Aikanaan kotimaisen doom legendan Reverend Bizarren raunioille perustetun Lord Vicarin tuore ”Gates Of Flesh”-albumi on ollut yksi genren odotetuimpia julkaisuja. Levyä on kypsytelty viiden vuoden ajan ja lopulta kesäkuussa odotus palkittiin bändin kolmannen täyspitkän nähdessä päivänvalon. Metalliluola todisti yhtyeen pidemmän tauon jälkeen tapahtunutta ensimmäistä keikkaa Tuska festareilla ja otti haastatteluun Kimi Kärjen, Lord Vicarin kitaristin ja pääasiallisen biisintekijän.
Onnittelut uuden ”Gates Of Flesh”-albumin julkaisusta, aikaa edellisen levyn ja tämän välissä ehti vierähtää viisi vuotta, mitä kuluneena aikana tapahtui?
Henkilökohtaisesti olen touhunnut muutaman muun yhtyeen kanssa (Uhrijuhla, E-Musikgruppe Lux Ohr sekä omalla nimellä tehty akustinen soololevy) ja väitellyt tohtoriksi. Olemme kyllä pitäneet koko ajan pientä keikkakuntoa yllä. Lisäksi asioita mutkisti rumpalin työskenteleminen Kuwaitissa muutaman vuoden ja basistin vaihtuminen. Nyt meillä on näillä näkymin lokakuuhun asti bassossa Sami ”Albert Witchfinder” Hynninen.
Millaiset levytyssessiot olivat, teittekö mitään eri tavalla verrattuna aikaisempiin levyihin?
Todella rennot ja hyvässä hengessä vedetyt sessiot olivat kyseessä tällä kertaa! Soitimme rumpalimme Gareth Millstedin kanssa itse asiassa bassot puoliksi levylle, eli hoidimme kaikki soittohommat levyllä Chritusin lauluja lukuun ottamatta. Ensimmäiseksii narulle menivät rummut ja yksi rytmikitararaita suoraan kuuntelun kautta ja myöhemmin re-ampattuna päällekkäissoitetun toisen rytmiraidan kera. Eli hiukan epäortodoksisesti mentiin. Tiesimme kuitenkin tarkasti mitä olimme tekemässä ja suunnitelma toteutui hienosti, kokonaisuus kasvoi kerros kerrokselta. Erityisesti panostimme tällä kertaa rumpuäänityksiin, Joona Lukalan Noise for Fictionissa on iso livehuone, jossa saimme luonnolliset ja massiiviset rumpusoundit.
Millainen puolestaan sävellysprosessi tällä kertaa oli, syntyvätkö kappaleet jamipohjalta vai oliko sovitukset tarkasti etukäteen mietitty ja analysoitu?
Mehän emme oikeastaan jammaile juuri lainkaan, kun treeniaika on niin kullanarvoista. Elämme kuitenkin kolmessa eri maassa: Suomessa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Laitan valmiit demot osin jo valmiiksi sovitettuna kuunteluun ja herrat saavat ehdottaa tarvitsemiaan muutoksia. Gareth toimii samoin omien biisiensä kanssa (tällä uudella levyllä ’A Shadow of Myself’ ja ’Breaking the Circle’). Livetreeneissä sitten tarkistamme, että kaikki toimii kuten pitää ja teemme vielä tarvittavat muutokset. Studiossa tehdään lähinnä hienosäätöä soundien kanssa. Soolot soitan yleensä kotistudiossani ja re-amppaan ne varsinaisessa studiossa.
Uudet kappaleet ovat keskimäärin lyhempiä kestoltaan kuin aikaisempien levyjen eepokset, oliko tämä tietoinen ratkaisu?
Totta kai. Halusimme tästä suoraviivaisen ja lyhemmän levyn, tarkoituksena oli tehdä jopa raaka levy soundillisesti, mutta lopulta päädyimme tekemään miltei tuollaista klassista rockia, hah hah! Toki tuo viimeinen biisi, ’Leper, Leper’, on ultraraskas jyrä. Olen todella tyytyväinen levyn soundeihin ja dynamiikkaan. Enkä malta odottaa vinyyliversiota! Se tulee ulos joskus loppuvuodesta.
Kerrotko kappaleiden teemoista, onko ”Gates Of Flesh” konseptilevy ihmisen luonteen pimeistä himon puolista?
Se on ilman muuta konseptialbumi, mutta ei pelkästään pimeyden kautta! Himo ja potenssi voivat myös olla riemullisia ja luonnollisia asioita, kuten pyrin muun muassa kappaleissa ’Birth of Wine’ ja ’The Green Man’ manifestoimaan. Levyhän on toki kaari, jossa lähdetään tästä riemusta ja päädytään kehon heikkenemiseen, asteittaiseen pettymykseen ja lopulta täyteen tietoisuuteen kuolemasta ja tuhosta. Siinä välissä koetaan toki pettymyksiä ihmissuhteissa ja luodataan luottamuksen ja menettämisen teemoja.
Levyn kansi on vakuuttava ja tuntuu kuvaavan nimeä ja sen sisältämää musiikkia hyvin, mistä saitte idean käyttää kyseistä maalausta ja miten koette itse sen peilaavan musiikkia?
Tämä Adolphe Bouguereaun maalaus ”Nymphs and Satyr” on tosiaan täydellinen tässä yhteydessä, koska siinä kohtaavat myytit, seksuaalisuus ja tuho. Kyseessä on tietenkin klisee, mutta hyvin tietoinen sellainen. Lord Vicarin kannet ovat alusta asti olleet klassisia ja vanhoja maalauksia, siinä olen halunnut pitää yllä myös vanhan yhtyeeni Reverend Bizarren perintöä, jonka parissa Hynninen teki hienoja valintoja. Tämä tuo musiikin tulkintaan uusia kerroksia, koska mikään visuaalinen ratkaisu ei ole sattumanvarainen.
Doom genre tuntuu synnyttäneen uusia bändejä kohtalaisen runsaasti viime vuosina, miten näet millaiset tulevaisuuden näkymät musiikkityylillä on?
En usko, että siitä tulee koskaan valtavirran musiikkia, se on siihen liian taaksepäin katsovaa ja hidasta. Toisaalta voisin hyvin kuvitella, että tämä menisi läpi isoillekin ihmisjoukoille tilaisuuden tullen. Kyllähän tälle musiikille on ollut jotain nostettakin välillä. Tavallaan olen kuitenkin hiukan tyytyväinen siitä, että tuo viime vuosien pieni hype alkaa olla ohi ja jäljelle jää lähinnä hyviä bändejä. Viime vuosina on kuitenkin tullut niin paljon doomia, jossa ei ollut mitään omaa, ei sielua, ei näkemystä. Meille sekä sielu että näkemys ovat erityisen tärkeitä, vaikka seisommekin jättiläisten olkapäillä.
Kerrotko hieman omista ja yhtyeenne vaikutteista, mistä Lord Vicarin soundi syntyy?
Vaikutteet tulevat tietenkin lähinnä menneisyyden musiikista, 1960–1980-luvuilta. Black Sabbath, Led Zeppelin, The Who, Witchfinder General, Pentagram, The Obsessed, Trouble, Saint Vitus ja niin edelleen. Mutta myös progressiivisen rockin suuruudet kuten King Crimson, varhainen Genesis ja Van der Graaf Generator. Levymme ovat temaattisia, kunkin levyn kappaleiden välillä on yhteys. Pieni ripaus folk-musiikkia… Tärkeää on tarinankerronta, intensiteetti, melodisuus ja dynamiikka raskaan ja keveän välillä. Totta kai meidän persoonallisuutemme heijastuvat musiikkiin myös: Chritusin ainutlaatuinen ilmaisu, kyky tulkita tekstejä ja aito, energinen vuorovaikutus yleisön kanssa, Garethin kolossaalinen ja samalla rennon hengittävä rumputyöskentely, livenä Samin lyijynraskas ja jazzahtava bassotaide, ja minun kulmikas riffailu.
Soititte äskettäin Tuskassa varsin energisen setin, vaikka jouduitte vaihtamaan setin paikkaa ilmeisesti melko nopealla varoitusajalla. Miten keikka mielestäsi sujui?
Tottahan se otti päähän kun slotti vaihtui, mutta tämä oli ainoa tapa saada Havok lavalle, kun olivat juuttuneet Prahan kentälle. Onneksi kattilahalli tuntui olevan täynnä ja varsinkin etualan yleisö oli mukavasti mukana menossa. Mehän emme olleet soittaneet lainkaan yhdessä sitten huhtikuun, joten etukäteen vain päätimme kukin keskittyä kunnolla siihen hetkeen. Ja ihan kivasti se lopulta meni, parin ekan biisin jälkeen päästiin kunnolla lentoon ja soundit olivat timanttiset!
Millaiset keikkasuunnitelmat tulevan syksyn osalta yhtyeellä on?
Seuraava veto on Sardiniassa syys-lokakuun vaihteessa, sitä odotan suurella innolla. Sitten on kaikenlaista muuta säätöä joka ei ole julkista vielä, mutta josta on olemassa yhteisymmärrys. Ja Saksaan viritellään rundia marraskuulle. Ensi vuoden ensimmäiset kuusi kuukautta asun Yhdysvalloissa vierailevana tutkijana Clevelandissa, toivottavasti joku pikkurundi saadaan siihenkin yhteyteen sovittua.
Terveisiä Metalliluolan lukijoille?
Uusi levy on ulkona. Ostakaa siis meidän CD-levymme (taattu keräilyharvinaisuus, siellä on nimittäin ensimmäisessä painoksessa vain yksi koko levyn kestävä biisi, kyseessä on siis levykokonaisuus sanan todellisessa merkityksessä) sekä vinyyli, paitoja, tuulitakkeja ja muuta kamaa. Ja tulkaa keikoille… The Church Within Records ja Doom Dealer mailorder löytyvät netistä, Suomessa ainakin Levykauppa Äx on sormi pulssilla näissä kaupantekoasioissa. Suosittelen fyysisiä äänitteitä, siellä on visuaalisuus ja punnitut tekstit tarjolla teitä varten. Lord Vicarin musiikki kasvaa joka kuuntelukerralla, antakaa alitajuntanne täyttyä piiloviesteistämme!
Haastattelu: Ville Krannila
Kuvat: Yhtyeen promokuvat
https://www.facebook.com/lordvicar/
https://myspace.com/lordvicar
Kuuntele kappale ”Birth Of Wine” tuoreelta ”Gates Of Flesh” albumilta alta:
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
