Tuska Open Air Metal Festival lauantai 2.7.2016 – raportti

tuska 2016

Tuska-lauantai käynnistyi varsin perinteisissä olosuhteissa. Lämpötila oli tuskaisen korkea ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Nestettä kaadettiin kiduksiin kaksin käsin aluksi veden ja sitten oluen muodossa. Jonoja ei porttien avauduttua vielä ollut ja kauniit promotytöt kantoivat janoisille lääkettä.  Saavuimme alueelle jälleen kerran hyvissä ajoin täynnä virtaa. Puoleen yöhön asti kestänyt Avantasian keikka vei ainakin omat voimani ja eikä jatkoklubit perjantaina jaksanut kiinnostaa.

Ennakkoon lauantai ei aivan omia suosikkibändejäni tarjoillut. Toisaalta Tuska on festarina profiloitunut kokonaisvaltaiseksi metallitapahtumaksi, jossa musiikki ja muu tarjonta kulkee hienosti käsi kädessä. Kuinka mukavaa onkaan tavata tuttuja, hengailla alueella ja fiilistellä taustalla soittavia bändejä. Lauantain kiinnostavimmat yhtyeet omalta osaltani olivat Anthrax, Ghost, Primordial sekä Tsjuder. Toimituskunnasta myös Thunderstonen, Crimson Sunin sekä doom-yhtye With The Deadin keikkoja odoteltiin suurella mielenkiinnolla.

Päivän avasi kotimainen kovaa nousua tekevä Brymir. Yhtyeen viimeisin levy sai luolassakin korkeat pisteet ja mielenkiinnolla katsottiin yhtyeen livekunto. Auringon paahteessa bändi tykitti tiukan puolituntisen päälavalla. Yhtyeen ja fanien kannalta puolituntinen slottiaika on armottoman lyhyt. Yleisöä oli kertynyt mukavasti paikalle ja Brymirin esityksessä oli suuren maailman tuntua. Etenkin uudet biisit iskivät lekan lailla tuskan peruskallioon. (JK)

Helsinki Stagella tunnelma oli iltapäivällä vahvan doom-sävytteinen kun uusi superkokoonpano With The Dead nähtiin lavalla. Cathedral-vokalisti Lee Dorrianin vetämä yhtye julkaisi äskettäin debyyttialbuminsa ”With The Dead”, joka kulkee Cathdedralin psykedeliasävyistä poiketen melko perinteisillä doom-laduilla, mikä ainakin tässä osoitteessa on otettu positiviisesti vastaan. Bändi soitti läpi koko levynsä alkaen ”Crown Of Burning Starsista” ja päättyen ”Screams From My Own Grave”-synkistelyyn. Electric Wizardista tuttu kitaristi Tim Bagshaw iski kehiin voimakkaita ja raskaita riffejä, tunnelmien vaihdellessa genren tutuista sienitripeistä luut rusentavaan voimaan. Dorrian seisoi etualalla eleettömänä laulaen kuin transsissa. Koko konsepti tuntui toimivan jollain mystisellä tavalla. Pienessä hämyisessä klubissa voisi kuvitella auringon pimentyvän vielä totaalisesti yhtyeen edessä, teltassa katsojamäärä jäi tässä iltapäivän vaiheessa turhan vähäiseksi. (VK)

Jos Brymir sai kärsiä aikaisesta soittojasta niin pahiten se kolahti irlantilaisen Primordialin nilkkaan. Auringon sulattaessa yleisön takalistoja yhtye asteli lavalle ja vetikin semmoisen setin jota ei vähään aikaan olla Tuskan päälavalla tältä suunnalta nähty. Primordialin musiikki koskettaa livenä vieläkin suuremmin kuin levyltä kuunneltuna. Yhtyeen laulaja A.A. Nemtheangan eläytyminen kappaleisiin oli erityisen hienoa kuultavaa sekä katsottavaa. Heti avausbiisi “Where Greater Men Have Fallen” loksautti monilta suut auki. Tämän jälkeen koko keikka oli yhtä juhlaa biisitarjonnan vaihdellen uudemmasta vanhaan. Minkälainen kokemus tämä olisikaan ollut iltahämärässä?

IMG_3783

Black metal – yhtye Tsjuder oli valitettavasti isketty heti Primordialin perään. Tämä oli mielestäni hiukan harmillinen asia, koska Primordialin hienon keikan jälkeinen olotila pitäisi saada tasattua ennen toisen odotetun artistin esitystä. Nopea tankkaus ja telttaan. Mitään yleisöryntäystä Tsjuder ei keikan alkuun saanut. Tsjuder veteli kumminkin alusta alkaen sata lasissa. Yhtyeen rockaava ja riffivoittoinen black metal ei varmasti ole helpointa matskua uusille kuuntelijoille, mutta faneille julistus tuntui uppoavan. Vähäeleinen esiintyminen ja raivoisa soitto sai kliimaksin keikan lopussa viimeisimmän albumin nimibiisi “Antilivin” sekä Bathory-coverin “Sacrificen” muodossa. Ehdottomasti yksi lauantain parhaimmista keikoista. (JK)

IMG_3803

Inferno-hallin puolella oli seuraavaksi aika ottaa haltuun Crimson Sun. Kyseessä on yksi kotimaan sinfonisen metallin suurista toivoista. Yhtyeen ”Towards The Light”- albumi oli vahva näyttö siitä, että Nightwishin perintö elää edelleen vahvana. Livenä bändi esiintyi hyväntuulisena ajoittaisista soundiongelmista huolimatta. Laulaja Sini Seppälä osasi ottaa yleisönsä, ja levyllä hänen laulunsa on genren parasta antia. Tuskassa vokaalien kuuluvuudessa oli sen sijaan haastetta, vaikka taustalauluillakin oli tätä vahvistettu. Kuten Delain edellisenä päivänä, melodista metallia on erittäin mukava kuulla ainakin sen yhden yhtyeen edustamana jokaisena festaripäivänä. Crimson Sun ei nyt yltänyt aivan parhaimpaansa osaksi bändistä riippumattomista seikoista johtuen, mutta seuraamme toki kokoonpanon tekemisiä jatkossakin mielenkiinnolla.(VK)

Päälavalle alkoi pakkaantumaan porukkaa kun Turmiön Kätilöiden keikka lähestyi. Täytyy myöntää, että kovin suuri fani en ole koskaan ollut. Tämä olikin ensimmäinen mahdollisuus nähdä savon ylpeys livenä. Skeptisyydestäni huolimatta Turmiön Kätilöt on erittäin kova livebändi. Savolaismurteella heitetyt välispiikit ja yllättävänkin raivoisa tykitys upposivat niin allekirjoittaneeseen kuin muuhun yleisöön. Kätilöiden musiikki on itseasiassa livetilanteessa sen verran helposti lähestyttävää, että uusia faneja tarttuu limaiseen kärpäslätkään pelottavan kovalla prosentilla.  Jos musiikillisesti show oli viihdyttävä, niin oli se myös ulkomuodollisesti. Bändin jätkät ovat rumia kuin perkeleet, suoraan kummitusjuna tavaraa. Ennakkokäsitteet romukoppaan ja jatkossa täysillä keikalle yleisön sekaan heilumaan kun yhtye kohdalle osuu. Hieno veto! (JK)

IMG_3848

IMG_3863

Paahtavasta kuumuudesta oli aika siirtyä vilvoittelemaan Inferno Stagelle jossa kuuden pintaan aloitteli nouseva helsinkiläisyhtye Embreach. Bändi julkaisi juuri uuden albuminsa nimeltä “The World That We Have Lost”. Yleisöä oli saapunut kivasti paikalla. Lavan oikeaan reunaan soundit tuntuivat hiukan puuroutuvan mikä varmasti oli enemmän soittopaikan kuin yhtyeen vika. Bändi veti tiukasti yhteen ja soittotaidot olivat selvästi kohdallaan. Laulaja käytti ääntään hyvin kevyemmästä tunnelmoinnista aina matalaan murinaan. Valon ja pimeyden kontrastia löytyy mikä tekeekin musiikista mielenkiintoista kuunneltavaa. Tämä yhtye menee selkeästi jatkoon ja suosittelen kaikille melodisen death metallin ystäville. (Jemi Karvonen)

Thunderstonen palattua yhteen laulaja Pasi Rantasen kanssa äskettäin julkaistulla ”Apocalypse Again”-levyllä, oli paikallaan odottaa mielenkiinnolla liveshown antimia. Vahvasti uuden materiaalin varaan kasattu keikan alku riittikin vakuuttamaan paikalla olijat siitä, että voimametallin ja hard rockin maailma tarvitsee edelleen bändiä. ”The Path” single on vahva esitys yhtyeeltä, yleisön intoutuessa heilumaan ja laulamaan mukana kiitettävällä tehokkuudella.

Rantanen vaikutti hyväntuuliselta ja lauloi hienosti, yhteispeli ja spiikit kitaristi Nino Laurenteen kanssa toimivat hyvin ja bändistä joitain virhesointuja lukuun ottamatta huokui positiivinen mieliala ja hyvä asenne. Sairastapauksen vuoksi bassossa vieraili Tracedawnin Tuomas Yli-Jaskari, mutta hyvin herra osuutensa hoiti nopealla varoitusajallakin kehiin haalittuna. Yllätyksenä Tuskalle vedettiin myös ”Dirt Metal”-albumin nimikappale, jolla alun perin lauloi Rick Altzi. Uusi levy ei ehkä yllä vanhojen tasolle, mutta livenä kappaleet toimivat mukavasti ja Thunderstonelle on helppo luvata menestystä jatkossakin.(VK)

Doom-lähettiläs Lord Vicar joutui vaihtamaan soittoaikaa aiemmaksi lennosta thrash-yhtye Havokin lentojen myöhästyttyä. Bändi otti haasteen Inferno-lavalla vastaan päättäväisenä ja uuden ”Gates Of Flesh” albumin saattelemana iski läpi doomiaan vakaalla otteella. Reverend Bizarren raunioille aikanaan perustetun yhtyeen soittotaito on kiistaton ja vokalisti Chritus hallitsee genren koukut sekä kiemurat mainiosti. Uudet kappaleet soljuivat vanhojen sekaan hienosti. Tällekin yhtyeelle tulevalla kiertueella klubiesiintymiset pidemmällä soittoajalla ovat varmasti paikallaan. (IP)

IMG_3866

Uuden ”For All Kings” albumin myötä vahvassa nosteessa seilaava thrash-veteraani Anthrax on livenä väkevässä kunnossa. Jo Slayerin lämmittelijänä viime vuoden puolella yhtye jätti Metalliluolan toimitukseen paremman kuvan kuin itse pääesiintyjä ja kesäkuun alun Sweden Rock-esiintyminen jatkoi samaa linjaa. Nyt oli luvassa saman kestoinen setti ja heti alkuun isketty ”You Gotta Believe” ei jättänyt epäilystä siitä, mitä oli luvassa.

Keikan puolivälissä paikalle laskeutunut vesikuurokaan ei menoa hidastanut vaan herrat Frank Bello, Scott Ian ja edelleen laulajana erittäin kovassa vedossa vaikuttava Joey Belladonna iskivät thrash-paahtoa kehiin täysillä. Rummuissa sairasteluista kärsinyt Charlie Benante loisti jälleen poissaolollaan ja Jon Dette paikkasi. Kovatasoisena rumpalina tunnettu korvaaja hoiti kuviot ammattitaitoisesti ja soundit ainakin hieman kauempana lavasta toimivat mainiosti.

Asemistamme näimme pitin etualalla pyörivän ahkerasti. Setin osalta ja varsinkin reilun tunnin soittoajalla aina olisi parantamisen varaa. Omalta kohdalta yhtyeen väsyneimpiin vetoihin kuuluva ”Got The Time” ja kulunut ”Antisocial” voitaisiin korvata vaikka uudemmillakin vedoilla. Sweden Rockissa hienosti tulkittu ”Medusa” jäi nyt kuulematta, mutta toisaalta hyvä huomata settilistan elävän. Vaikka Anthrax on vuosien varrella tarjonnut hyvin vaihtelevan tasoista materiaalia, livenä bändi on yksi metalligenren viihdyttävimpiä. Tässä valossa yhtyeen tiivis keikkatahti Suomessa (Jalometalli oli ohjelmassa tänä viikonloppuna) on perusteltua, ja veteraanit kannattaa ehdottomasti tarkistaa, mikäli kohdalle mahdollisuus osuu. (VK)

Mielestäni Anthraxin Tuska-esiintymiminen oli pieni pettymys. Jos joulukuussa Helsingissä yhtye yllätti kovalla live-kunnollaan, niin Tuskassa homma ei lähtenyt oikein kunnolla käyntiin. Oliko syynä sitten keikkaväsymys vai liian turvallinen biisikatras?  Yhtyeen live-setissä keikkuvat ikivihreät ”Antisocial” sekä ”Got The Time” ovat lopen kuluneita ja jopa keskinkertaisia kappaleita. Uuden levyn biisit eivät myöskään sen suurempia hurraa-huutoja ainakaan omasta seurueestani saanut. Anthrax ei ollut huono, mutta jäi selvästi jälkeen edellispäivänä esiintyneelle Testamentille. (JK)

Ghost oli oikealla paikallaan illan pääesiintyjänä ja mystinen kummituskabaree keräsikin paikalle melkoisen yleisömassan. Bändi alkaa painimaan metallin kuninkuusluokassa ja suosio näkyy myös Suomessa. Viime syksynä Ghost esiintyi täyteen pakatussa Circuksessa, nyt Tuskan pääesiintyjänä. Olisiko ensi kerralla jo jäähallirundin vuoro?

IMG_0284

Illan setissä kuultiin kaikki ne biisit, jotka pitikin (tosin harmittavasti Roky Erickson coveri ’If You Have Ghosts’ jäi kuulematta) ja uusin levy ’Meliora’ oli hyvin edustettuna. ’He Is’, ’Absolution’ ja Ghostin runttaavin veto ’Mummy Dust’ keräsivät hyväksyviä ilmeitä yleisön seassa. Bändi soitti tiukasti yhteen ja Papa Emeritus vastuullisena messun vetäjänä sai, kuten aina, yleisönsä varpailleen.

Hieman sateinen lauantai näytti jo hetken saavan kunnon ukkosmyräkän yllensä, mutta Papa kollegoineen sai pidettyä jopa luonnonvoimat aisoissa. Voisi sanoa, että itse Paholainen kävi ukkosmyrskyn muodossa tarkistamassa Ghostin keikkakunnon, totesi sen hyväksi ja jatkoi matkaansa. Tämä onnistuu vain Ghostilta.

Illan päättänyt huikea yhteislaulu ’Monstrance Clock’ päätti likimain täydellisen Tuska-päivän. Tästä oli hyvä jatkaa kohti seuraavaa päivää… (IP)

IMG_0382
Tekstit: Ville Krannila (VK), Juha Karvonen (JK), Jemi Karvonen, Ilmari Pöntinen (IP)
Kuvat: Metalliluola © Markus Salmela, Ilmari Pöntinen, Juha Karvonen, Hannu Juutilainen

Kommentit

kommentit