Heavy/power metal-yhtye HammerFall pääsi aloittamaan uuden vuosituhannen loistavista, mutta samalla haasteita sisältävistä lähtökohdista. Ruotsalaisten vuonna 1997 julkaistu ”Glory To The Brave” -debyytti sai suurta suitsutusta osakseen ja täysin ansaitusti. Reilua vuotta myöhemmin ilmestynyt ”Legacy Of Kings” heitti lisää löylyä kiukaalle tarjoten voimametallin juhlaa koko kestoltaan. Kahden huippuonnistumisen jälkeen ruotsalaisilla oli edessään näytön paikka. Onnistuisiko loppuvuodesta 2000 julkaistava ”Renegade” jatkamaan tätä komeaa sarjaa?
Levyä edelsi rumpalin vaihtuminen Patrik Räflingin siirryttyä syrjään ja jo tuolloin kovissa liemissä keitetyn Anders Johanssonin liityttyä bändiin. Ykkössinkuksi valittu, 1990-luvun alun tv-sarjasta inspiraationsa saanut albumin nimibiisi jätti vaisun kuvan tulevasta. Henkilökohtaisesti muistan toivoneeni tuon olevan uutukaisen heikointa antia, sillä biisistä puuttui täysin se voimakkuus joka oli ollut läsnä bändin aiemmassa tuotannossa.
Albumin käynnistää eeppisen intron voimin korvakäytäviin tunkeutuva ”Templars Of Steel” ja sen mukana katoavat hetkeksi myös ennakkoluulot. Kappale on ehdottomasti samaa loistoa, kuin kahdella ensimmäisellä levyllä ja mahdollisesti kovin HammerFall-levyn avausraita koskaan. Tahti pysyy hyvänä ”Keep The Flame Burningin” tahdissa. Biisissä on sopivasti tarttuvuutta ja sellaista draivia, jota bändiltä toivoo kuulevansa.
Onnistuneen alun jälkeen liito yllättäen sakkaa jyrkästi. Jo aiemmin ruodittu nimikkoraita/”Living In Victory”/”Always Will Be” -kolmikko jäävät kauas edeltäjistään, eikä biiseistä jää käteen juuri mitään. Ne ovat paikallaan junnaavia ja tylsiä sävellyksiä, jollaisia bändiltä ei vielä tässä vaiheessa oltu kuultu. Albumin alkupuoli jättää itsestään siis todella kaksijakoisen kuvan, eivätkä odotukset ole valoisat puolivälin ylittyessä.
Loppupuoliskolla päästään taas jaloilleen, mutta suureen juhlaan ei ole aihetta. ”Way Of The Warrior”/”Destined For Glory”/”The Champion” -kolmikko sisältää sellaista energiaa, joka onnistuu palauttamaan mielenkiinnon sekavan avauksen jäljiltä. Hittejä tästä kolmen kappaleen ryppäästä ei löydy, mutta ne osuvat maaliinsa selkeästi paremmin kuin levyn heikoin tarjonta.
Viimeiset kaksi sävellystä nostavat suupielet hymyyn kokonaisuuden epätasaisuudesta huolimatta. Napakka instrumentaali ”Raise The Hammer” on kategoriassaan bändin parhaimmistoa yhdessä ”Crimson Thunderille” sävelletyn ”In Memoriamin” ja ”Thresholdilla” kuultavan ”Reign Of The Hammerin” ohella. Päätösbiisi ”A Legend Reborn” menee myös eeppisemmän lähestymistapansa voimin ”Renegaden” kärkibiisien joukkoon.
Ruotsalaisten kolmosalbumi jäi ilmestyessään pettymykseksi muutamista hienoista hetkistään huolimatta. Levyä kuunnellessa näin parin vuosikymmenen jälkeen tulee mieleen samat mietteet kuin sen ilmestyessä, eli tekovaiheessa on ehkä ”puristettu mailaa” liikaa. Lopputulos on tästä johtuen vaisumpi, eikä musiikista välity samankaltaista villiä energiapursketta kuin aiemmin. HammerFall oli yksinkertaisesti vuosituhannen vaihteessa niin kovassa vireessä, että tällainen perusvarma suoritus jättää itsestään väkisin valjun maun.
”Renegade” onnistui pitämään HammerFallin pinnalla, mutta kahteen edelliseen albumiin verrattuna pudotus oli raju. Kappalemateriaalin tasossa tapahtui suuri romahdus ja levylle eksyi ensimmäistä kertaa täysin mitäänsanomattomia huteja. Kokonaisuus jäi tästä johtuen rikkonaiseksi ja muutamista hyvistä kappaleista huolimatta lopputulos on vaisumpi.
Ruotsalaiset eivät jääneet tuleen makaamaan, vaan nousivat takaisin omalle tasolleen pari vuotta myöhemmin ”Crimson Thunderin” ilmestyttyä. 20 vuotta täyttävä ”Renegade” joutui lopulta antamaan tekijänsä albumirankingissa tilaa myös ”Chapter V”:lle (2005) ja ”Thresholdille” (2006) jääden lopulta yhtyeen tuotannon keskikastiin.
7½/10
Miika Manninen
1. Templars Of Steel
2. Keep The Flame Burning
3. Renegade
4. Living In Victory
5. Always Will Be
6. The Way Of The Warrior
7. Destined For Glory
8. The Champion
9. Raise The Hammer
10. A Legend Reborn
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}