Uuden ”Time is the Fire”-albumin kuun puolen välin tienoilla julkaiseva kotimainen thrash-legenda, National Napalm Syndicate, kertoili hieman tuntemuksiaan levynteosta, musiikin nykytilasta, tulevista suunnitelmista ja jalkapallosta.
Kysymyksiin vastasivat yhtyeen perustajajäsen/kitaristi Jukka Kyrö sekä laulaja Ilkka Järvenpää.
Hienoa saada teiltä uutta musiikkia pienen tauon jälkeen. Kertoisitteko hieman levyn tekoprosessista, syntyivätkö uudet biisit kivuttomasti?
Jukka: Pitkä ja raskas prosessi, helvetisti demoja ja loputonta biisien uudelleen sovittamista. Levyn alkuperäinen idea oli tehdä enemmän old school death metalia meidän omilla mausteilla. No, homma meni niinkuin aina, kauas päädyttiin death metalista. Ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmaan viimeinen että näin käy. Meillä nämä itsensä tarkoituksella nurkkaan maalaamiset ja kategorisoinnit kusee aina. Itse studiotyö ja äänittely oli varsin helppoa ja mukavaa, tuttu tiimi kasassa ja hyviä muusikoita.
Ile: Kuten Jukka sanoi, niin levyä värkättiin pitkään ja hartaasti. Omat osuuteni hoituivat varsin kivuttomasti, koska keskityin studiossa aina vain 1-2 viisuun kerrallaan. Tekstit tein silloin kuin tekstiä syntyi, eli ne irtosivat myös suhteellisen iisisti.
Ennakkoon julkaistut kappaleet ovat varsin hyvää junttausta, mistä ammensitte tällä kertaa ideoita sanoituksiin ja sävellyksiin?
Jukka: No jos työniminä oli mm. ”Pink Floyd”, ”Death Metal” ja ”Lorottelu”, niin saa hieman osviittaa idea-ammeesta. Jutut tulivat laajalti, elokuvista ja milloin mistäkin. Tuottajana toiminut Jeesus Jokikokko joutui välillä toppuuttelemaan lennokkaimpien juttujen kanssa. Pitää kuitenkin yrittää muistaa, että NNS on thrash metal- yhtye. Loppujen lopuksi mullakin musiikkimaku on sen verran laaja, että ideoita tulee yllättävistäkin paikoista. Sanat jäävät Ilkan tehtäviksi.
Ile: Mie värkkäsin tosiaan sanat + melodiat. Teen aina sanat niiden fiilisten pohjalta, mitä musa minussa synnyttää. Valitettavasti siis rakkauslaulut jäivät taas kerran pois NNS-levyltä.
Onko teillä paljon keikkoja tiedossa uuden levyn tiimoilta?
Jukka: Varmaan jotain säädetään, alustavia puheita on ollut mutta katsotaan nyt.
Mitä mieltä olette Suomen tämänhetkisestä thrash-skenestä?
Jukka: Sadistik Forest on hyvä, vaikkei se olekaan thrash metallia, jotenkin muutenkin mulle kolahtaa suomalaiset death metal -orkesterit enemmän. A.R.G. pitänee mainita, sama koulu ja ikäkin. Mors Subitan uuden kuuntelin, tiukkaa kamaa oli ja soundit aivan perkeleellisen kovat. BoneHunter tietenkin! Oliko tuossa yhtään thrash metal -orkesteria?
Jos saisitte valita kaksi bändiä mukaanne rundille, kenet ottaisitte?
Jukka: Just nyt vaikka Holy Moses ja Dark Angel. Jenkeissä on kyllä just kasattu sellainen uusi orkesteri kuin Uncivil War, entistä Hirax/Piranha/Kreator-äijää ja solistina Morbid Saint-heebo, siinäpä olis meille sopiva kiertuekumppani. Assassin tietenkin myös mukaan, Hoffmann vaan takaisin kitaraan.
Ile: Jos ei tarvitse olla meidän tyylistä kamaa, niin NNS Def Leppardin ja Journeyn yhteisrundille lämppäriksi. Vastaanotto yleisön keskuudessa olisi varmasti lämmin. Metallipuolelta Judas Priest ja King Diamond.
Minkälaista musiikkia kuuntelette itse?
Jukka: Kaikkea hyvää tietenkin, enimmäkseen metallia mutta kausittain kuuntelen jopa vanhaa rap-musiikkia. Autossa on vakiona ”Reign In Blood” ja muutama muu klassikko,muutoin vaihtelen levyjä ja musiikin genrejä surutta. Tämä suomalainen nykypopmusiikki ei uppoa sitten yhtään, en kyllä niitä pysty edes nimeämään mutta se paska mitä radiot suoltaa nykyään, JGV ja mitä lie muuta. Metallipuolella kimeimmät kiikaajat ei toimi eikä liian imelä vetkutus.
Ile: Oma musamaku on melkoisen laaja alkaen vanhasta soulista ja päättyen death metalliin, mutta eniten tykkään kuunnella AOR:ää ja kasariheviä. Silloin kun teimme levyä, niin en kuunnellut oikeastaan ollenkaan metallia. Studiossa kun räyhäsi ittensä hämärän rajamaille, niin ei oikein rankempi musa jaksanut kotona innostaa.
Digitaalinen musiikki ottaa alalla roolia enemmän ja enemmän. Onko teille itsellenne digitaalinen vai fyysinen äänite SE juttu?
Jukka: Fyysinen levy tietenkin, en ole ostanut ainuttakaan digitaalista äänitettä, enkä todennäköisesti tule ostamaankaan. Joko CD tai vinyyli ja myös kasetit kelpaa.
Ile: Molemmat. Ostan yhä levyjä, mutta kyllähän tuo suoratoistopalveluiden helppous on ainakin minut onnistunut käännyttämään niiden käyttäjäksi. Vertailun vuoksi voisin todeta, että jos 15 vuotta sitten ostin 10-12 levyä kuukaudessa, niin nyt ostan tuon määrän ehkä vuodessa. Toisaalta bändien blu-rayt ja DVD:t ovat sellaisia, joita ostan CD-levyjä enemmän.
Käyttekö paljon muiden bändien keikoilla?
Jukka: Kesällä enemmän, Oulusta loppui keikat kun Teatria loppui.
Ile: Nykyisin oikeastaan enemmän Helsingissä, kuin Oulussa. Rouvan kanssa yhteinen harrastus on käydä tsekkaamassa kaikki meitä kiinnostavat Suomen vierailijat. Pakko tunnustaa, että kotikonnuilla olen varsin laiska keikoillakävijä.
National Napalm Syndicate-albumi täyttää ensi vuonna 30 vuotta. Onko tiedossa mitään erikoisjuhlallisuuksia?
Jukka: Mikseipä sitä voisi jotain keksiä, tuskin kuitenkaan koko albumia aletaan soittaa. Me voitaisiin vaikka pakottaa Vuorman Jussi takaisin basson varteen biisiin tai pariin!
Oletteko jalkapallomiehiä? Jos kyllä, niin aiotteko seurata tulevia MM-kisoja ja mikä maa harjaa mestaruuden kotiin?
Jukka: En ole oikeastaan millään tasolla urheilusta kiinnostunut, Pudasjärven ala-asteen liikunnan opettaja piti huolen siitä. Pelasin kyllä jalkapalloa, mutta se jäi samalla kun viisastuin ja aloitin kitaransoiton. Kitaran kanssa oli mukavampi juoda olutta.
Ile: Olen intohimoinen futis- ja erityisvalioliigafani. Keikkareissuilla pitää kytätä matsit puhelimen tai tabletin välityksellä vaikka autossa tai sitten sopivassa pub-ympäristössä. Oma suosikkini on ollut aina Englanti, mutta en pidättele hengitystäni heidän menestyksensä suhteen, tosin nyt heillä on nousussa uusi todella lahjakas pelaajasukupolvi. Jos veikata pitää, niin lainaan silloin entistä hyökkääjäsuuruutta ja suosikkipelaajani Gary Linekeriä: ”Jalkapallo on yksinkertainen peli; 22 pelaajaa jahtaa palloa 90 minuuttia ja lopussa saksalaiset voittavat aina.”
Haastattelu: Miika Manninen
Kuvat: Jouko Posio (Keikkakuvia.net)
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
