Amerikkalainen Iced Earth korkkasi uuden vuosikymmenen ”Dystopia”-albumilla 10 vuotta sitten. Kyseessä oli bändin 10. täyspitkä ja tavoilleen uskollisesti uusi levy esitteli jälleen uusia kasvoja ryhmän riveissä. Edellisellä, ”The Crucible Of Manilla”, muutamalle raidalle soolojaan tarjonnut kitaristi Troy Seele kiinnitettiin vakiojäseneksi, death metal -bändi Infusionissa aiemmin soittanut Freddie Vidales tuli basistiksi ja Matthew Barlown suuret saappaat vokalistin roolissa täytti kanadalainen Stuart ”Stucifer” Block.
Edelliset kaksi albumia kahlitsivat hieman bändipomo Jon Schafferin käsiä massiivisen konseptispektaakkelin vuoksi. Erityisesti vuonna 2008 ilmestynyt ”The Crucible Of Man” jätti väsyneen sekä osaltaan tylsän jälkimaun ja tässä kohtaa huoli yhtyeen tulevaisuudesta oli aito.
Huolet alkoivat väistyä, kun levyä ennakoiva ”5 Songs” -äänite tuli esiin syyskuun puolella ja siltä löytyneet kaksi uutta raitaa (”Anthem”/”Days Of Rage”) antoivat luottoa pirteämpään ulosantiin. Mielenkiinto uusien biisien lisäksi kiinnittyi erityisesti vokalisti Blockiin, jonka meriitit Into Eternityn riveissä olivat komeita. Schafferilla oli mahdollisesti uransa kovin suorituspotentiaali vokalistin tontilla ja tämä on paljon sanottu, kun huomioi, että bändin keulilla on vaikuttanut aiemmin Matthew Barlow.
”Dystopian” kappalemateriaali oli heti ensi kuulemalta virkeämpää, tehokkaampaa ja ilmavampaa edeltäjäänsä verrattuna. Tuntui kuin yhtye olisi löytänyt ilon musiikin tekoon uudelleen ja Schafferin riffivarasto oli jälleen täynnä särmikästä materiaalia. Levylle ei eksynyt suuria hutilaukauksia ja useampi biisi nousi jo heti ensimmäisillä kuunteluilla esiin jääden takaraivoon jytisemään.
Täydellinen suoritus ”Dystopia” ei toki ollut eikä ole näin 10 vuoden päästä tarkasteltuna. Blockin ääniarsenaalista olisi toivonut otettavan enemmän irti ja monen mielestä mies tyytyy vain kopiomaan edeltäjäänsä. Jos tämän ei anna häiritä, on levy silti miellyttävää kuunneltavaa ja Block onnistui myös tuomaan omalla panoksellaan sopivaa variaatiota biisien lyriikoihin.
Kappalemateriaalin sekaan mahtuu muutama hieman tasaisempi hetki ja yllättäen bonusbiisiksi säästetty ”Iron Will” ei mahtunut varsinaiselle tuotokselle mukaan. Kappale on ehdottomasti sitä tasoa, että sillä olisi ollut ansaittu paikka 10 raidan joukossa. Tästä huolimatta kyseessä on laadukas ja kova suoritus, joka jäi myös lopulta harmittavasti päättyneen ”Stu Block” -eran parhaaksi.
”Dystopia” ei nouse haastamaan Iced Earthin katalogin parhaita suorituksia, mutta oli ilmestyessään äärimmäisen tervetullut tuotos. Kappalemateriaali on kestänyt aikaa mainiosti ja levy eksyy soittimeen edelleen säännöllisesti. Klassikoksi tästä ei ole, mutta todella hyvä kokonaisuus on silti kyseessä.
8½/10
Miika Manninen
1. Dystopia
2. Anthem
3. Boiling Point
4. Anguish Of Youth
5. V
6. Dark City
7. Equilibrium
8. Days Of Rage
9. End Of Innocence
10. Tragedy And Triumph
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}