Ghost B.C. – Infestissumam (2013)

Ghost-Infestissumam levyarvio, Metalliluola

[three_fourth]

Antikristus on syntynyt ja ihmiskunnan lihansäikeet tullaan kärventämään Helvetin liekkien grillivartaissa. Ghost on valittu tämän saatanallisen sanoman ylimmäiseksi viestintuojaksi Jumalan hylkäämille lampaille. Kerääntykää poloiset vastasyntyneen Luciferin pojan ympärille ja veisatkaa. Nyt on Year Zero ja uusi aika on koittava!

Jokseenkin tällaisella juonella kulkee Ghostin toinen pitkäsoitto Infestissumam, joka jatkaa debyyttilevyn tematiikkaa. Bändin alkutaival oli välittömästi nousujohdanteinen ja Ghost joutuikin lisäämään nimensä perään ’B.C.’ kun kateellinen kaimabändi sitä ystävällisesti toivoi. Kunnioitan silti bändin toivetta ja jätän ylimääräiset merkit tästä tekstistä pois.

Ghost soittaa okkultistista, paikoin psykedeelistä ja 60-70-luvun soundeihin viittaavaa saatanallisen sanoman rockmusiikkia. Kunnon hevijyystöstä ei siis ole kyse vaikka biisien tahtiin onkin helppo moshata tai muuten vain keikistellä metallisin liikkein. Toisaalta kaksiosaisen ”Ghuleh/Zombie Queenin” nerokasta kakkososaa voisi tanssia vaikka yökerhossa tai jopa iskelmäkeikalla. Bändin soundi yhdistetään niin Black Sabbathiin kuin legenda Roky Ericksoniin. Ghostin kappaleet etenkin Infestissumamilla ovat nerokkaita tuotoksia joissa on vaihtelevia rakenteita, upeita melodioita, kuoroja, taitavaa kitarointia ja mahtavia laulusuorituksia.

Kun kirjoittaa levyarviota Ghostin kaltaisesta bändistä joutuu väkisinkin pohtimaan myös bändin ulkomusiikillisia tekijöitä joita tässä tapauksessa riittää. Bändillä on menestyksestä johtuen tietty paljon vihaajia ja bändin melkein täydellinen anonyymibrändäys ja teatraalisuus kerää tunteita ja mielipiteitä. Ghost on pilke silmäkulmassa vaihtanut laulajaa ja tällä levyllä on vuorossa Papa Emeritus II. Viime vuonna laulajan henkilöllisyys oli vaarassa paljastua erään puolalaisen death metal pumpun jäsenen julkaistua Instagramissa epäilyttävän kuvan backstagelta. Papa E onkin tämän jälkeen ”riisunut” maskinsa bändin kiertupäiväkirjavideoissa, jotka ovat hupaisaa katseltavaa ja bändin itseironian taso haistattaa saatanalliset kakkaset kaikille vihaajilleen. Yhtyeen visuaalinen ilme on viimeiseen asti hiottu timantti logoineen, kuvituksineen, asuineen ja tuotteineen. Voidaan puhua jopa brändistä ja sehän pahoittaa ihmisten mieliä. Onneksi maailmassa ei ole muita meikattuja ja puvustettuja bändejä, jotka ratsastavat myös ulkomusiikillisilla seikoillaan… Ghost myy myös anaalitappia verkkokaupassaan. Se on viimeistään hyvä syy ottaa itseensä. Kalliskin on perkele!

Infestissumamin levyn kansitaide on kerrassaan upea ja viittaa Amadeus-elokuvan julisteeseen, Antikristuksen syntymään ja Vatikaanin vaaroihin (ja niitähän riittää!). Kannen on suunnitellut Puolan visuaalinen lahja maailmalle Zbigniew M. Bielak. Alunperin levyn kannessa piti olla häikäisevä kuvitus 1700-luvun orgioista (katso kuva jos uskallat…), mutta kuvassa vilahtavat pimperot olivat liikaa joillekin tärkeille tahoille ja kansi piti vaihtaa. Ghostin debyyttilevyn kansi oli taasen upea irtiotto klassisesta Salems Lot-elokuvasta ja ”If You Have Ghosts”-sinkun kansi mainio muistutus Nosferatu-elokuvasta.

Levyn avausintro on ehdottomasti yksi parhaimmista introista, joita olen ikinä kuullut. Kylmät väreet nousevat pintaan ja tunnelma muuttuu koukuttavan melodian ja saatanallisen kuorolaulun avulla pirullisen hypnoottiseksi. Matka jatkuukin suoraan Helvetin syövereihin nerokkaalla ”Per Aspera Ad Inferillä”. Mainiona videonakin löytyvä ”Secular Haze” on pahan karnevaalitunnelmissa ratsastava biisi joka jää väkisin päähän pyörimään. ”Jigolo Har Megiddo” on hieman poppitunnelmissa pyörivä vauhdikas raita ja yksi levyn parhaista. Aiemmin mainittu kaksiosainen ”Ghuleh/Zombie Queen” on rautalankakitaroineen ja makeine rumpukomppeineen ehdottomasti levyn parhain veto. Tätä biisiä on vaikea ylittää ja se on kuunneltava uudestaan ja uudestaan.

”Year Zero” on kaikessa saatanallisuudessaan jo hivenen överi, mutta kuuluu silti levyn parhaimpiin paloihin. ”Body and Blood”, ”Depth of Satans Eyes” ja levyn päättävä majesteettinen ”Monstrance Clock” vievät levyn antoisasti loppuun. Viimeisen biisin loppusäkeitä huomaat hyräileväsi mitä oudoimmissa paikoissa ja tilanteissa. Kymmenen biisiä on riittävä annos levylle kuin levylle, mutta itse jäin odottamaan lisää. Onneksi levystä on julkaistu Redux-erikoispainos, joka sisältää Dave Grohlin tuottamia covereita ja pari livevetoa. Jos päätät ostaa Infestissumam-levyn, niin osta ihmeessä redux-versio bonusbiiseineen. Sieltä löytyvä Roky Erickson-coveri ”If You Have Ghosts” on nimittäin niin täydellinen veto kuin olla ja voi. Oi oi!

Levyltä ei löydy yhtään täytekappaletta ja heikon lenkin etsiminen olisi vain hiusten halkomista. Jokaisella kuuntelukerralla siitä löytää myös uusia koukkuja. Tämä on niitä levyjä, joita et tule kirpparilla näkemään. Siitä ei kukaan halua eroon.

Jotenkin jään silti odottamaan tänä vuonna ilmestyvältä ”Meliora”-levyltä vielä enemmän. Siinä voisi olla vaikka hieman lisää särmää ja rösöä, sillä tätä levyä haittaa pieni arttuwiskarimaisuus; siitä diggaa isä, äiti, lapset ja naapurin koirakin. Ja sekös minua harmittaa!

9/10

Pete Alander

[/three_fourth] [one_fourth_last]

Ghost-Infestissumam levyarvio, Metalliluola

  1. Infestissumam
  2. Per Aspera Ad Inferi
  3. Secular Haze
  4. Jigolo Har Megiddo
  5. Ghuleh / Zombie Queen
  6. Year Zero
  7. Idolatrine
  8. Body and Blood
  9. Depth of Satans Eyes
  10. Monstrance Clock

Redux bonarit:
La Mantra Mori
If You Have Ghosts (Roky Erickson)
I’m a Marionette (ABBA)
Crucified (Army of Lovers)
Waiting for the Night (Depeche Mode)
Secular Haze (Live)[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän