sijaan levy oli kevyt, kaupallinen, vahvasti kitarasyntikoilla höystetty ja puhtaasti radioaalloille sekä MTV:lle räätälöity, kuten tuon ajan muutkin menestyneet heavy-julkaisut yleensä olivat. Perinteiset heavy metal-sanoitukset olivat myös vaihtuneet hammaskiilteen sulattavan imeliksi, seksuaalissävytteisiksi, teiniangstisiksi ja nuorta yleisöä kosiskeleviksi rock-musiikin voimalla auktoriteetteja (vanhemmat, opettajat jne.) vastaan kapinoiviksi klisepökäleiksi. Ideaa oli lainattu surutta nousevilta glam metal bändeiltä ja mm. Twisted Sisterilta. Yhtään klisettä ei jätetty ymppäämättä mukaan bändin ulkoista habitusta unohtamatta.
Kuinka tämä muutos sitten toimi ja otettiin vastaan? ”Turbo” menestyi erinomaisesti, kipusi ylös listoilla, sai kosolti radio- ja TV-aikaa saavuttaen kulta- sekä platinalevyjen rajat. Musiikillisesti levy ei kalvennut omassa tyylilajissaan piirua muille huippusuosiota nauttineille julkaisuille. Priest oli kaikissa mahdollisissa liemissä keitetty kokenut kehäkettu, joka osasi hommansa oli se sitten mitä tahansa.
”Turbo” on kokonaisuudessaan erittäin positiivisesti latautunut, energinen ja vapautunut albumi, jonka fiilismaailma liikkuu vahvasti kesäisissä tunnelmissa. Itse löydän ”Turbon” levysoittimesta pääosin juuri kesäisin, joko kotona tai autossa. Levyn alkupuolisko tarjoilee albumin suurimmat ja tunnetuimmat hitit sekä single-lohkaisut. Jokainen kasariheviä koskaan kuunnellut tuntee rytmisesti jyskyttävän ja nimensä mukaisesti turbot punaisena pumppaavan ”Turbo Loverin”, tuon ikonisen kestosuosikin, joka on säilynyt Priestin liverepertuaarissa näihin päiviin saakka.
Samalla sanoituksellisella naisenhipellyslinjalla jatkavat nopeatempoinen ja railakasriffinen ”Locked In” sekä ihmissuhdesoppaa hämmentävä keskitempoinen ”Private Property”. Rock-musiikin nuorisokapinan sanomaa levittävät, Priestin oma ”We’re Not Gonna Take It”, eli ”Parental Guidance” sekä ”Rock You All Around The World”. ”Fuel For Life”-kiertueella avausbiisin virkaa toimitti imelä powerballadi ”Out In The Cold,” joka oli vedenjakaja levyn tiiviimmän alun ja loppuosan välillä.
Albumin alkupään tarjotessa lähes kaiken oleellisen sekä kaikkein tunnetuimmat vedot, mukiinmenevä biletysbiisi ”Wild Nights, Hot & Crazy Days” ja levyn heikoin lenkki ”Hot For Love” jäävät jo täytemäisiksi aivan kuin kaikista parhaimmat ideat olisi jo käytetty. Vaihdekeppitikkariin on tästä huolimatta jätetty yllätys, kun enimmät on ensin imeskelty pois ja tikku alkaa jo tuntua kielessä. Albumin viimeisenä biisinä räjäytetään todellinen ihon kananlihalle nostattava kasaripommi, ”Reckless”, joka oli päästä Top Gun-leffaan bändin suureksi epäonnekseen kieltäytyessä kunniasta.
”Reckless” on ”Turbon” paras biisi, mutta saanut syystä tai toisesta yllättävän vähän huomiota osakseen. Kappaleen energiataso lentää korkealla, uhkuu testosteronia ja palaa kuumana kuin hävittäjän jälkipoltto. Jos jotain kappaletta tulee ”Turbolta” kuunneltua usein, se on juuri ”Reckless”. Siitä ei nimittäin kasarifiilis enää juuri parane.
Miksei Priestin nouseminen terävimmälle huipulle onnistunut, vaan bändin suosio kääntyi laskuun ”Turbon” jälkeen kun samalla Def Leppard porskutti kohti entistä suurempaa menestystä? Koko yhtye oli elämänsä vedossa. Rob Halford oli juuri vieroittanut itsensä päihdekoukusta tämän kuuluessa miehen äänen huomattavana paranemisena edelliskiertueen raspisemmasta tulkinnasta. Halfordin laulusuoritukset ”Turbolla” ovat miehen koko uran parhaimpien joukossa ja Glenn Tipton sekä K.K. Downing -kitaristikaksikko takoi tarkkoja riffejä, melodioita ja sooloja vakuuttavalla intensiteetillä, varmuudella ja synkronoidusti kuin hyvä automaattiloota.
Albumi onnistuu myös saavuttamaan aikakauden tunnelman ja virtaukset vähintään hyvin, eikä karmeat pökälesanoitukset poikenneet millään tavalla valtavirrasta. Mikä siis meni pieleen?
Syitä tähän on monia. ”Recklessin” pääseminen Top Gun-leffaan olisi takuuvarmasti räjäyttänyt potin, mutta pahan virhearvion seurauksena näin jäi tapahtumatta, eikä biisi koskaan päätynyt yhteen 1980-luvun ikonisimmista leffoista. Priestin liha oli myös marinoitunut perinpohjaisesti perinteisen Heavy Metallin liemessä. Priest ei vain yksinkertaisesti ollut mikään glam metal -bändi, vaikka itse albumi olisi ollut miten hyvä tahansa.
”Turbon” tavoittaessa rutkasti uusia nuoria kuulijoita (mm. itseni), monet vanhat fanit tunsivat itsensä petetyiksi ja katsoivat Priestin kääntäneen takkinsa kaupallisen menestyksen tavoittelussa musiikin sekä identiteettinsä kustannuksella. Lisäksi ”kilpakumppaneistaan” poiketen Priest oli tuohon aikaan jo verrattaen vanha yhtye ja sen jäsenet olivat vanhoja. Päälle kolmekymppiset rypistyvät, kaljuuntuvat ja vähemmän siloposkiset hevariukot eivät koskaan voineet vedota nuorisoon, erityisesti naispuoliseen, samalla tavalla kuin glam metallin kauniit nuoret pojat, joiden levittämänä sama sanoma tuli huomattavasti kohdeyleisöä lähempää. Priestin uskottavuus ei siis ollut ko. musiikkityylin saralla suurmenestyksen vaatimalla tasolla.
Ensimmäisiä amisviiksiään kasvattavan 15-vuotiaan takajeejee-pojankoltiaisen saattoi olla aika vaikeaa samaistua lähes omien vanhempiensa ikäisten pappojen saarnasta vanhempien auktoriteettia vastaan. Kumman juliste mahtoi löytyä kukkaansa puhkeavan hevariteinitytön seinältä; Vince Neilin, Joe Elliotin, Jon Bon Jovin vai vauhdilla kaljuuntuvan Rob Halfordin…? Ken tietää, mutta kultakaivosta ei ”Turbosta” Priestille tullut.
Vaikka ”Turbo” on hyvin vahvasti profiloitunut tiettyyn aikakauteen, eikä se yleisesti ottaen ole uettavissa aivan Priestin kärkijulkaisuihin, on se erinomainen osoitus yhtyeen monipuolisuudesta sekä ammattitaidosta julkaista lähes minkä tyylistä metallia tahansa ja tehdä se hyvin. Samaisesta kyvystä saatiin uusia maistiaisia neljä vuotta myöhemmin, mutta se on jo toinen tarina se.
Nykyisin ”Turbo” toimii elämyksellisenä nostalgiatrippinä kuumalle 1980-luvulle, joka on ajan saatossa saanut muistoissa ja mielikuvissa tarunhohtoisen kultareunuksen. Palataan takaisin niihin mielikuviin: Kirkas iltapäivän aurinko, pitkä rantabulevardi, kuumuutta hohkava asfaltti, valkoinen hiekkaranta, viilentävässä merituulessa huojuvat palmut, avokattoinen V8-jenkkirauta, kyynärpää ulkona, hihaton helmastaan lyhennetty paita, takatukka ja pilottilaseilla verhotut silmät nauliintuneena tiukasti bikineissä auringosta nauttiviin naisiin nuoruuden hurmoksen kohistessa suonissa ja Judas Priestin ”Turbo” autokasettisoittimessa…
8+/10
Tomi Väänänen
1.Turbo Lover
2.Locked In
3.Private Property
4.Parental Guidance
5.Rock You All Around The World
6.Out In The Cold
7.Wild Nights, Hot & Crazy Days
8.Hot For Love
9.Reckless
Tulisieluinen ja mustaverinen Savon Nosferatu, joka imee elinvoimansa raskaasta musiikista, hard rockista black metalliin. Musiikin ohella ajankäyttöä ohjaavat työ, perhe, lasten harrastukset, kuntosali, kalastus, jääkiekkohuliganismi sekä leffat ja tv-sarjat.
 Metalliluolan arvio, Tomi Väänänen.){kind=link}