[three_fourth]
Suomen pääkaupungista ponnistava For The Imperium on metallibändejä sieltä teknisemmästä päästä. Toukokuussa bändi julkaisi kuuden biisin omakustannedemon “Titans Fall”. Takana on pari aikaisempaa julkaisua levy-yhtiön alaisuudessa “For the Imperium” ja “Hail the Monsters” sekä kiertue itse Devin Townsendin kanssa. Wackenissäkin on veivattu! Voidaan siis tulkita, että ura on ehkä aluillaan, mutta meininki on kuin kokeneella kehäketulla konsanaan. Bändissä vaikuttavat laulaja Hakim Hietikko, kitaristi Joona Björkroth, basisti Jyri Helko, keyboardisti Panu Rauhala ja rumpumaisteri Tuomas Rauhala.
Avausbiisi ja nimikkoraita on viimeiseen asti hiottu suoritus, jossa bändin kaikki jäsenet osoittavat soittotaitoaan. Ehkä liiaksikin asti, mutta moneen tasoon ulottuvaa biisiä on yllättävän helppo kuunnella. Radiossa emme sitä tule kuulemaan ja Hakimin päivänä Vain Elämää-sarjassa vuonna 2024 biisi jää myös kuulematta sen haastavuuden johdosta. Hyvä näin! “Break the Silence” on nimensä veroinen ja todellakin rikkoo hiljaisuuden raadollisella vedätyksellään ja on EP:n kovinta antia. Kolmas biisi “My Time Has Come” rauhoittaa tahtia ja täräyttelee lievässä synkkyydessään myös piristävää kombinaatiota pianoa, groovea ja metalliboogieta. “Holy Ground” on kitaraa vyöryttävä taidonnäyte ja hieman haastava biisi ottaa kuuntelijana haltuun. Kappaleen lopettava soolo on kuitenkin helkkarin makeasti vedetty. Lievästi kasarimaiselta kuulostava “Scripter” on samalla myös melkoinen bilestyge lattarityylisellä kertsillään. Tällä saa livenä varmasti kannat kattoon. Suvereenisti levyn parhain biisi. EP:n päättävä “The Day She Died” on melankolisempaa fiilistelyä ja laulaja Hakimin taidokas suoritus.
Matti Virtasen suunnittelema kansitaide on selkeä ja konstruktivistinen. Kannen mainiota sokkelokuviota on pakko seurata ja katsoa minne asti pääsee. Itselläni tuli aina seinä vastaan.
Reiluun pariinkymmeneen minuuttiin mahtuu monenlaista suorittamista. Nimenomaan suorittamista, sillä bändin tekninen taituruus on huippuluokkaa ja sitä ei käy kiistäminen. Tämä bändi ei ole todennäköisesti koskaan tehnyt soittaessaan virheitä. Jos on, niin virheen jälkeiset kriisikeskustelut ovat olleet pitkiä ja hartaita. “Scripterin” tyyliset biisit ovat parhainta antia, joissa ei vedetä niin autistisen tarkasti hampaat irvessä vaan soittamisessa on enemmän iloa ja tunnetta. Täytyy silti vain ihailla miten hyvin For The Imperium soittaa yhteen ja miten monipuoliselta bändi saa kuuden biisin EP:n kuulostamaan. Tällaiseen ei moni pysty.
3 ½ / 5
Pete Alander
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. Titans Fall
2. Break The Silence
3. My Time Has Come
4. Holy Ground
5. Scripter
6. The Day She Died[/one_fourth_last]
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
 Metalliluola demoarvio){kind=link}