Ghost Machinery on vuonna 2003 perustettu, Oulun kannaksilta ponnistava melodista heavy metallia soittava pumppu. Yhtyeen esikoisalbumi “Haunting Remains” sysättiin ulos jo heti perustamisen jälkeisenä vuonna Sound Riotin kautta. Vasta vuonna 2010 yhtye julkaisi nyt käsittelyssä olevan albumin “Out For Bloodin.” Esikoisalbumia siis todennäköisesti kursittiin kasaan jo huomattavasti ennen yhtyeen rekisteröimistä. Näin päättelin, koska uusin ja toistaiseksi viimeisin levy ”Evil Undertow” julkaistiin 2015. Joten verkkaisesti yhtye levyjä vääntää.
Levyn aloittaa “Face Of Evil”. Kappale on levyn raskain veto, ja toimii tässä mielessä oikein kohdallaan. Harmittavasti vain tehostettu bassokitara ja rummut ottavat yliotteen kappaleesta. Sama tarina jatkuu seuraavassa nimibiisissä. Kahden avausraidan jälkeen bändin äänimaailma on tuplabassojen sekä nopean kitaroinnin myötä sekoittunut kuin vaahtoava meri, mutta sitten otetta hieman lasketaan ja melodioista saa hiukan paremmin tolkkua.
Kolmantena kappaleena käyntiin lähtee “Guilty”. Tämä on ensikertalaiselle sopivampi, eli tehoa on tiputettu jo pykälä ja homma toimii huomattavasti paremmin. Kitara saadaan paremmin kuuluviin ja laulaja Taage Laiho pääsee esiin. “Blood From Stone” herättää henkiin kasarimeiningin saaden kyllä pään nytkimään mukana ja laulamaan mukana kertosäettä, mutta siihen se jää. Nämä biisit on kyllä kuultu aikaisemmin.
Toki levyltä esiin nousevat kitarasoolot, jotka toimivat mukavasti ja tuovat mukanaan selkeimmät hetket levyllä. Valitettavasti sooloillakaan ei ole päämäärää, eli ne olisi voinut sijoittaa mihin kappaleeseen vain.
Parissa kappaleessa loppufeidaaminen tapahtuu noin kahdessa sekunnissa, kieliikö tämä kappaleiden lopetuksiin kohdistuvasta mielikuvituksen puutteesta vai nerokkaasta vaihtelusta? Asiasta voi olla monta mieltä, mutta jo ensimmäisen feidauksen jälkeen nerokkuus on käytetty loppuun. Tähtihetkiin levyllä kuuluu raita numero 11, joka on lätyn viimeinen veto ja samalla levyn erikoisin kappale. Blackfoot-cover “Send Me An Angel” on kunnon ratsastusbiisi, tarjoillen raikkaan lopetuksen levylle.
Yhtye on albumilla painottanut tyylinsä melodisuuteen, joten tuplabassarit sekä nopeat riffittelyt olisi ollut syytä jättää kokonaan välistä. Kalvoja ei näiden suhteen saada valitettavasti kiristettyä ja kitaran vahvistimen tehoa nostettua kolmosesta vaikka siihen kuutoseen. Karismaattinen Taage jää ikävästi omasta tasostaan ja kuulostaa paikoin jopa aneemiselta.
Tämä albumi kuuluu kategoriaan, joka tarvitsee sen useamman kuuntelukerran avatakseen sisältönsä. Piristävänä poikkeuksena Limb Musicin yleiseen katalogiin nähden levyn taso paranee loppua kohden ja ”Out For Blood” nosti useamman kuuntelun jälkeen itsensä syvän pakkasen puolelta kohti keväthankea. Toisaalta tuotantopuolella parannettavaa löytyi vielä rutosti. Tämän jälkeen on tarkkailussa mitä jannut olivat reilun viiden vuoden aikana saaneet kasattua uudelle lätylle, tällä kertaa ilman Taagea. Kyseisen levyn arvio on luettavissa tästä.
7/10
Jussi Krannila
1. Face Of Evil
2. Out For Blood
3. Guilty
4. Blood From Stone
5. Name Remains In History
6. Fortune Teller
7. Lost In Time
8. Sentenced To Life (In Paradise)
9. Mask Of Madness
10. Eternal Damnation
11. Send Me An Angel
Järvenpään Robin Hood, sijoittaa rahansa pienempien bändien fyysisiin levyihin. Genre suhteellisen laaja, aina rockista death metalliin. Parhaiten uppoaa perinteinen metalli tarttuvien melodioiden kera. Vapaa-aika ja harrastukset jotka ovat hyvinkin rajalliset kuluvat pääsääntöisesti mökillä kaikenlaiseen puuhasteluun, kalastuksesta puiden pilkkomiseen. Parasta mitä on: Kesäyöt, olut ja Heavy Metal! 🤘
 Metalliluolan arvio, Jussi Krannila.){kind=link}