Iron Maiden on legenda. Yhtye, joka on muokannut lähes jokaisen hevarin elämää jo vuosikymmenien ajan. Kun ilmoille heitetään nimet Bruce Dickinson, Steve Harris, Adrian Smith, Dave Murray, Nicko McBrain sekä Janick Gers, ei voi kuin vetää syvään henkeä ja antaa suurin kunnianosoitus jäsenistölle ja sen tekemälle työlle raskaamman musiikin eteen. Biisilista on loputon. Iron Maiden on yhtyeenä yli 40-vuotias, mutta esiintymisessä on edelleen nuoruuden pilkettä ja alkuvoimaa. Hiki haisee ja pallit puristuu tiukasti housujen etumuksessa. Käsi nyrkkiin ja palleasta voimaa: “Scream For Me Hellsinki”!
Iron Maidenin “The Legacy Of Beast” oli erittäin tervetullut kiertue. Ennakkoon kiertueen mainostettiin sisältävän 80-luvun hittejä kuin myös suurempia yllätyksiä vuosien varrelta.
Aurinkoinen sää helli faneja raskaalla kädellä konsertin lähestyessä. Ihmiset olivat kerääntyneet Hartwall Arenan lähistölle ja ulkona olleella paitakojulla kävi kuhina. Raha vaihtoi omistajaa ja hymyssä suin ihmeteltiin hienoja paitaprinttejä. Ilmassa haisi jo vahva raudan haju. 80-luvulle peilaava rock-pukeutuminen on jälleen muodissa. Tämä on taas se hetki kun musiikki ja oma historia iskevät reilusti kättä yhtyeen. Mikään ei ole ikuista ja on tunnustettava, että pelko yhtyeen viimeisestä esiintymisestä hiipi mieleen. Ja vitut! Nyt eletään täysillä ja nyrkit ilmaan.
Introna jälleen soinut “Doctor Doctor” tiesi vain yhtä asiaa. Biisi tuntui tällä kertaa pitkältä. Viimein valot sammuivat ja Winston Churchillin “We shall fight on the beaches” -puheen tunnetuin osuus täytti jäähallin. “Aces High” oli kokeneen yhtyeen äärimmäisen kova taidonnäyte. Lentäjänhattu päässä oleva Bruce Dickinson hyppäsi lavan eteen ja heilui aivan kuin 80-luvulla. Vaikka äänessä ei aivan samaa poltetta ole kuin nuoruudessa, niin ei voi kuin ihmetellä miten hyvin korkeatkin kohdat lähti. Lavan yläpuolella liidellyt Spitfire oli kieltämättä mukava lisä rekvisiittaan, vaikka huomio kiinnittyikin illan tähtien liikehdintään. Yli 40 vuotta lavoja kiertäneen yhtyeen intensiteetti on uskomaton. Steve Harris ottaa nopeat juoksuaskeleet ja nostaa polven monitorin päälle. Koliseva basso osoittaa kohti yleisöä ja suu aukeaa samaan tahtiin Dickinsonin vokaalien aikana. Bändi on fyysisesti rautaisessa kunnossa ja se välittyy myös soittamiseen ja täten myös yleisöön.
Jos “Aces High” pisti haukkomaan henkeä, niin lähes samaa voi sanoa “Piece Of Mind” -levyn avauskappaleesta “Where Eagles Dare”. Harvakseltaan viime vuosina esitetyssä kappaleessa oli vahvaa nostalgiaa. Talvihatussa ympäri lavaa juossut Dickinsonin nautti selvästi biisin esittämisestä ja taustalakanan talvimaisema yhdessä musiikillisen taituruuden kanssa toivat kylmän tuulahduksen 80-luvulta nykypäivään. “2 Minutes The Midnight” tuo taas välittömästi verkkokalvoille vahvan kuvan raunioilla istuvasta Eddiestä, taustalla ydinpommi tekee tuhojaan. Miten hienosti Iron Maiden on osannut yhdistää graafisen osaamisen kappaleittensa loistokkuuteen. Keikan alku ei jättänyt jossiteltavaa.
Bruce Dickinsonin ääni on lähes 60-vuotiaan ikä huomoiden loistavassa kunnossa. Lisäksi kun esitystä katsoo miehen äskettäinen syöpätaistelu huomioiden, ei voi kuin kumartaa syvälle. Laulaja tulkitsi Blaze Bayleyn ajan kappaleet vahvasti omalla tyylillään, ja settiin oli valittu kahdelta levyltä ne eeppisimmät vedot “The Clansman” sekä “Sign Of The Cross”.
Rumpali Nicko McBrain on myös ikäänsä nähden hyvässä vedossa, vaikka aina tempo ei olekaan kohdallaan. Lähinnä soundissa korvaan osuivat satunnaisesti särkeneet peltien äänet sekä kohtalaisen kovalla soinut Harrisin basso.
Kolmen kitaran valli toimi illan aikana hyvin, ja useassa kohtaa kaksi kitaristia soitti melodiaa kolmannen kompatessa tuoden lisää raskautta sekä syvyyttä sovituksiin. Janick Gers jakaa soittotyyliltään ja esiintymiseltään mielipiteitä. Tutut lavapelleilyt ja kitaran heittelyt on jo ottanut omakseen Maiden-showta, mutta jostain syystä tämän vuoksi välistä pudonneita nuotteja tuntui olevan entistä enemmän. “Fear Of The Darkin” soolo meni täysin penkin alle Janickin tyytyessä kuittaamaan tapahtuneen leveällä virneellä. Perään kajahti Dave Murrayn klassikkomelodia vain korostaen tapahtunutta.
Gers soitti yhdessä Adrian Smithin kanssa soolot “The Trooper” ja “The Evil That Men Do” -kappaleisiin ja oli jälleen ominut pari Adrianin 1980-luvun esitystä omiin nimiinsä. Koska Smith olisi itse lavalla esittämässä niitä, ratkaisu on jossain määrin merkillinen. Toisaalta Adrian oli hyvin esillä mm. “The Wicker Manissa” ja miehen tyylitaju kuului mainiosti läpi setin.
Harvinaiset valinnat kuultiin pääosin konsertin alussa, näiden lisäksi “Flight Of Icarus” enkelihahmoineen ja Dickinsonin liekinheittimineen on soinut viimeksi 1980-luvulla. “A Matter Of Life Deathin” parhaisiin vetoihin kuuluva “For The Greater Good Of God” oli setin uusin kappale, ja selvästi tätä myötä oudoin valtaosalle yleisöstä. Bruce sai tästä huolimatta kertosäkeen tarttuvassa yhteislaulatuskohdassa kuitenkin mukaan suurimman osan etualan massasta. Kokonaisuutena biisin myötä keikan keskiosille saatiin pieni hengähdystauko. Harva kuitenkin näkyi suuntaavan virvokkeille, joten Maiden piti fanit läpi kaksituntisen hyvin otteessaan.
Keikan loppuosa noudatti tuttua kuviota, jossa “Fear Of The Dark”, “Iron Maiden”, “The Number Of The Beast” -levyn klassikot sekä ainoana “Seventh Son Of A Seventh Son” -albumin poimintana kuultu avausencore “The Evil That Men Do” saivat äänekkään reaktion yleisöstä. Pitkän linjan fani olisi mielellään kuullut osan näistä paikalla harvinaisempaa materiaalia ja “Somewhere In Time” -levyn ohittaminen kokonaan ihmetytti edelleen.
Iron Maiden erityisesti Bruce Dickinson vetovastuussa osaa kuitenkin otti 10 000 henkilön yleisömäärän haltuunsa sellaisella tehokkuudella, ettei menestyskululle jäänyt illan päättyessä epäselvyyksiä. Vaikka nämä kappaleet on kuultu satoja ja tuhansia kertoja aiemmin, aina niissä on terä, joka vie vastustamattomasti mukanaan.
Kun “Run To The Hillsin” viimeiset sävelet kaikuivat lämpimään toukokuun iltaan, kulunut sanonta sai vielä kerran entistä voimakkaamman kaiun: Up The Irons!
Teksti: Ville Krannila & Juha Karvonen
Kuvat: Metalliluolan käyttöön JOHN McMURTRIE 2018 Copyright HELSINKI IRON MAIDEN
Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.
